Minusta ei ole kuulunut täällä blogissa vähään aikaan. En ole ehtinyt kirjoittaa, koska tulin luvanneeksi tytöille tehdä heille jouluksi piparkakkulinnan. Olen siis ohittanut kaikki muut jouluvalmistelut ja käyttänyt pari kokonaista päivää toteuttaakseni kaikkien jouluvalmisteluiden tärkeintä kärkeä, eli vääntänyt tuota linnaa kasaan. Voin nyt paljastaa, että pyöreiden linnantornien tekeminen piparkakusta on hyvinkin hankalaa.
Aluksi ajattelin pyöräyttää taikinaa pullon päälle ja laittaa tekeleen sellaisenaan uuniin. Ei toiminut; taikina tietenkin valui pullon päältä köntiksi pellille. Sitten paistoin tornin levynä ja pyöräytin levyn heti paistamisen jälkeen pullon päälle rullalle. Sain tähän luotettavalta taholta vinkin: kun paistoksen jättää vähän raa´aksi, se taipuu paremmin ja lopputulos on hyvä. No taipuihan se, ja myös alas päin, koko torni romahti koska taikina jäi liian pehmeäksi.
Kaiken tämän epäonnen jälkeen sain aikaiseksi yhden pyöreän tornin ja kasan muita linnanrakennuspalikoita joista kyhäsin äsken valmiiksi kuvassa olevan liikuttavan tekeleen. Lopputuloksesta näkee että minä teen piparkakkulinnoja samaan tapaan kuin kaikki muutkin asiat, kovalla innolla ja fiilispohjalla, mutta ilman selkeää suunnitelmaa...
Tytöt olivat kyllä lopputuloksesta vakuuttuneita, ja kelpaa tämä piparkakkulinna koristeeksi salin nurkkana minullekin, kunhan ei ole liian valoisaa ja sitä tajuaa katsoa tarpeeksi kaukaa.
 

Olen tehnyt tänä jouluna jo parikymmentä ovikranssia. Aluksi tein muutaman puolukan- ja mustikanvarvuista tuliaiseksi ystäville. Sitten pääsin havukransseihin ja into kasvoi,pyörin lähes joka aamu hämärällä takapihalla keräämässä lisää havuja. Soitin käsityöintoa puhkuen ystävälleni Tessalla että nyt minä teen näitä kymmeniä ja mennään joulukadulle myyjäisiin myymään kransseja. Näin jo meidät punaposkisina jouluhengettärinä joulukadulla, söpösti puetut lapset ojentamassa kransseja iloisille ihmisille, on kuiva pikkupakkanen, lunta sataa hiljaa ja kädessäni on höyryävä glögimuki.
Tessa on ihan yhtä hullu kuin minäkin ja niinpä hän pakkasi lapset autoon ja tuli meille. Päätimme. että tuotteiden yhteinen teema on kierrätys. Minä tein kranssit sanomalehdistä, villalangasta ja havuista niin että ne voi polttaa tai kompostoida ja Tessa kieputti kahvipakettien kuorista (klassikkomateriaali!) joulutähtiä. Molempia huvitti koko väkerrys, mutta me jatkoimme sitkeästi. Joimme kahvia, hyräilimme Kulta Katrina -kahvin virtuooseista kertovan mainossarjan tunnusmusiikkia ja nauroimme vatsamme kipeiksi.
Ei ole varmaan mikään yllätys, että ainakaan vielä ei olla myyjäisiin menossa. Olen alkanut luovuttaa, koska vettä sataa koko ajan ja ajatus lapsista mukana joulukadulla ei ole realistinen. Tänä jouluna meidän kuusesta löytyy varmasti hienoja Tessan tekemiä kahvipakettitähtiä. Lisäksi on mahtavaa kun aitassa on rivi valmiita havukransseja. Kun poikkean missä tahansa kylässä, eipähän tarvitse poiketa kukkakaupan kautta!

