Jos joku asia ei omakotitaloasumisesta lopu niin haravoiminen. Se on kivaa koukuttavaa ja ihan kamalaa varsinkin jos tuulee. Lapset ovat kokoajan pukemassa kumppareita jalkaan, ulos on päästävä. Mitäs muuta sitten äiti siellä ulkona tekee kun haravoi.
Kun Tuukka tulee pihalle, hän kulkee tarmokkaasti ympäri tonttia akkuporakone kädessä, vaikuttaa hyvin kiireiseltä ja tuntuu että haravointipaikalla kävelyvauhti vain nopeutuu. Hassua että ainakin meillä haravointi on enemmän naisten hommaa. Ehkä siksi että enemmän kuin isäntää, minua jaksaa ilahduttaa krookusten ensimmäiset kukat, jonkun tietynpihalätäkön kuivuminen ja lumen alta löytyvä, talven patinoima suojaruukku.
Pikkutytöt ovat haravoinnissa täysillä mukana, enemmän haitaksi kuin hyödyksi mutta yhdessä on hauskempaa. Tässä innokkaille haravoijille hyvä Anopilta opittu vinkki: Haravoi lehdet ym. haravointiroskat pressun päälle ja raahaa ne sillä lehtikompostiin. Huomattavasti nopeampaa ja kivempaa kun kottikärryillä!
 

Meillä juhlittiin eilen Kirpun 3v. -synttäreitä. ”Kirppu” on sijaislapsi ja synttäreiden aikaan onnekas; edellisenä päivänä tyttöä juhlittiin biovanhempien kotona ja eilen sitten täällä meillä. Olimme kerrankin Tuukan kanssa ajoissa koristeiden kanssa ja puhalsimme ilmapalloja ja ripustimme synttärikoristeet kattoon jo edellisenä iltana. Voi sitä sankarin riemua kun aamulla synttärit olivat todella täällä. Kattokoristeet ansaitsevat erityishuomion, ne ovat äitini peruja Nurmeksesta, kulkivat silloin nimellä ”uudenvuoden koristeet”. Äitini oli hankkinut ne muistaakseni Helsinkiläisestä Kiina-kaupasta. Kunnostin kuluneita koristeita jonkin verran ja nyt ne ovat meillä käytössä syntymäpäiväkoristeina. Pitkän aikaa matkassa kulkeneet esineet ovat parhaita, tunnearvoa kun ei voita mikään.
Näiden kemujen erikoisuus oli yllätysvieras nimeltään Joulupukki. Viime jouluaattona Kirppu oli toisessa kodissaan kun pukki kävi meillä. Nyt pukki tuli varta vasten tyttöä katsomaan ja tuomaan paketin ”kun ei jouluna ehditty nähdä”.
Illalla hampaiden pesun aikana Kirppu pohti mennyttä juhlapäivää: ” Se Joulupukki on kyllä aika kiltti.”
 

Aurinko paistaa niin että ei millään meinaa malttaa olla sisällä! Tänään aamutallilta tullessani kompuroin vain osittain kantavan hangen yli hevostarhan takanurkkaan hakemaan pajunkissoja. Pajunkissoista tulee lapsuuden pääsisäiset mieleen. Muistan kuinka pienistä pajunkissoista tuli minulle jotenkin niin haikea olo; ne olivat niin ihania, pieniä ja pörröisiä, mutta mikseivät ne voineet olla ihan oikeita pieniä kissanpentuja?
Pajunkissat menevät sisällä nopeasti huonoksi, joten tänä vuonna päätin kokeilla tehdä pajusta kissakranssin. Onnistui ihan kivasti, valitsin pitkiä oksia joiden päissä oli paljon pajunkissoja. Sidoin kranssin vain ylhäältä kiinni rautalangalla ja lisäsin yläosaan vähän lisää irto-oksia ja lopuksi koristeet.
 

Olemme viime aikoina tehneet usein marjarahkaa ja nyt lapset muistuttavat minua tästä herkusta koko ajan. Tänään tehtiin Helgan kanssa välipalaksi mustikkarahkaa. Pihtaan syksyn marjoja pakastimessa aina alkutalven ja näin keväällä havahdun vasta oikeasti käyttämään niitä. En ole aikaisemmin juurikaan pitänyt herukoista tehdystä rahkasta, koska sekä musta- että punaherukoiden kuori muuttuu pakasteessa kovaksi ja vähän sitkeäksi. Nyt olen tajunnut soseuttaa sulaneet marjat blenderissä ennen rahkaan sekoittamista ja voi kun on ollut hyvää ja maistuu koko perheelle.

Lopuksi vielä ohje:

2 dl luomukermaa vaahtona
2 tlk rahkaa
3 dl pakastemarjoja
1tl vaniljasokeria
¾ - 1dl intiaanisokeria
 

Suuri lumen määrä kai hämäsi minua. Viikko sitten tajusin että kevät on niin pitkällä että minulla pitäisi jo olla taimet salin ikkunapöydillä kurkkimassa aurinkoa ikkunoista. Hain kaupasta säkin istutusmultaa ja pistin heti siemenet itämään. Kasvihuoneeseen ajattelin tomaattia, kurkkua, papua, salaatteja rucolaa, basilikaa ja portulakkaa, kasvimaalle taas kesäkurpitsaa, jättikurpitsaa, avomaankurkkua, salaattia, pinaattia, mangoldia ja yrttejä. Lisäksi Kasvimaan aidalle tulee pitkä rivi sokeriherneitä, näin lapsetkin viihtyvät äidin kanssa kasvimaalla niitä rouskutellessa.

