Apua! Nuorimmainen on hurahtanut jääkiekkoon. Nyt se istuu päivät pitkät koneella ja katselee netistä Suomen jääkiekkojoukkueen ilmaveivejä ja väliajat etsii erilaisia joukkueita, joihin haluaa liittyä. Tätä on jatkunut jo pitkään ja tilanne alkaa olla todella huolestuttava, ellei tuo hömpötys jo kohta mene ohi.

Jääkiekko on nimittäin nykyään ihan vihoviimeinen harrastus, jopa nuuskaaminen on suositeltavampaa.

Meinaan kun näitä joukkueita ei ole Liedossa ymmärtääkseni lainkaan, joten TPS taitaa olla meille lähin mahdollinen. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin harjoituksia on seitsemän kertaa päivässä ja pelit päälle. Lisäksi kuvitellaan, että vanhemmat sen lisäksi, että he maksavat ensin edustusjoukkueen aikuisten palkat (=korkeita), leipovat pullaa erilaisiin myyjäisiin.

Ei helkutti.
Olen yrittänyt viedä poikaa järkevien ja suositeltavien harrastusten, kuten tenniksen pariin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Huokaus.

Muistan kun itse pelasin aikanaan: meillä oli tässä lähellä joukkue, pelikaverit olivat samalla luokkakavereita, eikä vanhemmilta vaadittu kuin että veivät tai hakivat lauantaiaamuna treeneihin. Eikä sitä viemistäkään niin kauheasti ollut, kun kerran oltiin kavereiden kanssa samassa joukkueessa: vientivuoro kiersi ja nakki sattui kohdalle pari kertaa kuussa.

t.. nimimerk. ”tässäkö tulevaisuuteni?”
 

Täytyy laittaa tännekin tämä kuva. Minulla oli nimittäin synttärit ja aamulla tytär pyysi huoneeseensa ja vei parvekkeelle. Sieltä avautui tällainen näky! Melkein veti sanattomaksi.

Ajattelin tänään lämmittää ensi kerran koko kesänä pihasaunan ja käydä uimassa. Tiedän, tiedän: kesä ei ole vielä edes alkanut ja kylmähän siinä saattaa tulla, tai peräti voi hukkua jo matkalla veteen, kun sataa tihuuttaa niin kovasti. Mutta mikään mahti maailmassa ei nyt voi kääntää päätäni.
Ymmärrän toki, kuinka uskaliaalta tämä kaikki saattaa kuulostaa kaupunkilaisten korviin, semminkin, kun löylyjen lisäksi ajattelin grillata siellä saunan terassilla ja myös syödä, satoi tai paistoi.
Veden lämpötilaa en ole käynyt katsomassa, mutta päätellen siitä, että lapset ovat käyneet kesän aikana uimassa noin kaksi kertaa, ei se ihan neljäkymmentäasteista taida olla. Parempi kuitenkin tehdä tämä talviturkin poisheittäminen nyt, ennen kuin jääriite veden pinnalla yllättää, minkä jälkeen uiminen on vielä vastenmielisempää.
Saunan ja ruuan jälkeen ajattelin vielä istuksia siinä ulkona hetken ja katsella lammelle ja pelloille ja nauttia heinäkuun leppoisuudesta.

Untuvatakki päällä, luonnollisesti.
 

Mitä silloin pitää tehdä, jos ei pysty leikkaamaan ruohoa, kun koko ajan sataa? Leikata sateessa? Mutta kun se on pirun sitkeää se sellainen pitkäksi kasvanut märkä ruoho.Menee leikkuri mäsäksi.

Herääkin kysymys, onko tällaisella kesällä palautusoikeutta? Mitä tekee kuluttajavirasto? Poliisi? TUKES?

Huhun mukaan aurinkokin tosin on nähty tänä kesänä, mutta taisin olla juuri silloin vessassa käymässä, enkä ehtinyt takaisin ennen kuin se oli jo hävinnyt.

