Muistan kuinka jo useita vuosia sitten havahduin toteamaan, että minun täytyy olla aikuinen, koska ostan usein leikkokukkia kotiini. Opiskeluaikoina kun ei olisi kyllä tullut mieleenkään, laittaa nyt rahaa kukkiin jotka eivät edes säily pitkään! Näin aikuinen ihminen osaa siis arvostaa tätä aikaa kesässä kun kaikkialla kukkii. Yksi suosikeistani on paljon parjattukin lupiini, joita pysähdyn usein keräämään teiden varsilta.

Lapsuudessani äitini yritti useaan otteeseen istuttaa meille tienvarresta kaivettuja lupiineja. Jostain syystä ne eivät koskaan onnistuneet. Silloin lupiineja ei nähnyt vielä sellaisia määriä kun mitä nyt, joten niitä jaksettiin ihailla kun ne kohdalle sattuivat. Ehkä Numeksen ilmasto ei vain ollut lupiineille otollinen. Kun me muutimme tänne Iittiin, kaivoin tien varresta kauniin fuksianpunaisen lupiinin ja istutin takapihalle talon kulmalle. Se elää, ja voi hyvin, mutta ei ole (onneksi) lähtenyt juurikaan leviämään.
Lupiini on opiskelijallekin edullinen leikkokukka, joka kestää kohtuullisesti maljakossa kunhan saa tarpeeksi vettä. Niitä voi huoletta kerätä julkisten teiden varsilta, sillä teiden pientareet ovat ”ei kenenkään maita”.