En ole oikein koskaan ollut sellainen äiti, joka jaksaa leikkiä. On tuntunut urpolta asettua lattialle heiluttelemaan nukkeja. Luontevammin olen ollut lasten kanssa erilaisten yhteisten, kumpaakin oikeasti kiinnostavien, touhujen äärellä. Nyt olemme saaneet yhden lisää!

Kuopus on rullaluistellut muutaman kesän. Minä aloitin syksyllä sisäluistelulla roller derbyn parissa. Tänä keväänä olemme ekan kerran luistelleet lenkkejä ulkona ihan kahdestaan.

Kuopuksesta on kenties maailman siisteintä opettaa minulle temppuja ja kikkoja. Äiti kokonaan ihan itsellä sen hetken! Minusta on mahtavaa etsiä yhdessä uusia reittejä. En tiedä kumman naama loistaa enemmän näiden reissujen jälkeen.

Mitä te puuhaatte jälkikasvunne kanssa kaksin?

Vitosluokkalainen esikoinen on kärttänyt sushia kuukausi kaupalla. Yleensä silloin, kun olen raahautunut rättiväsyneenä töistä ja ruoka pitäisi sada pöytään ÄN YY TEE NYT. Olen sushin suuri ystävä, mutta vihaan jonkun niin työlään laittamista silloin, kun kaikkein mieluiten vain kaataisi tölkkihernekeiton kylmänä kurkkuun. Olen luistanut ja luovinut ja lupaillut epämääräisiä joo joita melkoisen pitkään.

Eilen esikoinen lähti kanssani kauppaan, ja ryhtyi taas sushikärttäjäisiin. Sanoin, aika tuskastuneena, että saat jos teet itse. Tyttö pinkaisi haalimaan kamoja ja minä nauroin partaani - niin vissiin saa tehtyä!

Kotiin päästyäni lähdin kuopuksen kanssa lenkille. Esikoinen jäi keittelemään sushiriisiä. Kun palasin, hän pyysi minua leikkaamaan valmiiksi käärimänsä levärullat annospaloiksi.

Iltapalaksi söimme järjettömän hyvää sushia. Riisi oli maustettu oikeaoppisesti sokerilla ja etikalla, kääryleistä löytyi riisiä, lohta, kurkkua ja wasabia sopivassa suhteessa. Pikkusiskolle oli tehty enemmän hänen makuaan mukailevat rullat kurkusta ja kinkusta.

Liekaa kannattaa joskus todellakin antaa. Olenkohan koskaan syönyt yhtä hyvää?

”Olin ollu siinä kipeenä ja ….”
”Ja sit en ollu tajunnu että...”
”Siis tosi monella oli nyt menny huonosti...”

Esikoinen valmistelee vakavana kokeen näyttämistä. Sitten paperi tulee allekirjoitettavaksi ja siinä on arvosanana 8 ½. Minä odotin hylsyä tai vitosta noilla surupuheilla.

Tajuan taas, että käsissäni on tällainen ylisuorittaja. Pärjääjä. Lapsi, joka on aina ollut useimmissa asioissa aika helpolla melko hyvä, ja jolle siksi on vähän vaikeaa olla välillä ei ihan huippu, aika ok, keskinkertainen saati heikko. Lapsi, jolle 8 ½ on kauhistus.

Tunnistan ilmiön omasta lapsuudestani ja tiedän senkin, miten paljon aiheen äärellä on pitänyt ährätä vielä näin isompanakin. Haluan auttaa lasta hölläämään vähän, mutten oikein tiedä miten se tehdään.
Emme ole järjestäneet vaahtokarkkikylpyjä kympin koenumeroista. Emme ole maksaneet rahaa tuloksista tai muutenkaan lietsoneet tunnelmaa, että ne ovat ainoita sallittuja numeroita. Olemme kyllä kehuneet ja iloinneet, ja se kai on ihan oikein. Vai onko?

Tietysti on ihanaa kun lapsi pärjää ja kantaa kotiin kymppejä. On helpottavaa kun ei tarvitse ottaa paineita hänen koulumenestyksestään. Mutta supertärkeää olisi oppia sekin, ettei kaikki aina tule itsestään tai helpolla, ja että kukaan ei kuole kasipuolikkaaseen. Että tulee vielä aika paljon isompiakin koettelemuksia.
Mutta miten se tehdään?

Millaisia mietteitä teillä?

Meillä puhutaan taas siitä meikkaamisesta. Koska saa ja mitä saa laittaa? Saako laittaa huulipunaa? Entä edes huulikiiltoa? Edes diskoon pliiiiis? Entä onko hiusten kiiltovoide meikki, vai koskeeko sitä eri sääntö?

