Maailma on kovin eri näköinen riippuen siitä, millaisesta ikkunasta sitä katsoo. Kodin ikkuna on yksi vaihtoehto, mutta verrattomasti laajemman näkökulman antaa median tarjoama ikkuna.

Tämän ajan tekee mielenkiintoiseksi se, että enää se paperinen, aamulla postilaatikosta löytyvä Hesari-niminen ikkuna ei suinkaan ole ainoa tai edes tärkein tapa hahmottaa maailmaa. Eikä sitä ole edes televisio ja sen puoli yhdeksän uutiset. Tärkein ikkuna maailmaan alkaa olla netti.

Näin ainakin itselläni.

Vaan millaisen maailman netin uutisvirta tarjoaa? Hyvän kuvan saa, kun käy iltapäivälehtien uutisosastolla ja klikkaa kohtaa ”Sata tuoreinta uutista” (Iltalehdessä se on tosin 150 tuoreinta uutista, sillä he haluavat olla vähän enemmän kuin kilpailija).

Koska netti on suunniteltu ihmisille, joiden pitkäjännitteisyys on kärpäsen tasoa ja joiden korvien väliin ei mahdu paljon muuta kuin mahdollisuus nähdä joku kuuluisuus ilman bikineitä, se muuttaa hieman uutiskriteereitä sekä muokkaa aavistuksenomaisesti otsikointia, jonka tavoitteena on perinteisesti ollut totuudenmukaisuus, informatiivisuus ja kiinnostavuus.

Sillä aikaa kun te olette tänä aamuna syventyneet Hesarin pääkirjoituksiin, minun maailmani ovat täyttäneet seuraavat uutiset, joiden perusteella tässä vissiin nyt täytyisi vihdoin päättää, ketä äänestää seuraavissa vaaleissa:

”Ääks, onneksi meillä ei ole tällaista kalsarikallea BB-asukkina - katso kuvat John McCirickistä!”

”BB: Ville haukkui Paulia idiootiksi”

”BB-talon vanhin asukas Satu seisoi koko yön hereillä!”

”Big Brotherin Marin värikäs tausta: Sakkotuomio ja festarikaunotar"

”Big Brother -talossa tänään taas bileet - sitä seuraa piina”

”BB-Ksenian ensimmäinen juhlayö: Paljaat rinnat, kaatuilua ja mahdollista oksentamista”

”Big Brother -talon asukkailla outoja tavaroita - muun muassa kumihanskat ja tissitossut”

”BB-Paul allasbileissä: Harrastaisin seksiä Ksenian kanssa”

”BB-Maria suunnittelee yli kymmentä kauneusleikkausta - katso lista!”

”Matti ja Mervi BB-talossa?!”

No, olihan siellä pari ihan oikeaakin uutista kuten ”Seksiskandaalissa ryvetetty hyökkääjä näytti närhen munat”

Eikä tämä muuten ole mikään iltapäivälehtien trendi. Käykääpä huviksenne Kauppalehden sivuilla: siellä on ihan sama meininki, joskin aiheet toki liittyvät talouteen, eivätkä BB-taloon, mutta yhtä kaikki otsikoilla ei juuri ole tekemistä varsinaisen jutun kanssa.

 

Noin sitä tuli katsastettua U2. Olen kuunnellut bändiä aktiivisesti vuodesta 1983, mutta vasta nyt tuli mentyä oikein konserttiin. Oikein oli hieno show, vaikka nämä stadionkonsertit sinänsä ovatkin vähän tylsiä, kun esiintyjät ovat 14 kilometrin päässä, eikä sieltä piippuhyllyltä pääse mihinkään vaan siellähän pönötetään.

Mutta asiaan: oli käydä ohraisesti, sillä havahduin hakemaan hotellihuonetta vasta viikkoa aiemmin ja se osoittautui melko hankalaksi, sillä kaupungissa oli kuulemma esiintymässä joku U2, kuten respoissa minulle ilmoitettiin. Espoossa saakka olivat hotellit täynnä ja jonkun huhun mukaan jopa Hämeenlinnan hotelleihin tämä keikka vaikutti.

Kävi kuitenkin tuuri ja kerrankin oli hyötyä bonus-kortista, sillä asiakasomistajana satuimme saamaan hotelli Presidentistä ”Ateneum-paketin”, mikä tarkoitti että huoneen hinta oli noin kaksinkertainen, sillä siihen sai mukaan kaksi lippua Ateneumiin. Mutta hyvä niin. Seuraava mahdollisuus olisi nimittäin ollut sviitti Kalastajatorpalta. Se sijaitsee ihan hevon peessä keskustan suhteen ja olisi maksanut melkein 700 euroa.