Tänään oli tyttöjen musiikkileikkikoulun joulujuhla, ja kuten arvata saattaa, kyllä kannatti mennä. Hilma oli vielä katsomon puolella, koska lavalla esiintyivät 3-6-vuotiaat muskarilaiset. Esiintyjiä spektaakkelissa oli 8 ja yleisöä reilu puolet enemmän.
Totta kai, olihan se liikuttavaa kun totiset tyypit seisovat jäykässä rivissä, puristavat rystyset valkoisina triangelia kädessä ja laulavat niin hiljaa että katsomossa ei uskalla hengittää.
Setti sisälsi kaiken kaikkiaan kymmenkunta kappaletta ja esitys huipentui 6-vuotiaiden nokkahuiluesitykseen joka oli, instrumentin soundin tietäen, ikimuistoinen. Helga onkin toivonut joululahjaksi omaa nokkahuilua, koska entinen, joku minun vanha nokkahuiluni meni (voi harmin paikkaa..) rikki. Suhtaudun kieltämättä hieman ristiriitaisesti tähän toiveeseen, joten pitänee antaa itse joulupukin päättää...
 

Joulun odotustohina pitää pirteänä vaikka Mirriä ei edelleenkään ole löytynyt.
Huomenna sunnuntaina on kyläyhdistyksen pikkujoulut, meidän aktiiviporukkamme (n. 10 henkeä) järjestää ne joka vuosi kyläläisille, ja aina sinne ilmestyy puurolle reilut 50 henkeä. Kylän lapset harjoittelivat eilen talkoissa juhliin sopivasti ontuvan tonttutanssiesityksen ja kemut kruunaa joulupukki. Muistan vielä hämmennyksen kun ensimmäisen kerran olimme mukana kyseisessä juhlassa, vasta kylään muuttaneina kummajaisina. Päivää kaikille ja ei kun yhteislaulupaperit eteen ja no-oo onkos tullut keeesä... Mietin ihan innoissani että mahtavaa, tällaista on vielä olemassa!
Jokainen tekee talkoisiin aina jotakin, minä tein arpajaisten palkinnoksi piparkakkutalon sekä havukranssin, Tuukka lupasi keittää juhliin kattilallisen puuroa huomenna.
Ja piparkakkutalon lisäksi tänään onkin sitten leivottu pipareita oikein urakalla tyttöjen kanssa. Hilma leipoi oikein sydämensä kyllyydestä kuten kuvasta näkyy. Lasten lisäksi myös äiti sähelsi, kaksi pellillistä kärähti ja leipomistantereen jäljet siivottiin imurin ja mopin kanssa. Kivaa oli!
 

Helgan alle vuoden ikäinen Mirri-kissa on kadonnut. Kissa on jo jonkun verran ulkoillut, vaikka onkin viettänyt suurimman osan ajastaan sisällä talossa. Olemme kuitenkin pitäneet Mirriä mukana tallilla hiirijahdissa ja muutenkin totutelleet sitä pihapiiriin. Helga on joka kerta ollut todella huolissaan Mirrin muutamankin minuutin ulkoilusta peläten että kissa ”häviää”. Olemme aina rauhoitelleet tyttöä että ei kissat noin vain katoa.  Kun kissa nyt sitten yhtäkkiä vain katosi, ja olemme ihan pulassa. Katoamisesta on nyt 2 päivää aikaa ja edelleenkään emme ole uskaltaneet ottaa asiaa lasten kanssa puheeksi. Helga on nyt kerran kysynyt missä kissa on ja olen vastannut että tallissa.
Laitoin tänään paikallislehteen katoamisilmoituksen ja olemme Tuukan kanssa rampanneet lapsilta salaa ulkona Mirriä etsimässä, mutta kissasta ei näy jälkeäkään.
Mirri on ollut tosi kiva kissa, kestänyt lasten riepottelua uskomattoman hyvin ja saanut minunkin, vannoutuneen koiraihmisen todella rakastumaan itseensä. Minua ahdistaa ajatus siitä jossakin kylmässä pimeässä metsässä tai ajatus siitä että se on jo jäänyt auton alle. Puhumattakaan siitä, jos joudun pian kertomaan lapsille että Mirri on kadonnut ja mennyt luultavasti tähtiin. Toivottavasti Mirri istuu jossain naapuruston taloista, sisällä, lämpimässä ja vatsa täynnä. Tämän talon väki avaa huomenna lehden ja soittaa minulle että kadonnut kissanne on täällä. Toivottavasti.

Pahoittelen heikkoa kuvaa Mirristä, mutta se on ainoa minkä ole tajunnut tuosta pienestä kissasta ottaa...
 

