”Äiti...”, ”äiti!”, ”hei äiti...”, ”ÄI-TIIIII....”, ”muuten äiti”, ”äiti millon...”, ”äiti mä tartten...”, ”äiti”, ”äiti sit ku”, ”äiti eiks me”, ”äiti kuuletsä”

Sanonpahan vaan. Huoh. Miten paljon asiaa voi kahteen keskimittaiseen tyttöön mahtua? Jotenkin luulin, että kyselyikä meni jo useita vuosia sitten. Ja miten ne kaikki asiat pitää hoitaa äidin kanssa? Autossa. Kotiovella. Sohvalla. Ruokapöydässä. Nukkumaan mentäessä. Töihin puhelimella. Yläkerrasta huudettuna. Alakerrasta huudettuna. Kirjelappuina keittiön pöydällä. Heti. Äkäisenä. Uteliaana. Ilosta hihkuen. Itkien. Kärsimättömänä. Lohduttomana. Määrätietoisena. Päättymättömänä.

Olen mielelläni tärkeä. Mutta joku raja kai sentään?