Oletteko muuten panneet merkille, että sen laulun sanat, jossa lauletaan, että ”vielä on kesää jäljellä” saavat ihan uuden merkityksen: jos nimittäin se kesä, jota vielä on jäljellä, on tällaista, niin ei olisi väliksi.

Palatakseni siihen nurmikko-ongelmaan: monta päivää ei enää mene, kun tilanne on menetetty ja ruoho on niin pitkää, ettei siihen tepsi enää kuin leikkuupuimuri, eikä minulla ole sellaista.Voisikohan EU pääomittaa minua sen verran väliaikaisesta vakausrahastostaan, että saisin hankittua?

Jaa, yksi keino voisi olla vielä takataskussa… Moottorisaha!

Sellainen minulla on ja koska sillä kaatuvat puut niin ehkä myös heinä? Pitäkää peukkuja. Lähden kokeilemaan.
 

Näin sitä on koettu Barcelona. Oli mainio reissu. Se vain vähän jäi harmittamaan, että meillä oli kolme kriteeriä apartementosillemme: siellä piti olla netti (minun piti hiukan tehdä töitä), dvd (lapset voivat katsella Simpsoneita sillä aikaa kun vanhemmat katselevat auringonlaskua) ja terassi (jossa sitä auringonlaskua katsellaan).
No. Netti oli mutta ei toiminut. DVD:tä ei ollut ja terassin ovessa luki, ettei siellä saa olla kymmenen jälkeen, kun häiritsee naapureita. Lisäksi sängyn alla kulki metrolinja, mutta ei se metro toisaalta kulkenut kuin kerran viidessä minuutissa, niin että siinä jäi yli neljä minuuttia aikaa rauhoittua heräämisen välissä.
Lopulta kaikki meni kyllä ihan hyvin: kävin ostamassa nettitikun, jolla miten kuten pärjäsin – Barcelonan yhteydet vain olivat niin huonot, että netissä saattoi olla kerralla noin kaksi minuuttia ennen kuin yhteys katosi. Hommat sain kuitenkin tehtyä.
Ja kun oli se tietokone mukana, Simpsoneita saattoi katsoa siitä, mikä ei ole ihan sama, mutta menetteli.
Terassilla olimme anarkistisesti kymmenen jälkeen, mutta emme riehuneet ja pitäneet allasbileitä, ennen kaikkea siksi, ettei siellä ollut allasta.
Ja mitä tulee siihen sängyn alla kulkevaan metrolinjaan, niin ääneen tottui kyllä nopeasti.
Itse kaupunki oli hieno ja säät suosivat, ei siis ollut liian kuuma. Kävimme yhdessä vesipuistossa, joka oli hieman kaupungin ulkopuolella. Se oli oikein hieno aaltoaltaineen kaikkineen (Illa Fantasia –niminen taisi olla, vinkiksi vaan jos kuka on sinne lasten kanssa menossa: kannattaa myös ottaa omia eväitä mukaan, piknik-paikka on mitä verrattomin, lisäksi pitkä pinna on paikallaan, koska sinne menee bussikuljetus siten, että sieltä pääsee pois vasta kun on uinut kuusi tuntia, mikä on, hmm, aika pitkä aika vaikka olisi kivakin puisto)
Ja se Gaudin kirkko oli hieno, kämppämme oli siinä vieressä. Sisällä emme käyneet, kun jono yltti Madridiin saakka.
Kaikkiaan voin suositella kohdetta, etenkin Turun seudulla asuville, koska täältä menee suora lento sinne, tai Gironaan nyt kumminkin, joka on 80 kilometrin päässä Barcelonasta – se Gironakin on muuten viehättävä pikkukaupunki.
 

Tänään lähdemme Barcelonaan koko perhe!

Tai melkein: esikoinen ei suostunut moiseen potkupallomaahan lähtemään ja jää kotimieheksi.