Joulukuu lähti äänekkäästi käyntiin kun Hilma purki pettymystään siitä ettei joulukalenterista todella avata kun vain yksi luukku päivässä. Tänään neljäs luukku avautui jo ilman itkuja, tyttö vain kulki perässä muutaman minuutin ja pyysi lisää suklaata. Monen mielestä noin pienille lapsille suklaakalenterit ovat ihan liikaa, mutta minä haluan itsekin syödä suklaata joulua odotellessa ja olisi tylsää rajata sama perinne lapsilta.
Lunta odotetaan edelleen kovasti. Tytöillä on liuta suunnitelmia mitä kaikkea lumesta sitten tehdään kun sitä viimein tulee. Lumienkeleitä, lumiukkoja, lumihevoset kaikille ja lumilinna ovat ainakin listalla, ei minua ne joululahjalistat kauhistuta vaan nuo tulevat lumiveistostyöt!
Makeasta puheen ollen, kuvassa on intiaanisokerista tehtyjä marenkeja, tehtiin niitä tyttöjen kanssa kun leivinuuni oli sopivan miedon lämmin siihen hommaan. Verrattuna tutumpiin valkoisiin marenkeihin maku on vähän erilainen, siitä tulee mieleen mieto lakritsin aromi.
 

Viime sunnuntaina oltiin taas sellaisessa pisteessä että sekä minä että Tuukka oltiin oltu todella kiireisiä ja molemmat olivat tehneet muutaman viikon täyttä häkää vain omia juttujaan. Siihen vielä auton hajoaminen ja pari pikkuriitaa ja ainakin yhteiset vitsit alkoivat olla vähissä. Sitten koko talo pimeni, tuli sähkökatkos ja oli pakko pysähtyä.
Ensin sytytettiin tietenkin pari kynttilää ja odotettiin josko taas tulisi valoa, ääntä, nettiä ja telkkaria tupaan. Mutta katkos kestikin pitkään. Etsimme lisää kynttilöitä, sytytimme uuneihin tulet, keitimme lasten iltapuuroa puuhellalla ja yhtäkkiä olikin tosi rauhallista ja kivaa. Yli kahden tunnin pakkokatkos sai meidät istumaan yhdessä alas, ihailemaan vastaripustettuja jouluvaloja, juttelemaan kivoista asioista ja olemaan yhtä mieltä siitä että tässä talossa on hyvä asua. Me livahdettiin Tuukan kanssa ulos ihmettelemään miten pimeää pihallakin oli. Sitten tuli sähköt. Lapset olivat innoissaan, mutta meidän aikuisten reaktio oli sama: Nyt jo, tylsää. Niinpä me kiersimme äkkiä koko talon läpi, laitoimme valot pois, ja annoimme sähkökatkoksen jatkua.
 

Minun rakas autoni otti ja hajosi oikein isommin keskelle tietä. Tietenkin satoi ja tuuli oikein reippaasti, olin yksin jossain Orimattilan ja Iitin välissä. Kävelin lähimpään taloon kysymään osoitetta, talon tupa oli täynnä remonttimiehiä ja minulle tarjottiin kahvia. Palasin kylmenevään autoon odottamaan hinausautoa ja siinä tienposkessa ehti ajatella kaikenlaista, esimerkiksi sitä, miten riippuvainen täällä maalla on autosta.
Ja miten riippuvainen minä olen muista ihmisistä. Tuukka oli Helsingissä, Minun isäni oli Helsingissä, Anoppi lasten kanssa, kaverit töissä tai muissa puuhissaan, olin yksin liikkeellä ja sillä hetkellä yksin koko maailmassa.
Ja sitten alkoi sähellys siitä miten arki luonnistuu kun minulla ei olekaan autoa. Edessä oli renkaiden vaihtoa, lastenistuimien asentelua, huolta rahasta ja yleistä kiukuttelua.
Nyt minulla on laina-auto millä pääsen eteenpäin ja asiat pikkuhiljaa lähes ennallaan. Silti huono-onnisuus ja huono tuuli jatkui vielä pitkään. Meillä on monipuolinen ja kiireinen elämä mikä toimii, mutta kun joku palanen siitä jumittaa keskelle sateista peltomaisemaa, sen kokonaisuuden uudelleen kasaaminen on kieltämättä haasteellista. Kävin eilen illalla kurkkaamassa blogiani ja minua nauratti kivat ruokakuvat ja söpö tunnelma. Aina ei itsekään saa ihan tuosta tunnelmasta kiinni, mutta se kuuluu elämääni.
 