Mutta arvatkaapas mikä parasta: siihen melkein 700 euroon ei sisältynyt aamupalaa!

Voiko, onko mahdollista, halveksia ihmisiä enää enempää?

 

Suomi on maailman paras maa! Niin ainakin jos on uskominen Newsweek-lehteä ja miksipä ei olisi, sillä lehtimiehet eivät melkein ikinä ole missään asiassa väärässä. No, ainahan kaikenlaista ruikuttamistakin löytyy, eikä kukaan tai mikään ole täydellistä, mutta aika monessa asiassa täytyy olla lehden kanssa samaa mieltä.

Jäin itse asiassa tässä viikko sitten miettimään tätä omaa hyväosaisuutta. Pohdinta alkoi kaupanjonossa, jossa pyysin, että kassatyttö (ne eivät enää ole -tätejä vaan -tyttöjä, lienevät nuorentuneita, koska minä en ole vanhentunut) katsoisi, olisinko mahdollisesti voittanut lotossa seitsemän oikein.

En ollut.

Ja nyt seuraa se jännä juttu:

Minulle nimittäin tuli ohikiitäväksi hetkeksi pieni katkeruus asiasta ikään kuin olisi suurikin vääryys, etten saanut kahta miljoonaa ylimääräistä euroa pankkitililleni. Toisin sanoen hetken ajattelin, että minulla olisi oikeus niihin rahoin. Että olisi kohtuus onnen potkaista sillä lailla.

Onneksi miltei yhtä nopeasti pystyin tekemään seuraavan laskutoimituksen:

Sitä kuuluu maapallolla kaikkein rikkaimpaan prosenttiin - me suomalaiset kutakuinkin kaikki kuulumme. Ja tästä prosentista, siis suomalaisten joukosta, sitä kuuluu edelleen sinne onnekkaimpien kärkeen, kun on elämä, josta pitää: on terveyttä, lapsia, kiva työ ja kaikenlaista härpäkettä ja muuta tavaraakin siinä sivussa. Eli jos tämän kaiken laskee yhteen, sitä lienee maapallolla hyväosaisimman promillen joukossa.

Ja sitten kehtaa vielä toivoa lottovoittoa, eikä edes pelkästään toivoa, vaan kuvittelee olevansa oikeutettu sen voittamiseen.

Harva tässä maailmassa on vähemmän oikeutettu lottovoittoon, ja siihen merkittävänä syynä on tuo Newsweekin havainto, että Suomi jo on maailman paras maa (tai ainakin kärkikahinoissa mittaa sitä miten tahansa).

Että vähän rajaa ahneudellekin!

 

Luittekos aamun lehdestä, että kadonneiden satavuotiaiden määrä kasvaa Japanissa? Taustalla on se, että osa, ilmeisesti ihan kohtuullinen osa, satavuotiaista on kuollut aikoja sitten, mutta sukulaiset eivät ole moisen pikkuasian takia viitsineet vaivata viranomaisia, vaan ovat jatkaneet ukin tai mumman eläkkeen nostoa jopa kolmekymmentä vuotta.

Siinäpä mainio tapa saada suomalaisetkin tekemään tuottavaa työtä vähän pidempään! Miksi ihmeessä pitäisi olla tuottava vain eläessään, jos voi olla sitä vielä kuoltuaankin!

Japanin tapauksen ilmeisesti mahdollistaa se, että siellä ylipäänsä eletään vanhoiksi, jolloin kukaan ei ihmettele, jos Akira-vaari huitelee elossa vielä 230-vuotiaana. Suurempi syy lienee se, että maassa ilmeisesti sukulaiset hoitavat vanhuksensa aika pitkälle - mitenkään muuten tuo ei oikein ole selitettävissä. Ja jos sitten suku ei hoida, niin se mahdollistaa moisen verosuunnittelun.

Vaan kertoo tuo myös melkoisesta yksinäisyydestä: että kavereita ei ole yhtään; ei ketään, joka jäisi kaipaamaan ja kyselemään ikäviä kysymyksiä, että missä vanha ystäväni rouva Hiro on, kun ei häntä tiemmä ole haudattukaan?

Aika ikävältä tuntuu. Jotenkin sitä on opetettu siihen, että vaikka olisi millainen suku, niin kyllä se sentään hautaan saattaa, jos ei muuten niin vahingonilosta.

Tosin on paha mennä sanomaan kumpi on pahempi: japanilaisten törkeä rahastus kuolleella sukulaisella vai (monien) suomalaisten törkeä välinpitämättömyys eläviä sukulaisiaan kohdalla.

