Olen kyntänyt alpakkatakkini parissa aivan vimmaisesti. Pakkomielteisesti suorastaan, summaisi mieheni varmaankin kysyttäessä. Olen neulonut telkkarin äärellä, kyläreissuilla, aamulla ja illalla. Parhaimmillaan vapaapäivänä kuusi tuntia putkeen samassa sohvan nurkassa. Ihanaa!

Kun palaset sitten perä perää valmistuivat, alkoi inhokkivaiheeni, eli viimeistely. Tässä kohdassa mielenkiintoni lopahtaa aina totaalisesti. En jaksaisi, viitsisi enkä välittäisi ommella lankoja piiloon ja saumoja yhteen. Koska käsillä ei kuitenkaan ole ketään (vielä) sopivan ikäistä tuohon touhuun palkattavaa, lusin homman loppuun omin toimin. Ja sitten koittikin aivan armoton pettymys! Takki oli liian pieni.

Ja kuten moni tämän pettymyksen kokenut tietää, ei tuollaisella hetkellä tee mieli valokuvata. Saatte siis vain kuvitella tähän aivan liian pienen villatakin, ja erittäin pettyneen neulojan.

Ehdin jo katkeran karvaasti ajatella, että ihana pikkusiskoni – juuri ne kriittiset kokonumerot pienempi ihminen – saa nyt suloisista suloisimman yllätyslahjan. Niin kiva kuin häntä olisikin ilahduttaa pehmeällä paketilla, olin kyllä ajatellut tämän paketin omaksi ilahduttajakseni! Kaikki ne vimmaiset tunnit, eikä sittenkään pehmeää päällepantavaa? Ei, ei ja ei!

Sitten tein sen, mitä kaltaiseni amatöörikäsityöläinen tällaisella hetkellä tekee (juuri ennen tekeleen nakkaamista romukoppaan) eli kysyin Herra Googlelta apua. Netin syövereistä ne putkahtivat, pelastavat sanat "venyy merkittävästi kasteltaessa" ja "muotoile kosteana mittoihinsa"!

Ei kun alpakka pikaiseen kylpyyn ja vuorokaudeksi neuloilla kiinni pyyhkeeseen. Peukut pitkälle pystyyn ja odottelemaan ihmettä tapahtuvaksi.

Ja katso! Seuraavana aamuna venytyspenkissä odotteli ihan eri takki. Sopiva, kaunis ja ihana! Eikä käynyt edes niin, että se nyt olisi sopivan mittainen, mutta muodoton lärpäke, vaan juuri päinvastoin. Kuvio tuli kauniisti esille, villa tuntui (jos mahdollista) vieläkin pehmoisemmalta ja, mikä parasta, takki laskeutui kauniisti oikean kokoisena, silti istuvana ja ryhdikkäänä. Täydellistä!

Ja niinpä kuvassa komeilee nyt tämän hetken ehdoton ykkössuosikkini The Villatakki!

Tarvikkeet: Novita

Virhe. Iso virhe! Sain käsiini täysin sekapäiseksi kaltaiseni näprääjän ajavan Ashely Wood: Opettele origamitaitajaksi –kirjan (Tammi2009). 187 sivua origamiohjeita. Lumpeita, eläimiä, laatikoita!

En ole koskaan tehnyt näitä. En edes lehteillyt yhtään aihetta käsittelevää kirjaa. Olen nimittäin aistinut vaaran. Minun hermotuksellani kilahdetaan raivoisaan taittelumaniaan alta aikayksikön. 

Japanilaisen taiteen tarkoituksena lienee opettaa kärsivällisyyttä ja nauttia täsmällisyyttä. Minulla on vielä pitkä tie kuljettavana tähän päämäärään. Pakkohan kuitenkin oli kokeilla, ja tunteja siinä menikin. Taittelin, rypistelin, raivosin ja otin aikalisän. Tulin uudelleen taittelemaan, onnistuin vähän ja aloin ahnehtia liikaa.

Nyt onnistuvat kaksi helpointa kirjekuorta ja yksi kahden tähden rasia. Vähän vahingossa. Näillekin japanilaiset mestarit nauraisivat kippurassa, mutta minä olen niistä ensikertalaisena estottoman ylpeä. Ja himo sen kuin yltyy. Oli pakko lähteä hakemaan vahvaa, keskivahvaa ja ohutta ja hienopintaista paperia, sekä serviettejä.

Tämä ei tule heti loppumaan.