Esikoinen ylitti hiljan sellaisia kasvamisen kynnyksiä, että teki mieli tulla vähän vastaan toiveissa. Hän sai luvan alkaa käyttää huulikiiltoa. Kävimme sen oikein yhdessä hartain vertailuin ostamassa. Hän halusi tumminta, minä valitsin vaaleimman.

Muutaman päivän tuo sitä muisti aamulla laittaa, ja sen jälkeen unohti. Periaate ja ylitetty rajapyykki olivat kai ne tärkeimmät.

Varsinaisen meikkiluvan meillä saavat kuudennella. Tämä on sovittu jo hyvän aikaa sitten yhdessä, ja aikaraja näyttää ainakin tällä hetkellä ihan toimivalta. Esikoisella tämä ihanuus on edessä jo kesän jälkeen. (Toki onkin jo neuvoteltu siitä, alkaako kuudes luokka virallisesti siitä, kun viides loppuu, vai vasta ekana koulupäivänä elokuussa. Minä kannatan jälkimmäistä, esikoinen pitää kiinni lauselmasta "siirretään kuudennelle luokalle".)

MItenkäs teillä meikkihommissa mennään? Olemme joskus jutelleetkin aiheesta, mutta onko tapahtunut muutoksia linjanvedoissa? Kiinnostaako lapsia ylipäättään kuinka paljon?

Tässä alkuvuoden lehtijutussa puhutaan kolmevuotiaista ripsiväriharjan varressa. En ihan pysty kyllä ymmärtämään mitä perusteluja sellaiselle löytyisi.

Kävimme vapputorilla kevättunnelmissa. Lapset saivat tietysti ne vappupallotkin. Meinasi päästä huuto huulilta, kun myyjä totesi kahden Angry birds -pallon arvoksi 60 euroa. Mutta menepä siinä enää perumaan, kun narut ovat jo ranteiden ympärillä.

Vaarana on kunnon Karjalanmummo muistelee -leima, mutta mietin oikeasti olisivatko vanhempani maksaneet reilut 300 markkaa vappupalloistani. Eivät kyllä olisi. Muistelimme siinä tyrmistyneiden aikuisten kesken pallojen tuolloin maksaneen jotakin 20 markan tuntumassa - ja siltikin aina kyllä muistuteltiin, että kalliita ovat pirulaiset. Mutta että 300 markkaa...

No, palloja saa marketista 7 euron hintaan, halvemmallakin. Samoja palloja suorastaan. Jotenkin se vaan tuntuu oikeammalta ostaa se torilta - eikä tälle ole mitään muuta kuin joku sentimentaalinen selitys. Mutta onhan siinä sentimentaalisuudella aika kova hinta. Voipi tosiaanki olla, että ensi vuonna mietitään markettia aivan vakavasti.

Millaisia palloja teille hankittiin?

Mistä pallo kuuluu ostaa?

Paljonko se saa maksaa?

Karkasimme perheen kanssa viikon reissulle Skotlantiin. Nelistään matkan päällä sen aina muistaa, miten kivaa silloin on kun on kivaa. Kun kukaan ei koko ajan kaipaa kavereitten luo, ärjy tiskeistä, naputa koneella tai marise teoriatunneista.
Teimme pitkiä kävelyitä (puolivälissä reissua niiden nimeksi muodostui Kuolemanmarssi – osa taisi olla vähän ylimitoitettuja junnuväen makuun), ihmettelimme pikkuisen pidemmälle ehtinyttä luumunkukkaista kevättä, söimme tosi paljon fish & chips -annoksia ja luimme iltaisin kirjaa ääneen. Olimme ihan tosissamme läsnä toisillemme, emme vain arjessa törmäilleet kiireisinä kodin neliöissä. Ihanaa, ihanaa pakoa omalla porukalla! Teki aika hyvää varsinkin juuri nyt, kun meillä on täällä kuukausitolkulla ährätty vesivahingon jälkeisessä remonttipaineessa.
Kuvassa olemme yhdessä suosikkipaikassamme Camera Obscura -näyttelyssä. Leikimme siellä tuntitolkulla erilaisten aistiharhojen maailmassa. Lapset toteuttivat itseään erityisesti tässä kuvauspaikassa.

Minkälaiset reissut teistä ovat parhaita? Millaisia matkahaaveita mielessä kytee juuri nyt?

Muistan kyllä, että esimurrosiässä oli välillä aika hankalaa oman nahan alla. Nyt meillä kuohutaan kunnolla näitä kivoja ensiaaltoja siitä myräkästä, joka kaiketi kestää sitten seuraavat useammatkin vuodet.

