Nythän on kuulkaa niin, että ei tarvita jäähalleja, ei kalliita harjoitusvehkeitä eikä etenkään Juhani Tammista. Pelikenttä löytyy omasta takaa, maalit sahapukeista, treeniohjelma youtubesta ja treenirata isin vanhoista saappaista. Pysyvät pystyssä hyvin, kun ovat niin painavat betonista!

Kahdella lapsella on tänään synttärit, toinen täyttää yhdeksän ja toinen kaksitoista (no se kaksitoista täyttyy virallisesti vasta parin päivän päästä, mutta tänään kuitenkin vietetään juhlia). Kyseessä on vuoden ylivoimaisesti merkittävin tapahtuma, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa.
Sovittiin, että herätämme heidät laulamalla joskus puoli yhdeksältä.
Harmi vain, että se yhdeksänvuotias heräsi klo 04.30. Sen jälkeen hän tosin vielä sai hetkeksi unta, kunnes puoli seitsemältä ei enää mitenkään kyennyt makaamaan paikallaan.
Se siitä herätyksestä sitten.
On vaikea ymmärtää tätä synttäreiden merkitystä ja sitä sättäystä, joka niihin liittyy, kun puoli vuotta aikaisemmin ryhdytään pohtimaan lahjatoiveita ja ne ehtivät moneen kertaan muuttuakin niin ettei lahjoja kannata hankkia kauhean etuajassa.
Tämän vuoden hitit: nuoremmalle jääkiekkomaalivahdinvarusteet, vanhemmalle mitä cooleimpia vaatteita sekä partavettä.

Enää puuttuu se parta. 
 

En ole koskaan ollut mikään erityinen avaruusfriikki, mutta jotenkin kyllä tämä paraikaa meneillään oleva Mars-retki on sykähdyttävä. Valokuvat tekevät siitä niin konkreettisen. Käykää katsomassa vaikka nuo:

http://www.nasa.gov/multimedia/imagegallery/image_feature_347.html
http://panoramas.dk/mars/greeley-haven.html

Aika huikea ajatus, että siellä sitä ollaan toisella planeetalla, eikä missään Hollywood-studiossa. Ja sitten nuo kuvat ovat jotenkin samaan aikaan kauniita ja surumielisiä: kun kaikki on ihan kuollutta ja oudon väristä (melkein kuin Piikkiössä nakkikioskin sulkemisen jälkeen).

Varsinkin tuo auringonlasku Marsissa saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Yksinäisennäköistä on – ja samaan aikaan kuitenkin jossain määrin tuttua, sama aurinko, vuoria, aavikkoa.

Ja sitten ehkä se tärkein, minkä nuo kuvat saavat aikaan: ajatuksen siitä, kuinka mainio planeetta meillä täällä on Pohjanmaan tulvineen kaikkineen. Ehkä voisi vähän niitä hiilidioksidipäästöjä vaikka koettaa rajoittaa…
 

Onpa mukavaa: olen ns. kesäleskenä kaksi päivää. Se tosin tarkoittaa, että vastalahjaksi minun pitää maalata eteinen ja portaat – ja koska silloin koko yläkerta on käytöstä poissa, eikä sisäänkään kunnolla pääse, niin siksi muu poppoo on poissa.
Toki maalaamisessa on hommaa, mutta se on silti lopulta aika pieni hinta siitä, että saa kokonaisen talon hetkeksi itselleen – se kun on harvinaista herkkua näin isossa perheessä. Eilen katselin illalla jopa telkkua, tänään ajattelin räväyttää ja katsella sitä jopa päivällä - Jarkko Niemisen matsin nimittäin.
Hassua muuten, että kun on tottunut siihen että koko ajan on porukkaa ympärillä, niin yöllä oli melkein orpo olo, kun oli yksin pimeässä ja ulko-oviakin oli tämän maalauserikoistilanteen takia pakko pitää auki. Talo piti ihan outoa meteliäkin. Kaiken kukkuraksi parvekkeelleni johti jopa tikkaat, kun sinne yläkertaan ei muuten päässyt. Olin melkein kuin Romeon ja Julian Julia odottamassa Turun hiippailijaa - jos olette moisesta kuulleet (siis Turun hiippailijasta, Julia on varmaan tuttu).