Tarvikkeet: Sinooperi

 

Kirjoneuleliivi on valmis (Kuva 1), ja siitä tuli juuri sellainen mukavuusvaate, kuin toiveissa olikin. Puoleen väliin reittä, eli juuri sopivan mittainen pidettäväksi vaikka legginsien kanssa. 

Nyt on uutena työn alla kaksi keskenään erinomaisen erilaista hommaa.

Ihastuin jo kehumastani Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta -kirjasta löytämääni pyörylämekkoon, ja aloitin virkkailun. Helsinki-Hämeenlinna –junamatkalla syntyy helposti 4-5 kiekkoa (kuva 2), ja ajatus saa vaellella vapaasti.

Koukku on kokoa 2,5 ja lanka on tuo reikähuivistakin tuttu Novitan Puro Batik. Värinvaihdoksetkin sujuvat ihan itsellään.

Samalla iisillä virkkaustekniikallahan saa helposti vaikka pipoja, kun ensin tekee pyörylän päälaen kokoiseksi, ja siitä sitten kaventelee kupiksi. Nyt, kun tarkoituksena ei ole tehdä kuppeja, on muistettava lisäillä aina jokunen silmukka kierroksella, että levy pysyy tasona. Tarkkoja ohjeita en voi antaa, koska en kiinnitä sellaisiin asioihin koskaan huomiota. Lisään, kun alkaa kupruttaa, ja nappaan pois, jos ryhtyy lepattamaan.

Alpakkapaita menee nyt kuvan 3 vaiheessa. On iso joukko palasia pinossa. palmikkopinta on osoittautunut tosi hyväksi valinnaksi. Mielenkiinto pysyy yllä, mutta sen kanssa ei tarvitse tavata ohjeita, kun on kerran on sisäistänyt systeemin. Täydellistä!

Ja se toinen aloittamani uusi työ? Se selviää seuraavassa postauksessa. Siihen liittyy paperia, viivottimia, taitoksia ja hulluuteen ajavaa tarkkuutta.

Tarvikkeet Novita

KESÄHUIVI – eli silmukoita venytellessä

Olen jo pitkään ihaillen katsellut Aino Vainion I Know Why No –mallistoa (linkki)

Tuossa väljässä neulepinnassa on jotain tosi kiehtovaa! Lähdin sitten minäkin kokeilumielellä leikkimään venytetyillä oikeilla silmukoilla, ja tällainen kesähuivi siitä syntyi.

Vainio toki hallitsee tämän aika moninkertaisesti paremmin, mutta kiva tämäkin, ainakin omasta mielestäni.

Neuloessa venyttelin siis sattumanvaraisessa järjestyksessä silmukoita erilaisille kireyksille. Joukossa on ihan normaaliakin tiheyttä, ja sitten joitakin to-del-la venytettyjä.

Lankana on Novitan Puro Batik. 100 % akryylilanka on vähän liukas neulottava, ja varsinkin kaikkein löysimpien silmukoiden kanssa sai olla aika tarkkana karkulaisten kanssa. Mutta lopputulos on kyllä ihanan viileä ja ilmava!

Ja katsokaa nyt noita värejä! Alkaa heti tehdä mieli karkkia tai marjoja.

Taas sattui silmiin ihania käsityökirjoja. En tiedä kummista pidän enemmän, käsityö- vai puutarhakirjoista. Kumpienkin kanssa voi lötkähtää sohvalle ihan omiin maailmoihin!

Betty Barnden Neulojan niksit (Otava 2009) on todellinen neulojan pikkujättiläinen.

Lorna Knight Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009) taas kurssittaa vaatteiden ompelemisen maailmaan tosi selkein kuvin.

Delage-Calvet, Sohier-Fournel, Brunet ja Ritz A Rainbow of Stiches taas esittelee

Yli 1000 erilaista ristipistomallia.

Tarvikkeet: Novita (linkki)

Kuva 1: Kymmenen kerällistä taivaallisen pehmeää Novita Luxus Alpacaa. Voi autuuden määrää!

Joskus sitä saa käsiinsä niin kertakaikkisen ihanaa lankaa, että ei rajaakaan. Sitä painaa vyyhtikasaan koko naamansa, ja haluaa nukahtaa. Okei. Tiedetään. Kuulostan vähän överiltä, mutta totta se on. Nyt kävi juuri niin.

Olen jo ikuisuuden haaveillut alpakkapaidasta. Käynyt rapsuttelemassa tuon jumalaisen villan kantajia (LINKKI) ihan tässä vieressä ja huokaillut. Aina on kuitenkin jäänyt lanka ostamatta, ja tuhat muuta projektia ajanut jostain syystä ohi. Nyt siihen tulee muutos!