 

Näin sitä lensi viimeinenkin poikanen pesästä. Tosin se ei lentänyt vaan meni autolla, kyseessä ei ollut varsinainen pesä ja muutenkin vertaus on huono, koska se lentää sieltä koulusta kolmen tunnin päästä takaisin.

Joka tapauksessa alkoi siunattu työrauha, kun jokainen lapsi on turvallisesti koulussa. 

Vaan luittekos eilisestä lehdestä, että vanhemmat halutaan luokkahuoneiden kurinpitäjiksi Ruotsissa (HS 9.8.)? Ilmeisesti taustalla on opettajien epätoivo sekä yritys saada vanhemmat tajuamaan, että heidän kupeittensa tuotokset ovat mätiä.

Jos moista vertausta nyt sopii käyttää.

Oli miten oli, idea on loistava ja kaikkien vanhempien pitää heti mennä kouluun. Kyllä se aina työolot voittaa. Ilmainen ruoka, vartin tauko kerran tunnissa, eikä tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella esimiehen jaarituksia puolella korvalla. Niin ikään etuihin kuuluu, että työpäivä on vain muutaman tunnin mittainen, minkä lisäksi on kahden ja puolen kuukauden kesäloma, pitkä joululoma sekä muita epämääräisiä lomia tuon tuosta.

Vakavasti puhuen: kyllä hätä on suuri, yhteiskunta valmis, aikuisuus hukassa eikä kasvatuksesta tietoakaan kun edes leikillään ehdotellaan tuollaista. Mikä siinä lasten opettamisessa sisäsiisteiksi nyt voi olla niin vaikeaa olla, kun koirakin sen melko nopeasti oppii?

 

Luittekos lehdestä, että Afrikasta löytyi kissamainen krokotiilifossiili? (HS 6.8.) Vaan mistä tutkijat tiesivät sen olevan kissamainen?

No: jos se yhtään muistuttaa meidän kissaa…

(a) se on löytynyt saunan lauteilta, lämpimästä sängystä peiton alta tai saunasta.

(b) se on myös saattanut tunkea tutkijan viereen aivan liian ahtaasti, kun tämä on katsonut televisiota.

(c) sille ei kelpaa juuri mikään ruoka.

(d) sitä täytyy katsoa ennen kuin se suvaitsee aloittaa aamuruokailunsa.

(e) lohen sijaan sille maistuu kyllä koppakuoriaiset sekä hiirenpäät.

(f) se puhdistaa ensin itsensä ja menee sen jälkeen kierimään sepelikasaan.

(g) syyskuusta huhtikuuhun ei voi olla ihan varma onko se elossa, koska se ei liiku ollenkaan.

(h) huhtikuusta syyskuuhun ei voi olla ihan varma onko se elossa, koska sitä ei näy koskaan.

(i) se kuvittelee saavansa linnut kiinni hyppäämällä.

(j) sen arvolle ei sovi ottaa hiiriä kiinni kuin ulkona, ei siis koskaan sisällä.

Nyt se sitten on tapahtunut. Siis se, että esikoinen on osin taitavampi käyttämään tietokonetta kuin minä. Hän on nimittäin kovasti innostunut elokuvista ja niiden tekemisestä ja osaa jo varsin mallikkaasti käyttää myös elokuvien tekemiseen tarvittavia ohjelmia.

Olen tehnyt erään oopperan libreton eli käsikirjoituksen, kuten olen aiemminkin mainostanut ja teimme siihen yhdessä pienen mainosanimaation. Minä käsikirjoitin ja spiikkasin, poika toteutti.

Erityisen suuren vaikutuksen teki, että hän pystyi muokkaamaan myös ääntä. Tuotos löytyy täältä (minulla ei oikeasti ole ihan noin römeä ääni).

Tällaiset hetket ovat vanhemman elämässä hienoja, sillä niissä konkretisoituu se, että lapsi tulee suurella todennäköisyydellä pärjäämään elämässä.

Sen asian, mitä lapsi osaa, ei sinänsä tarvitse olla mitään suurta ja yli-inhimillistä, riittää kun saa nähdä, että jotain on vuosien saatossa jäänyt plakkariin. Että pikku hiljaa sieltä alkaa tulla esiin ihminen, joka jossain vaiheessa tulee toimeen omillaankin ja jolla on taitoja, tietoa ja kykyjä, jollaisia elämässä tarvitaan.

Se on huojentavaa.