Se laittoi ajattelemaan, ettei tässä enää monta vuotta ole, kun kukaan lapsista ei lähde mukaan. Hyvät puolet: säästää ihan pirusti matkakuluissa. Huonot puolet:  se on samalla tärkeän ja mukavan aikakauden loppu. Lapset eivät enää olekaan lapsia ja itsestä tulee... no jos ei vanha niin ei nyt ihan hirveän nuorikaan.
Siihen on vielä onneksi hiukan aikaa. Nyt tarkoitus olisi keskittyä löytämään joka päivä joku uimala ja sitten uimisen väleissä katsella Gaudin ihmeellistä kirkkoa ja Barcelonan muuten hienoa kaupunkia.
Ilmeisesti pitää myös shoppailla.
Mutta mikä parasta, apartementomme on ainakin paperilla varsin mukavanoloinen ja tilava kuin mikä. Se on ensiarvoisen tärkeää kun porukalla matkustetaan – siis että pääsee illaksi järkevään, ilmastoituun ja kodinomaiseen paikkaan, jossa voi tehdä ruokaa ja katsoa telkkua ja istua omalla terassilla palautumassa päivän kävelyistä ja vilinästä.
Valmistautuakseni härkätaistelijoiden maan epäilemättä huonoon englanninkielen tasoon, olen opiskellut jonkin verran espanjaa tällä viikolla. Osaan yhden lauseen: ”Hablar du spanska?”

Jos ei tuolla pärjää, niin sitten ei millään!
 

Huom. kaikki Virtasen ja Korhoset! Valtava spektaakkeli nimeltä Virtasen historia on juuri tullut uunista ulos ja teidän täytyy rientää ostamaan se – tosin saapuu kirjakauppoihin varmaan vasta muutaman päivän päästä. Korhoset kuuluvat tähän siksi, että Korhonen on kirjassa Virtasen mielitietty.
Koska Korhosia on Suomessa 23568 ja Virtasia 23478, huomaatte, kuinka ovelan markkinointistrategian olen kirjalleni suunnitellut. Pelkästään näiden kahden sukunimen avulla kirjaa myydään lähes 50 000 kappaletta, mikä on tosi paljon.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että myös muusukunimiset (siis en tarkoita ihmisiä, joiden sukunimi on ”Muu”, vaan ihmisiä, joiden sukunimi ei ole Virtanen tai Korhonen) saavat, ja heidän tulee, hankkia kirja, jotta sitä myytäisiin esim. 30 000 000 kappaletta, jolloin voisin lopettaa kokonaan päivätyöni ja ryhtyä täysipäiväiseksi terassinrakentajaksi.
Olen meinaan väsännyt nyt pari päivää uutta terassia ja se alkaa olla jo aika pitkällä. Vielä kaiteet paikalleen, niin pääsee terassille, kuten näin kesällä tavataan sanoa.
Sitä ennen ajattelin kuitenkin piipahtaa menneisyydessä – Turussa alkoivat nimittäin keskiaikamarkkinat. Tiesittekö muuten, että Virtasella oli suuresti sormensa pelissä niin Tuomiokirkon rakentamisessa kuin sitä edeltäneen Koroisten piispanlinnan pykäämisessä? Ettekö? No oli kummiskis.

PS. Virtasen toilailuihin voi tutustua myös YLEn Radio Suomen kuunnelmissa: areena.yle.fi/radio/1590433
 

Raportti Jussista (siis juhannuksesta):
Serkuksilla oli hauskaa, kun ovat sopivan ikäisiä ja kaikki pitävät sählystä. Matsit olivat loppumattomia ja tiukkoja. Aikuisillakin oli kivaa aina kello kymmeneen saakka, jonka jälkeen kaikki olisivat halunneet mennä nukkumaan, mutta kun ei voinut, kun oli se sählyturnaus käynnissä ja lapsilla uho, että tänään valvotaan ainakin ensi vuoteen saakka.

Kompromissi: puoliltaöin sai mennä nukkumaan.

Vielä parikymmentä vuotta sitten siellä kokolla riekuttiin aamuneljään tai viiteen. Nykyään siihen aikaan aletaan harkita heräämistä, siinä se opiskelijan ja poroporvarin ero.

