Tuukka aloitti taas syksyn työputken. Syksyä kohti vievä arki tuntuu kuitenkin kivalta ajatukselta. Hepat palaavat laitumilta pihaan, tallityö- ja muut rutiinit rytmittävät elämää. Olen huomattavasti tehokkaampi kotona kun Tuukka on omissa töissään, Kipsikin on jo viimein taakse jäänyttä elämää!
Rosita-lehmälle tehtiin viime kuussa eläinlääkärin toimesta tiineystarkastus ja vasikka on tulossa! Nyt Rosita alkaa näyttää hyvinkin tiineeltä. Joka aamu odotan että tuleeko aamuheinille yksi vai kaksi lehmää. En meinaa malttaa odottaa ensimmäistä Rositan maidosta tehtyä uunijuustoa…
Vasikallekin on jo hankittu oma koti. Tulokas muuttaa heti vieroituksen jälkeen naapuriin, samaan paikkaan mistä isänsä Hessukin tuli Rositalle viime talvena kylään. Olisi se kivaa pitää Rositalle tässä kaveri, mutta rouva on niin tottunut poni-lammas-aasi-kumppanuuteen, ettei ole edellistenkään vasikoiden perään juuri huudellut. Ja mikä olennaisinta, Rosita on meillä’ ennen kaikkea maidon takia. Jos vasikka juo maidot, meille ei jää mitään, eikä lehmä pelkkänä lemmikkinä ole oikein järkevä ajatus. Niinpä me nautitaan pikku vasikasta muutama viikko ja sitten keskitytään rakkaaseen Rositaan.
Peukut pystyyn että vasikan maailmaan tulo menee hienosti!