Lapsi ei tyydy vain suusanalliseen kuittailuun, vaan jättää jälkeensä myös melko hyytäviä kirjallisia tuotoksia.

Millaisia viestejä teillä löytyy?

Meillä on välillä melkoisiakin vaikeuksia motivoida noita lapsia treenaamaan soittoläksyjä. Nyt on valjastettu käyttöön ihan uusi lähestymistapa. Valkataan biisejä, jotka innostavat enemmän.

Kuopuksen nokkahuilusta tulvii aika paljon Cisua ja esikoisen kanteleesta vaikkapa Hyvien, pahojen ja rumien tunnusmusiikkia. Samalla tulevat sitten ne varsinaisetkin läksyt soitettua vähän varkain.

Ovella kävi äsken ponteva pikkunoita, 3-vuotias. Osasi hienosti lorut ja hinkkasi vitsaa naamaani niin tosissaan, että luulen tämän esikoiselta napatun taudin nyt viimeistään tajuavan lähteä. Odottelen seuraavia. Toisaalta, jos ei tule kovin montaa, saa syödä karkkivarastot itse...

Tuleekohan tänä vuonna teininoitia? Niissä on ihan oma viehätyksensä. Kuinka vanhoiksi te kävitte virpomassa? Tai teidän lapsenne? Muistan hyvin, miten ärsyttävää oli killua siinä rajamailla, että alkoi olla jo kiusallista. Silti himotti se palkka. Ovella hävetti sekä virpojaa että virvottavaa. Jossain vaiheessa oli vain pakko astua hommista eläkkeelle.

Virpominen oli kunnon salatiedettä. Parhaimmat palkitsijat tiedettiin tarkkaan. Heidän ovillaan kävi aika säpinä, ja kannatti olla liikkeeellä varhain - ihan kilpailusyistä. Liian aikaisin ei kannattanut kuitenkaan, koska silloin oltiin äreitä. Kitsaimmat olivat ne ihmeelliset tyypit, jotka ottivat vitsat ja toivottivat tervetulleeksi hakemaan palkkaa vasta joskus parin viikon päästä. Muka joku perinne. En kyllä usko. Ja kuka sitten enää kehtaa mennä jäljestäpäin munia kärttämään? Kitupiikit!

Omat lapset ovat ukkilassa. Vaikka tiedossa oli odotettu Cisun konsertti, heitä vähän kirvelsi tämä virpomishomma. Toivottavasti ukilla ja mummalla on ollut pelisilmää ja kaapissa karkkeja. Esikoinen alkaa olla kohta jo noitauransa ehtoopuolella.

Mitä virpomismuistoja? paljonko palkkaa on tarpeeksi? Rahalla vai munilla? Kuinka vanha on liian vanha? Kuinka nuori saa jo mennä yksin?

Tauti saapui meille. On kierrellyt tässä lähipiiriä taajaan, joten ei päässyt varsin yllättämään. Lähinnä mietittiin, joudutaanko ensin mahataudin vai influenssan kouriin. Viehättävät vaihtoehdot!
Esikoinen tipahti eilen lötköksi. Kuume nousi 39,4 asteeseen ja kaikki puhti oli poissa lakananvalkoisesta raukasta. Yhtäkkiä hän, joka aina on virtaa piukeassa, olikin peiton alla tärisevä ressukka, joka eniten maailmassa kaipasi äitiä pitämään kädestä ja paijaamaan.

Tuli ihan herkkis olo siinä sängyn laidalla. Harvoin enää tuo vitosluokkalainen on niin minua vailla. Isoksi osaksi menee tuolla omissa touhuissaan ja ilmestyy sitten ruokapöytään. Juttelee isojen tyyppien juttuja. Nyt sain lukea Alas taikavirtaa ja jutella vauvavuosista. Syöttää mehujäätä ja vannoa (katteettomasti valehdella) kaiken olevan huomenna mukavammin.

Aina liikuttaa se lapsen ihana tapa osata vaatia oikeuksiaan. Komennot tulivat ehkä hentoisella äänellä, mutta ilman mitään kyseenalaistusta. ”Halaa!”, ”Pidä kädestä!”, ”Ole siinä!”
Ja niinhän sen pitää mennäkin.

Nyt jännitetään mennäänkö samaan tautiin sarjana koko porukka, vai riittääkö tämä yksi esitaistelija. Jos mennään, meinaan pyytää mehujäätä.

Ollaanko teillä jouduttu tautien armoille?