Tai tylsimyksen: voi sen niinkin ajatella, eikä ehkä olisi ihan väärässä. Luulen, että jos olisin silloin aikanaan nähnyt tulevaisuuteni, olisin kovasti ihmetellyt, missä vaiheessa keski-ikäistymistä ihmiseltä poistetaan aivot ja asenne.

Tyttärellä sen sijaan kävi tuuri, kun enollaan oli ylimääräinen iPhone, jolla ei tehnyt mitään ja joka oli hylätty maatumaan lipaston laatikkoon. Ehdioin, että tytär käyttäisi kesärahojaan ja koettaisi hieroa kauppaa moisesta ihanuudesta. Kaupat syntyivätkin. Ja hinta? Tytär hoiti, vahti ja viihdytti heidän taaperoaan mökilläoloajan ja sai palkaksi kommunikointilaitteen. 

Ja sitten vielä väitetään, ettei lastenhoidosta mukamas maksettaisi hyvin!
 

Hiphurraa! Korjasin kaikki perheen rikkinäiset polkupyörät. Nyt meillä on siis 14 toimivaa pyörää katoksessa (tai viisi ei tietenkään ole katoksessa, vaikka nimenomaan on sovittu, että niitä säilytettäisiin siellä). Jos euro kaatuu ja siirrytäänkin jostain syystä markan sijaan polkupyöriin vaihdon välineenä, me olemme vahvoilla!

Ja miten tämä ihme tapahtui? Ostin paikallisesta Shellistä kuminpaikkausvaahtoa, joka vastoin odotuksia toimi. Sillä polkupyörissähän ei yleensä ottaen ole muuta vikaa kuin se, että niissä on kumit puhki. Suosittelen, toimii.

Muutoin olen sitä mieltä, että 14 pyörää on hiukka kohtuuton määrä yhden käsipuolen hallinnoitavaksi.
 

Nyt on paha ongelma: isälläni oli ylimääräinen vanha auto, joten minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ottamaan sen. Se on ihan siisti ja mukavantuntuinen vehje, mutta sillä on ajettu paljon ja se on jo sen ikäinen, ettei voi olla varma, millä hetkellä se kuolee.

Otin sen, koska meillä on jo entuudestaan yksi sellainen: sinänsä ihan ok kaara (Opel Zafira), jolla kuitenkin on myös ajettu niin paljon, että noutaja saattaa olla jo koivukujamme alkupäässä.(Kävin katsomassa, ei ollut vielä, toim. huom.)

Ja se ongelma? No pitäisi päättää kummasta autosta luopuu – pitääkö se isän vanha Pösö vai oma rousku? Kummalle romulle asettaa uhkapelipanoksensa? Ongelma on, että kummastakaan ei saa myydessä käytännössä mitään, mutta toisaalta molemmissa saattaa hyvinkin olla vielä autoa vuodeksi tai kahdeksi.

Yksi ratkaisu olisi laittaa toinen auto seisontavakuutukseen ja ottaa se taas käyttöön kun se toinen lakoaa alta kuin syysvilja. Mutta sitten pihapiiriin tulee ylimääräinen auto, mikä puolestaan muodostaa esteettisen haitan, vähän niin kuin finnin keskelle kesäidylliä.

Tosin tällä hetkellä etupihaa koristavat keskeneräiset puuhani: kaksi kottikärryä, piha joka ei ole valmis, kahdet pitkät tikkaat sekä pienempiä mönttejä muuta ryönää.

Niin että siinä suhteessa ylimääräinen auto ei pahentaisi tilannetta dramaattisesti.

Kuudesluokkalainen muuten keksi heti ratkaisun: auton voisi antaa hänelle peltoautoksi. Paha vain ettei ole peltoa. Naapuri tuskin tykkään, jos hänen vehniensä päällä ryhtyy ajelemaan.

Taidan tehdä niin, että ajan molemmat autot Turkuun ja jätän avaimet paikalleen. Se kumpi varastetaan, on parempi. Suunnitelman ainoa aavistuksen heikko lenkki on se, että sitten se parempi auto on varastettu.