Usein puhutaan, kuinka hienoa on saada lapsia niin kuin onkin, mutta voin kuvitella, että ihan yhtä hieno on se hetki, jos saa nähdä jälkikasvunsa onnellisena ja pärjääväisenä, sillä vasta silloin voi huoahtaa helpotuksesta. Se on vähän niin kuin vanhassa vitsissä, jossa satavuotias lähti maailmanympärimatkalle ja kun häneltä kysyttiin että miksi, hän vastasi halunneensa ensin katsoa että lapset pääsevät turvallisesti vanhainkotiin ennen kuin ryhtyy maailmalla hurvittelemaan.

 

Noin sitä sai taas hallitus aikaiseksi budjettiesityksen. Se oli pöyristyttävät yhdeksän miljardia euroa alijäämäinen eli liki 20 % valtion menoista kustannetaan lainalla.

Sehän on… viidennes!

Maalaisjärki sanoo, että enempää ei saisi syödä kuin tienaa. Näin ollen pitäisi siis jostain tempaista yhdeksän miljardia, jotta maamme olisi kestävällä taloudellisella uralla ja voisimme keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten hiihto- ja yleisurheilumenestykseen.

Pitäisi tehdä ainakin seuraavat:

Eläkeikää pitäisi nostaa heti. Se pitäisi nostaa sinne missä olen sen aina luullut olevankin eli 65-vuoteen. Halukkaat voisivat jatkaa töissä sen jälkeenkin. Jos on kovasti sairaalloinen, töitä pitäisi keventää tai voisi jäädä sairaseläkkeelle.

Opiskelun pitää alkaa heti lukion/ammattikoulun jälkeen ja sen pitää tapahtua nopeasti paitsi jos pystyy osoittamaan, että käy töissä. Sen sijaan muu lorvailu ja chillailu pitää kieltää ainakin yhteiskunnan varoilla mutta mielellään myös muuten.

Pitää huolehtia siitä, että perustutkimukseen ja ylipäänsä tutkimukseen satsataan kaikki kolikot mitä ikinä taskunpohjalta löytyy. Lisäksi pitää huolehtia, että kaikenmaailman mediatutkimukset, elämänhallintatieteet sun muut pelleilyt eivät vie ikäluokasta kohtuutonta osaa, vaan ihmiset koulutetaan tuottaviin ammatteihin.

Lapsilisät pitää maksaa niille, joilla ei ole rahaa, ei kaikille varallisuuteen katsomatta. Omistusasunnon verovähennysoikeus on kaikkien järjettömyyksien äiti: miksi ihmeessä pitäisi tukea sitä että joku ostaa itselleen oman pikku unelman?

Kotitalousvähennys on ihana asia ja olen hyötynyt siitä suuresti, mutta se on myös osoittanut, että tuet nostavat hintoja, minkä lisäksi niitä käytetään koko ajan väärin. Näin ollen pitäisi käydä tiheällä kammalla läpi kaikki mahdolliset tukitoimenpiteet, sillä useimmiten ne vain vääristävät kilpailua ja ovat tulonsiirtoa niille, joilla jo rahaa on.

Valtiohallintoa yleensä ja terveydenhuoltoa erityisesti on kyettävä tehostamaan. Alkuun voisi lähteä hyödyntämällä verkkoa nykyistä paremmin niin että tieto kulkee ja turha byrokratia sekä päällekkäiset, yhteensopimattomat tietokone-ohjelmat häviävät. Pelkästään antamalla kenkää TietoEnatorille Suomi säästäisi ziljoonan.

Ihmisiä ei sovi pitää työttöminä. Rakentakoot vaikka sata kilometriä metroa Tampereelle, kunhan ei kukaan makaa toimettomana. Tämä pätee erityisesti nuoriin, joille käy herkästi niin, ettei tule sitten myöhemminkään enää suurta tarvetta työmarkkinoille. Lisäksi niille, joita työn tekeminen ei hotsita (heitä on yllättävän paljon) pitää tehdä selväksi, että se on ihan ok, mutta turha odottaa vastaavasti rahaakaan.

Yritystoimintaa pitäisi kannustaa ja siihen opettaa jo koulussa. Uutta Nokiaa Suomeen ei tule, mutta joku voisi oppia valmistamaan kelvollisia kumisaappaita, mikä olisi askel oikeaan suuntaan.