Kun langat olivat odottamassa, alkoi Täydellisen Ohjeen metsästys. Minulla on ihan muutama vaade projektin suhteen. Ensinnäkin, haluan tehdä palmikoita. Toiseksi, neuleesta on tultava TÄYDELLINEN. The Takki. Pehmeä, lämmin, kaunis. Juuri sellainen, jossa viihtyy ikuisesti.

Selasin ensin läpi 172 sivua neuletaivas Ravelryn (LINKKI) ihania villatakkiohjeita, mutta lopulta surffailin blogosfääriä, ja päädyin Joko knitsin ihanaan, pipoon tarkoitettuun, Lina-malliin (LINKKI)

Tein niin kuin tapaan tehdä, eli nappasin mitat ja silmukkamäärät yhdestä ohjeesta, ja pintakuvion toisesta. Tässä kuviossa kiehtoi selkeys, jokin japanilaishenkinen, minusta ainakin. On hauska nähdä, miten kuvio istuu kokonaiseen paitaan.

Valitsin kuvion siksikin, että siinä on käytetty minulle ihan uutta tapaa palmikoida ilman ylimääräistä apupuikkoa. Aluksi tuntui pelottavalta päästää silmukkasarja putoamaan puikolta, mutta kun vauhtiin päästiin, niin touhu ilahdutti helppoudellaan. Ei enää putoilevia apupuikkoja!

Kimppuun vain, pokkana. Niin se on ennenkin mennyt.

Tarvikkeet: Novita (linkki)

 

Meillä on kesäjuhlat. Mikä mahtava syy näpertelemiselle! Halusin puutarhaan paljon lyhtyjä illaksi. Viimein löytyi myös käyttöä supersöpöille kiiltokuville, joita haalin tyttöjen kanssa aina kun vastaan sattuu!

KUVA 1.

Homma oli tosi helppoa. Ensin liotin lasipurkeista etiketit, sitten vain tavallisella liimalla kiiltsikat kylkeen. Perhoset ovat kesäisiä, mutta sammakotkin aika ihania. Tulee mieleen Kaislikossa suhisee ja herra Rupikonna.

KUVA 2.

Testailin myös ikiaikaisen rakkauteni, nappien, soveltuvuutta lyhtymateriaaliksi. Valo tuikkii kivasti läpi rei'istä! Valitse sellainen askarteluliima, joka kuivuu värittömäksi!

KUVA 3.

Vähän enemmän säihkettä Bollywood-tyyliin kaipaaville sopii vaikka paljettilyhty.

Hiukka meni hilkulle. 450 paljetista jäljellä oli liimailun päätteeksi 8! Suosittelen muuten lämpimästi käyttämään pinsettejä paljettien käsittelyssä. Ovat meinaan sähköisiä pirulaisia.

Tarvikkeet kaappien perukoilta ja Sinooperi 

Kaipasin seuraavaksi tosi pientä ja helppoa askarreltavaa. Sellaista, johon tytöt voisivat osallistua ilman, että minun tarvitsisi juuri ohjeistaa ja valvoa (sellainen askartelu on kamalaa. Poissa kaikki rentous!). Piti myös saada valmista muutamassa tunnissa ennen nukkumaanmenoa.

Löysin kaapin perukoilta tarranauhapaketin ja otin käyttöön viime viikon kirppislöydön, nappiaarteen. Tapaan kirpparikierroksella valjastaa lapset napinmetsästykseen. Kerään niitä talteen pussikaupalla. Napeissa on jotenkin fiilistä, eikä ole sama juttu ostaa niitä uutena! Vanhojen mukana tulee pala elettyä elämään. Tarinaa.

Ryhdyin kiinnittämään nauhoja vanhoihin hakaneuloihin (toisella puolella on siis tarraa, joten kävi superhelposti), ja sitten liimailemaan nappeja koristeiksi. Syntyi iso kasa pieniä koristuksia.

Parasta tässä touhussa oli se, että kaikki yksittäisetkin persoonalliset tai muuten kiehtovat napit pääsevät oikeuksiinsa rintarossissa. Simppeliä, mutta söpöä.

Tytöt versioivat omiaan. Muutaman perusmallisen tehtyään he riemastuivat liimattavista silmistä. Katsokaa nyt näitä tuijottavia rintakoruja ja magneetteja! Valvovia silmiä kerrakseen.

tarvikkeet: Novita , Sinooperi , kirpputori

No niin, olen kitkuttanut kuviota kuvion perään, ja nyt olen sitten kriittisessä kainalokohdassa. On tehtävä päätöksiä.

