Nämä ovat nopsakkaita tehdä. Tuosta heijastinnauhasta sanotaan, ettei sen teho vastaa kovia heijastimia. Nämä toimivat tytöille kuitenkin ainakin muikkarina siitä, että nyt tarvitaan taas näkymistä koulutiellä.

Tuli tähän tällainen pieni blogikatkos, pahoittelen! Kävin sairastelemassa.

Punkan pohjalla syntyi muutama kiva juttu. Kuten viimeinkin ne sukat, joita on pyydetty! Näissä en turhia kikkaillut. Kunhan vetelin menemään ihan perusohjeella. Kantapään ohjeen tarkistin taas, koska edellisistä on aikaa. Täällä on hyvät ohjeet.

Varren pituutta voi matkan varrella sovitella. Minä tykkään pitkistä – eivät menen saappaassa rullalle.

Lanka on superhelppo, raidoittaa itsekseen. Tämä on Seiskaveikan Linnut-sarjasta Punatulkkua, jota vähän rauhoitin pelkällä harmaalla. Talviset ja ihanat.

Seuraava pari on tulolla jo. Väritkin samaa kamaa. Niistä tulee nilkkamittaiset tossukat. Laittelin varteen pehmoisesta Novitan Softysta reunuksen.

Tänä aamuna pimeä tuli päälle ennätysmitoissa. On ihan selvästi marraskuu! Laittelin tytöille parit heijastimet paksusta huovasta ja heijastinnauhasta. Niistä pistän kuvan tuohon ylös.

Seuraavaksi näytän, mitä näpräilen parhaillani tyttöjeni huonerempan tähteeksi jääneestä hapsuverhosta. Se on jotain vihreää ja juhlavaa ja todellinen kierrätystouhu.

Tarvikkeet: Novita ja Sinooperi

 

Taas löytyy kuvia allekkain.

Alpakkapaita valmistui, ja siitä tuli juuri niin ihanan lämmin ja pehmeä, kuin oli lupa odottaakin! Syksyn suosikkipaita. Kaarrokekin onnistui haparoivalla freestyle-menetelmällä ilman ohjetta. Jipii!

Olen puuhannut myös lyhtyjä lasipurkeista. Kuvat ovat vähän sumeita, mutta ehkä niistä kuitenkin selvän saa. Menetelmä on überhelppo: lasipurkin pintaan sivellään pensselillä läpinäkyväksi kuivuvaa liimaa, ja pintaan kiinnitellään strasseja ja helmiä. Osassa olen pinseteillä asetellut ne tarkkaan muotoon, ja lopuissa vain ripotellut sattumanvaraisesti. Molemmista tulee kivoja.

Vinkkinä, että jos haluaa sellaisen utuisen, vähemmän valoa läpäisevän pinnan vaikka niihin kohtiin, joihin ei tule koristeita, niin paksu liimakerros tekee hauskan huurteen.

Ja kun strasseista innostuin, aloitin myös ihan uudenlaisen projektin. Siitä ennakkokurkkaus alimmassa kuvassa!

Tarvikkeet: Novita, Sinooperi ja vanhat varastot

 

Tässä on käytetty paksua liimakerrosta.

Tästä lisää vähän myöhemmin!

Tällä kertaa onkin esiteltävänä taas vain vähän valmista ja paljon keskeneräistä. Kuvat jälleen peräjälkeen.

Alpakkatakkini lähenee viimeisiä kerroksiaan. Nyt onkin vähän jännät paikat, koska teen tätä ilman ohjetta, enkä siis ihan tiedä tässäkään vaiheessa, mitä tuleman pitää. On kuitenkin ollut suorastaan riemullista oppia kutomaan koko takki samalla pyöröpuikolla. Hurraa, ei liikaa harsittavia saumoja!

Ja edelleen olen täysin tuon alpakkalangan lumoissa. Se on niin taivaallisen pehmeä ja silti superlämmin.

Myös toisen tytön neuletakki on saatu käyntiin. Samaa pyöröpuikon taktiikkaa käytän tähänkin. Kuopus valitsi vihreänsävyisen langan, johon siis kaikki värit tulevat näpsäkkäästi samasta kerästä. Hän sai valkata myös pintamallin, ja nyt opettelenkin tekemään tuollaisia kummallisia palloja. Hauskannäköistä pintaa siitä varmasti tulee. Ohje on kaikkien aikojen ihanimmasta kirjasta 400 knitting stiches, jota ei voi liikaa ylistää.

Sitten syntyi vielä pieni pipo siskonpojalle junamatkan puhteena. Tunnustan, että aloitin tätä sukkana, vaihdoin säärystimeksi ja päädyin pipoon. Näin joskus tapahtuu, kun hyppää puikkoihin ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Lanka on Keskiaikamarkkinoilta ostettua Osuuskunta Kiteen kasvivärjättyä 7 veljestä, ja jotakin kaapin perukoilta löytämääni mustaa puuvillalankaa.

Tarvikkeet: Novita ja vanhat varastot

 

Tässä on tosi simppeli 1 n 3 oik resori. Värit on vaihdettu ns. saattamalla, eli neulomalla kukin vaihtokierros molemmilla langoila samaan aikaan.