Kaamos karkottuu näillä väreillä!

Oi oi, mitä ihanuuksia! Näin pimeimmän ajan keskellä on hauskaa sukeltaa pastellien sekaan. Puikoille pääsi saman tien kermanvaalea Kide-lanka. Siitä tulee (toivottavasti) kimaltavainen baskeri.

Tarvikkeet: Novita

Puuhasimme viime viikolla saippuoita joululahjoiksi. Minulle ihan uutta touhua, joten aloitimme simppelisti valmiilla saippuamassalla. Homma sujuikin sitten helpolla. Massa sulatettiin kattilassa, joukkoon sekoiteltiin halutut tuoksut ja väriaineet, ja seos kaadettiin muotteihin. Me käytimme pahvimukeja hienompien puutteessa.

Väreinä ja tuoksuina käytimme punapippureita, mintunlehtiä, kahvia, tähtianista ja tervaa (jota oli jäänyt jostain takavuosilta hyllynperälle pikkupullollinen). Joihinkin lirauttelin piparminttuöljyä ja vaniljaakin. Yksi iso tehtiin kuorivaksi riisi-kaurasekoituksella.

Eivät mitään kaunokaisia vielä, mutta opetellaan.

Kivaa puuhaa. Seuraavaksi pitäisi laajentaa osaamista massan teon suuntaan. Tai ainakin hankkia muotteja! Saippuat ovat kynttilöiden tapaan kivoja lahjoja. Menevät melkoisella varmuudella käyttöön.

Puikkojenkin varressa olen viihtynyt. Kylmä ajaa sukkatehtailijaksi. Valmistui kaksi paria. Niistä alla kuvia. Melkoinen syyhy iski sormiin Novitan kevätlankojen kopsahdettua postiluukusta (vaikka totuuden nimissä, ovesta ne kannettiin). Ihan mielettömän kivoja uusia kevätvärejä ja muutama tosi lupaava uutuuslankakin. Oli heti pakko hiplata ainakin kimaltavaista Kidettä, jogurtinväristä Miamia ja tosi kauniissa violetin-vihreän sävyssä ilmestynyttä Puro Batikia. Kuva niistä tulee tämän merkinnän päälle.

Onneksi lähipiiriin syntyy talven ja kevään aikana vauvoja. Pääsen hempeiden pastellisävyjen pariin!

Tarvikkeet: omat varastot ja Novita

 

Ja tässä pörröreunaiset tossut perään. Näitä kuluu puulattioilla talvessa parikaupalla.

Sukkia pyydettiin, joten sukkia tulee. Tässä Seiskaveikan lisänä kesällä keskiaikamarkkinoilta ostettua kasvivärjättyä vihreää.

Lupasin viime viikolla, että esittelen kierrätystyöni.

Tyttöjen huoneeseen laitettiin vihreät hapsuverhot. Verho oli kiva, mutta hapsut liian pitkiä, niinpä lyhensin niitä noin 30 cm. Ylijäämähapsut näyttivät niin söpöiltä, etten raatsinut heittää pois. Päädyin solmimaan pätkät yhteen, ja virkkaamaan isolla nro 10 puikolla ne huiviksi. Tuo kaikkein alimmainen tämänkertaisista kuvista on siitä. Samassa kuvassa näkyy se jokin aika sitten aloittamani kirjontahommakin - musta mekko, johon aina aikani kuluksi pistelen uusia kuvia.

Viikon varsinaisena käsityönä on kuitenkin jotain ihan muuta. Kokeilin itselleni ihan vierasta tekniikkaa. Kohokuvioimme lasten kanssa joulukortteja.

Kuviointialustassa ja valmiissa sapluunoissa on se mainio puoli, ettei tarvitse olla taitava piirtäjä. Kuvio syntyy nopsasti (pyöreäpäisellä kuviontikynällä seuraillaan sapluunamallin ääriviivoja, kts. kuva), ja luovuutta saa sitten käyttää värien ja sommitelmien valintaan.

Kaikkein hienoimmalta kohokuviointi näyttää minusta metallipaperissa. Toisaalta vaikkapa valkoisen pahvin kohokuvio on vähäeleisyydessään oikein sievä myös.

Viimeistelimme kortit kuviolävistäjillä ja kulmaleikkureilla. Tulivat lapsuuden rei’ittäjäleikit mieleen.

Perustimme lasten kanssa myös saippuatehtaan. Tänä vuonna pakkaamme niitä lahjoiksi pukinkonttiin. Niille syntyi jo etukäteen kivoja pieniä pakettikortteja tuolla samalla kohokuvameiningillä. Esittelen itse saippuat ensi kerralla.

Tarvikkeet: Fiskars ja vanhat varastot