Kuva 1: Kymmenen kerällistä taivaallisen pehmeää Novita Luxus Alpacaa. Voi autuuden määrää!

Joskus sitä saa käsiinsä niin kertakaikkisen ihanaa lankaa, että ei rajaakaan. Sitä painaa vyyhtikasaan koko naamansa, ja haluaa nukahtaa. Okei. Tiedetään. Kuulostan vähän överiltä, mutta totta se on. Nyt kävi juuri niin.

Olen jo ikuisuuden haaveillut alpakkapaidasta. Käynyt rapsuttelemassa tuon jumalaisen villan kantajia (LINKKI) ihan tässä vieressä ja huokaillut. Aina on kuitenkin jäänyt lanka ostamatta, ja tuhat muuta projektia ajanut jostain syystä ohi. Nyt siihen tulee muutos!

Kun langat olivat odottamassa, alkoi Täydellisen Ohjeen metsästys. Minulla on ihan muutama vaade projektin suhteen. Ensinnäkin, haluan tehdä palmikoita. Toiseksi, neuleesta on tultava TÄYDELLINEN. The Takki. Pehmeä, lämmin, kaunis. Juuri sellainen, jossa viihtyy ikuisesti.

Selasin ensin läpi 172 sivua neuletaivas Ravelryn (LINKKI) ihania villatakkiohjeita, mutta lopulta surffailin blogosfääriä, ja päädyin Joko knitsin ihanaan, pipoon tarkoitettuun, Lina-malliin (LINKKI)

Tein niin kuin tapaan tehdä, eli nappasin mitat ja silmukkamäärät yhdestä ohjeesta, ja pintakuvion toisesta. Tässä kuviossa kiehtoi selkeys, jokin japanilaishenkinen, minusta ainakin. On hauska nähdä, miten kuvio istuu kokonaiseen paitaan.

Valitsin kuvion siksikin, että siinä on käytetty minulle ihan uutta tapaa palmikoida ilman ylimääräistä apupuikkoa. Aluksi tuntui pelottavalta päästää silmukkasarja putoamaan puikolta, mutta kun vauhtiin päästiin, niin touhu ilahdutti helppoudellaan. Ei enää putoilevia apupuikkoja!

Kimppuun vain, pokkana. Niin se on ennenkin mennyt.

Tarvikkeet: Novita (linkki)