Etenen niin, että kaventelen kainaloiden kohdilta sen verran silmukoita, että saan liivistä rinnan kohdalta aika istuvan, ja taiteilen sitten etu- ja takakappaleet erikseen.

Pääntie olkoon v-aukkoinen. Yritän viimeistellä pään- ja kädenteille kapeat resorit, ja ei kun vain toivomaan, että osaan tehdä siististi. Nyt mennään kyllä ihan mutu-tuntumalla.

Yhtäkaikki pitää vähän kikkailla lankakerien kanssa. Koska nurkat täyttyvät uhkaavasti (lupaavasti?) vajaista keristä, yritän saada nämä loppumaan juuri oikeaan aikaan.

Massaa alkaa olla niin tuhottomasti, että tekeleen roudaaminen työmatkoilla on rasittavaa. En silti malta jättää kotiinkaan. Langat myös solmiutuvat mytyiksi avainten, latureiden ja kynien kanssa, ja kerät pomppivat kiusallisesti kanssamatkustajien jalkoihin, mutta sellaista se nyt vain on. Puikkohulluus.

Kirja-aarteitakin on taas löytynyt.

Kankaanpainannan ja kirjonnan saloihin opastaa älyttömän kauniisti kuvitettu

Tupu Mentu, Tiina Mikkelä ja Ulla Paakkunainen: Printti & Pisto (Otava 2010).

Iltojen lukuiloksi passaa hyvin Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö (Gummerus 2008).

 

Sukkien värimaailma vei kertakaikkisesti mukanaan, ja lankoja jäi yli yllättävän paljon. Oli pakko alkaa laittaa niistä isompaa.

Tästä oli ensi tulossa slipoveri, mutta kun homma alkoi maittaa, niin päätinkin tehdä pidemmän. Ehkä tästä tulee samantyyppinen pitkä tunika käytettäväksi leggareiden kanssa, kuin tuossa blogini pääkuvassa. Mutta hihaton.

Tuo blogikuvan paita on muuten sellainen jämälankaprojekti, johon neuloskelin ihan päähänpistosta kaikkia varastoon kertyneitä keräsiä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Neuloin kaksinkertaisella langalla, jolloin tuloksensa oli huippulämmin ja iki-ihana turvallisuuspaita, jonka sisällä ei tarvitse kertaakaan miettiä pömpöttävää mahaa tai palelemista. Tein siihen erikseen etu- ja takakappaleet, ja ne ovat keskenään vähän eri värisiäkin, niin että voi aamulla päättää, onko enemmän vihertävä vai sinertävä fiilis.

Tätä uutta projektia junassa nitkutellessani joku kysyi, miten ihmeellä muistan mikä lanka tulee seuraavaksi. En minä muistakaan. Päätän seuraavan värin ja kuvion siinä, missä edellinen raita tuntuu luontevasti loppuvan. Tavallaan kai neulon pintaan kulloisiakin fiiliksiä.

Hyppäsin projektiin pää edellä, jälleen kerran ilman kummoisempaa suunnitelmaa. Tiesin vain, että haluan tehdä pyöröpuikoilla (vieläpä näillä ehdottomasti suosimillani herra ties mistä aikanaan hankkimillani bambupuikoilla, jotka ovat käsiin lämpimät, eivätkä kilise häiritsevästi vaikkapa junassa) ja että tulisin kainaloiden kohdalla pähkäilemään pariinikin kertaan, miten siitä eteenpäin.

Toivottavasti tästä uudesta virityksestä tulee kesän paras asu!

Tarvikkeet: Novita

 

KUVA 3

Hopeanvärinen lanka oli tosi kiva työstettävä, ja sillä sai aikaan paljon tarkempaa jälkeä. Virkkailin varmaan maailman vanhimmalla patalapputekniikalla pikkuiset pyörylät, joihin laitoin vielä kulkuset mukaan. Ihan vain, koska olivat niin söpöjä.

KUVA 4

Kukkiin ihastuneille kiistatta ihanin käsityökirja on muuten

Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia (WSOY 2009). Siellä ei käytetä metallilankaa, mutta kaikenlaista muuta ihanaa kylläkin.

 

Tarvikkeet: Sinooperi (linkki: www.sinooperi.fi) , Novita (linkki: www.novita.fi)