Sukkien värimaailma vei kertakaikkisesti mukanaan, ja lankoja jäi yli yllättävän paljon. Oli pakko alkaa laittaa niistä isompaa.

Tästä oli ensi tulossa slipoveri, mutta kun homma alkoi maittaa, niin päätinkin tehdä pidemmän. Ehkä tästä tulee samantyyppinen pitkä tunika käytettäväksi leggareiden kanssa, kuin tuossa blogini pääkuvassa. Mutta hihaton.

Tuo blogikuvan paita on muuten sellainen jämälankaprojekti, johon neuloskelin ihan päähänpistosta kaikkia varastoon kertyneitä keräsiä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Neuloin kaksinkertaisella langalla, jolloin tuloksensa oli huippulämmin ja iki-ihana turvallisuuspaita, jonka sisällä ei tarvitse kertaakaan miettiä pömpöttävää mahaa tai palelemista. Tein siihen erikseen etu- ja takakappaleet, ja ne ovat keskenään vähän eri värisiäkin, niin että voi aamulla päättää, onko enemmän vihertävä vai sinertävä fiilis.

Tätä uutta projektia junassa nitkutellessani joku kysyi, miten ihmeellä muistan mikä lanka tulee seuraavaksi. En minä muistakaan. Päätän seuraavan värin ja kuvion siinä, missä edellinen raita tuntuu luontevasti loppuvan. Tavallaan kai neulon pintaan kulloisiakin fiiliksiä.

Hyppäsin projektiin pää edellä, jälleen kerran ilman kummoisempaa suunnitelmaa. Tiesin vain, että haluan tehdä pyöröpuikoilla (vieläpä näillä ehdottomasti suosimillani herra ties mistä aikanaan hankkimillani bambupuikoilla, jotka ovat käsiin lämpimät, eivätkä kilise häiritsevästi vaikkapa junassa) ja että tulisin kainaloiden kohdalla pähkäilemään pariinikin kertaan, miten siitä eteenpäin.

Toivottavasti tästä uudesta virityksestä tulee kesän paras asu!

Tarvikkeet: Novita