Eilen oli Hilman nimipäivä. Yleensä meillä ei juurikaan nimipäiviä juhlita mutta nyt päätin että siihen on kaksi hyvää syytä: Keksiä uusi kakkuresepti ja kutsua lasten isovanhemmat kylään muutenkin kuin vain aina lastenvahdiksi.
Kävimme muutama viikko takaperin kummipoikaa moikkaamassa ja siellä kylässä meille tarjottiin jälkiruoaksi mutakakkua, kinuskia ja puolukoita. Yhdistelmä oli todella hyvä, ja siitä innostuin soveltamaan samoja makuja täytekakkuun. Tästä kakusta tuli ihana, ja luulenpa että tätä löytyy tänä vuonna myös joulupöydästämme.

Lapset olivat todella innoissaan yllättävästä juhlahetkestä, tehtiinhän Hilmalle kakku ja kaikki. Sankarille laulettiin paljon onnea vaan -laulua Helgan vaatimuksesta niin monta kertaa että Hilma itse laulaa sitä nyt jatkuvasti. Hauska ilta muistutti taas siitä että ai-na on syytä juhlaan.

Tässä vielä kakun ohje:

1. Tee tavallinen 4 munan sokerikakkupohja, mutta lisää taikinaan 3tl kaakaojauhetta.
2. Keitä kinuski: 3 dl kermaa ja 3dl intiaanisokeria keitetään hiljaa kuplien n. 20 minuuttia ja annetaan jäähtyä.
3. Vatkaa 4dl kuohukermaa, ja ota puolukat pakkasesta. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja Kostuta kakkupohjaa vesi-maitoseoksella.
4. Täytä joka väliin ensin nauhana valutettuna vähän kinuskia, sitten reilu kerros kermaa ja kerman päälle kokonaisia puolukoita.
5. Kaada kasatun kakun päälle kinuskia ja pursota reunoihin kermavaahtoa.
Tarjoile lämmitetyn kinuskikastikkeen (jota jää kyllä tuosta määrästä yli..) ja tomusokerissa pyöräytettyjen puolukoiden kanssa
 

Uusi Musta haastoi minut kehittelemään kotoisesta palsternakasta jonkin ei suomalaisen reseptin. Haaste osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä minulle kyseinen juures on tuttu pääosin erilaisista keitoista, joihin sitä yleisimmin tulee laitettua.
Sain päähäni ajatuksen palsternakkapitsasta ja muutamien ei niin onnistuneiden kokeilujen jälkeen päädyin höyryttämään ja marinoimaan palsternakan, josta itsessään tulikin jo niin hyvää että sitä voisi tarjota vaikka tapaksena sellaisenaan tai salaateissa. Samoin tämä marinoitu palsternakka taipui yllättävän hyvin pitsan päälliseksi. Palsternakan melko voimakas maku muuttuu höyrytyksessä miedommaksi ja lopputulos muistuttaa vähän latva-artisokkaa. Suosittelen!

Marinoidut palsternakat

2 palsternakkaa
1/2dl öljyä
puolen sitruunan mehu
1tl hunajaa
pieni nippu basilikaa
mustapippuria
suolaa

Kuori ja pilko palsternakat ohuiksi siivuiksi. Kaada ne lävikköön ja höyrytä tai keitä vähässä vedessä kannen alla n. 5min.
Sekoita öljy ja mausteet keskenään ja kaada höyrytettyjen palsternakkojen päälle. Anna maustua hetki.

Palsternakkapitsa

3dl pitsataikinaa
2dl tomaattimurskaa
400 g juustoraastetta
1 annos marinoituja palsternakkoja
2rkl kapriksia
oreganoa

Valmista pitsapohja, laita päälle tomaattimurskaa, juustoraaste ja lopuksi palsternakat sekä kaprikset. Paista 250°c 15min. Kun pitsa tulee uunista ripottele päälle oreganoa.