Valtion ei pidä myöskään liian yksisilmäisesti torjua omistamista: kukaties valtio ei ole hyvä omistamaan pörssiyhtiöitä (miksei muka?), mutta joka tapauksessa valtio voisi olla selkeästi enemmän mukana uusissa yrityksissä ja sitä kautta mahdollisesti rahastaa puolen vuosisadan päästä merkittävät voittonsa. Yksi outo esimerkki tästä haluttomuudesta osallsitua elinkeinoelämään on kaivosteollisuus, jossa on voimassa joku ikivanha laki jonka perusteella kuka tahansa voi tulla kaivelemaan maasta mineraaleja ja pitää voitot itsellään. Miksi ihmeessä?

Noin. Eiköhän tuolla säästetty jo ainakin kymmenen miljardia. Sen säästyneen miljardin voisi antaa vaikka minulle nimellisenä korvauksena konsultaatiostani.

 

Aamun lastenohjelmien jälkeen tulee subilta chat-ohjelma, johon sisältyy tietokilpailu. Sinne saa sitten lähettää oikeita vastauksia tekstiviestillä ja se maksaa euron.

Kuusivuotias jäi sitä kuuntelemaan ja osoitti samalla, että Chat-tietokilpailut ovat hyvin yleissivistäviä.

Siellä nimittäin kysyttiin sellaisia asioita kuin kuka oli presidentti ennen Tarja Halosta, mikä on suden kesytetty ja jalostettu muoto sekä mainitse yksi Suomessa luonnonvaraisena elävä kissaeläin. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, jotka kiinnostavat kuusivuotiasta suuresti ja myös lisäävät hänen tietomääräänsä.

Kuuntelin viereisestä huoneesta ja ihmettelin, että kyllä siinä aika lailla halveksitaan suomalaisten yleissivistystä, kun noin helppoja kysytään.

Kävi ilmi, ettei halveksittu, sillä ohjelma oli suunnattu lapsille. Sieltä telkkarin äärestä nimittäin kuului, että saanks mä lähettää tekstiviestin? Onneksi sentään kysyi eikä vain lähettänyt.

Hiukan vaikuttaa meikäläisen mielestä moinen lasten rahastus moraalisesti arveluttavalta. Saako lasten hyväuskoisuutta ihan oikeasti käyttää tuolla tavalla hyväksi? Luulisi, että joku laki tai asetus sen kieltäisi.

Näiden kanssa saa nimittäin olla tarkkana: meillä neljäsluokkalainen luuli, että numerotiedusteluun soittaminen on ilmaista, mistä syystä hän soitteli sinne melko usein.

Ai saldorajoitus? No joo, yritin sen tapauksen jälkeen, mutta eivät vastanneet ensin operaattorilla ja kun kolmannella yrittämällä vastasivat, se olisi pitänyt hoitaa netissä jossain sellaisessa paikassa, johon minulla ei ollut tunnuksia ja joiden hommaamisessa operaattori ei, kumma kyllä, pystynyt auttamaan tai ainakaan auttanut.

 

Sitä on nyt sitten Suomessa, Leppävirralla, hippileiri. Näin siitä ovat meille kertoneet iltapäivälehdet:

”IL raportti alastomien hippien puuhista”

”Hippileirissä hierotaan”

”Metsään majoittuneiden hippien hierontahetkissä naiset rullaavat miesten yli.”

”Osallistuja kertoo: Näin hippileirillä harjoitetaan tantra-joogaa”

”Hippileiri edustaa ihailtavaa elämäntyyliä”

Ja sitten vielä lopuksi päivän kysymys: oletko koskaan halannut puuta?

Voiko enää mikään kiihottaa mieltä enemmän kuin hipit? Toki, alastomat hipit, jotka rullaavat toistensa yli. Vielä kun saataisiin alastomia lesbohippejä rullaamaan toistensa yli valtavankokoisen penistä muistuttavan kivipaaden alle, kesän uutistarjonta alkaisi olla kutakuinkin tyydyttävällä tolalla.

Sitä odotellessa on tyydyttävä puhumaan säästä. Olettehan muistaneet juoda tarpeeksi? Kai maar, sillä siitä on muistutettu jokaisessa jutussa. Odotin, että Kallasvuokin olisi sanonut siitä sanan tai kaksi eilisessä Nokian osavuosikatsauksessa. Ja kun sitten on juotu tarpeeksi, päästään seuraavaan uutisoinnin vaiheeseen, joka kertoo, että katkot ruuhkautuvat, kun ihmiset eivät saa juomistaan poikki.

Tämä uutisointi alkoi edellispäivänä ja kestänee ainakin pari seuraavaa viikkoa. Sitten onneksi alkaa taas arki ja normaalit uutiset koulujen alkamisineen ja poliittisine vääntöineen.

Perheissä puolestaan alkaa joulun odotus: ensimmäiset toivomuslistat on jo tehty (ja ehditty jo hukatakin!).