Istutan siemenet pitkällään oleviin kartonkisiin maitopurkkeihin, leikkaan saksilla yhden pitkän sivun vain kanneksi. Kanteen on hyvä kirjoittaa mitä purkkiin on kylvetty ja kannen voi myös itämisvaiheessa laittaa kiinni, jolloin kylväs pysyy kosteana ja ei saa liikaa valoa. - Tässä vaiheessa purkkeja voi myös vielä latoa vaikka päällekkäin, eli ne eivät vie liikaa tilaa.

Nyt kasvimaakuumeen iskiessä istutimme tyttöjen kanssa ikkunalle ruukkuihin vesikrassia, rucolaa ja herneenversoja jotta päästään maistelemaan itsekasvatettua vihreää mahdollisimman pian!
 

Kävin viime vuoden puolella kaksi kengityskurssia. Kun omistaa useamman hevosen, kyseisestä taidosta on kovasti hyötyä. Äidin kengitysinto on tarttunut myös perheen pienimpiin. Sen verran tarkkaan kyseistä työtä on seurattu tallin käytävällä että pikkuneideillä on varaa kehitellä eteenpäin ikiaikaiselta vaikuttavaa naulojen koputtelua. Havahduin äsken outoon surinaan. Seurasin ääntä ja bongasin kaikki kolme tyttöä keinuhevosen kengityspuuhista, apunaan iskän huoneesta haetut akkuporakoneet.

Nyt se sitten tapahtui, viikko sitten. Hilma päästi irti ja lähti omin jaloin liikkeelle. Alkuun tyttö siirtyi muutamaa metriä huonekalulta toiselle, nyt hän ottaa jo suurempiakin haasteita, yrittää siirtyä mm. huoneesta toiseen. Hilma oppi tänään myös tulemaan rappusia takaperin konttaamalla alas, mikä helpottaa arkeamme huomattavasti kun ei tarvitse koko ajan olla hakemassa Hilmaa yläkerrasta... Hilman kävely on haparoivaa, tempoltaan erittäin vaihtelevaa ja impulsiivista mutta itse kävelijä on asiasta niin innoissaan että nauru on nyt tässä talossa herkässä.

Eilen oli siivouspäivä. Ei huvittanut ei millään. Keksin koko ajan vaikka mitä muuta tekemistä mutta siivoaminen tuntui ylivoimaiselta. Pyörin keittiössä ja mietin mitä kivaa uutta sinne voisi virittää, sillä jos innostun laittamaan jotainpientäkin  sisustuksessa uusiksi, siinä samalla huomaan aina myös siivoavani.

Niinpä päätin kääntää keittiön keskellä olevan vanhan astiakaapin ympäri, poistin sen vierestä kokonaan pienen pöydän ja kappas vain, johan tuli kiva fiilis ja jaksoi kummasti taas siivotakin. Kyllä motivaatio on pienistä asioista kiinni!

Turhan muovin ostaminen on tyhmää mutta toisaalta jos esine on pitkäikäinen, muovi on joskus hyvä ja kestävä valinta. Viimeaikoina minua ovat kiehtoneet vanhat muoviesineet. Astiat, käyttöesineet ja ennen kaikkea lelut. Niiden ikä ja kulutus näkyy, mutta samalla niistä näkee kuinka ne vielä muutama vuosikymmen sitten olivat kiiltävän uusia, edistyksellisiä ja oman aikansa hittejä.
Löysin Kouvolan Femmatori-kirppikseltä tällaisen leluhevosen 10 eurolla. Auringon haalistama heppa kenotti myyntipöydän alla laskettelumonojen välissä ja oikein hirnui päästä meille pikkutyttöjen hellittäväksi. Helga puristi totisena hevosta kainalossaan koko kirpparireissun ajan ja oli alusta asti selvää että se muuttaa meille. Ohjakset ovat kadonneet edellisiin leikkeihin mutta muuten hevonen on ehjä ja elää nyt taas vauhdikasta elämää.
 

On se aika vuodesta kun muistaa taas kasvattaa ituja. Salaatti on kaupassa todella kallista ja kevätaurinko tekee sen että salaatit maistuisivat  pitkän pimeän talven jälkeen entistä enemmän. Idut ovat edullinen, terveellinen ja myös helppo vaihtoehto kaupan salaatille.

Kasvatan pääasiallisesti vain Alfalfan eli sinimailasen ituja, koska ne onnistuvat niin takuuvarmasti. Nämä nyt idättämäni olivat Risentan sinimailasen siemeniä, niitä löytyy lähes jokaisesta ruokakaupasta. Pussin kyljestä löytyy hyvä ohje, mutta tiivistettynä prosessi menee näin:

Siemeniä liotetaan litran lasipurkissa 6 tuntia jonka jälkeen lasipurkkiin laitetaan harsosta tms. kankaasta kuminauhalla kiinni kansi ja purkki asetetaan pimeään paikkaan (itse laitan astiakaappiin) kallelleen niin, että loputkin vedet valuvat siemenistä pikkuhiljaa pois. Siemenet huuhdellaan 2-3krt päivässä 4-5 päivän, kunnes idut ovat valmiit.

Idut ovat myös meidän tyttöjen herkkua. Suurin osa iduista syödään ihan vain sellaisenaan tai leivän päällä, loput käytän salaateissa korvaamassa sitä kaupan kallista salaattia...