Se on joku ihme tyyppi, joka murtautuu Turussa yöllä naisten asuntoihin, kun he ovat kotona - käsittääkseni ei mitään edes varasta, hiippailee vain.

Vaikka ei minulla varmaan mitään hätää ole, kun olen Juliaksi vähän liian karvainen, paitsi hiuksista.

Silti: kerran vuodessa tämä on kyllä niin luksusta, ettei mitään määrää. Kunhan nyt vain saan maalattua kaiken toisen kerran…
 

Apua! Nuorimmainen on hurahtanut jääkiekkoon. Nyt se istuu päivät pitkät koneella ja katselee netistä Suomen jääkiekkojoukkueen ilmaveivejä ja väliajat etsii erilaisia joukkueita, joihin haluaa liittyä. Tätä on jatkunut jo pitkään ja tilanne alkaa olla todella huolestuttava, ellei tuo hömpötys jo kohta mene ohi.

Jääkiekko on nimittäin nykyään ihan vihoviimeinen harrastus, jopa nuuskaaminen on suositeltavampaa.

Meinaan kun näitä joukkueita ei ole Liedossa ymmärtääkseni lainkaan, joten TPS taitaa olla meille lähin mahdollinen. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin harjoituksia on seitsemän kertaa päivässä ja pelit päälle. Lisäksi kuvitellaan, että vanhemmat sen lisäksi, että he maksavat ensin edustusjoukkueen aikuisten palkat (=korkeita), leipovat pullaa erilaisiin myyjäisiin.

Ei helkutti.
Olen yrittänyt viedä poikaa järkevien ja suositeltavien harrastusten, kuten tenniksen pariin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Huokaus.

Muistan kun itse pelasin aikanaan: meillä oli tässä lähellä joukkue, pelikaverit olivat samalla luokkakavereita, eikä vanhemmilta vaadittu kuin että veivät tai hakivat lauantaiaamuna treeneihin. Eikä sitä viemistäkään niin kauheasti ollut, kun kerran oltiin kavereiden kanssa samassa joukkueessa: vientivuoro kiersi ja nakki sattui kohdalle pari kertaa kuussa.

t.. nimimerk. ”tässäkö tulevaisuuteni?”
 

Apua! Nuorimmainen on hurahtanut jääkiekkoon. Nyt se istuu päivät pitkät koneella ja katselee netistä Suomen jääkiekkojoukkueen ilmaveivejä ja väliajat etsii erilaisia joukkueita, joihin haluaa liittyä. Tätä on jatkunut jo pitkään ja tilanne alkaa olla todella huolestuttava, ellei tuo hömpötys jo kohta mene ohi.

Jääkiekko on nimittäin nykyään ihan vihoviimeinen harrastus, jopa nuuskaaminen on suositeltavampaa.

Meinaan kun näitä joukkueita ei ole Liedossa ymmärtääkseni lainkaan, joten TPS taitaa olla meille lähin mahdollinen. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin harjoituksia on seitsemän kertaa päivässä ja pelit päälle. Lisäksi kuvitellaan, että vanhemmat sen lisäksi, että he maksavat ensin edustusjoukkueen aikuisten palkat (=korkeita), leipovat pullaa erilaisiin myyjäisiin.

Ei helkutti.
Olen yrittänyt viedä poikaa järkevien ja suositeltavien harrastusten, kuten tenniksen pariin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Huokaus.

Muistan kun itse pelasin aikanaan: meillä oli tässä lähellä joukkue, pelikaverit olivat samalla luokkakavereita, eikä vanhemmilta vaadittu kuin että veivät tai hakivat lauantaiaamuna treeneihin. Eikä sitä viemistäkään niin kauheasti ollut, kun kerran oltiin kavereiden kanssa samassa joukkueessa: vientivuoro kiersi ja nakki sattui kohdalle pari kertaa kuussa.

t.. nimimerk. ”tässäkö tulevaisuuteni?”
 

Täytyy laittaa tännekin tämä kuva. Minulla oli nimittäin synttärit ja aamulla tytär pyysi huoneeseensa ja vei parvekkeelle. Sieltä avautui tällainen näky! Melkein veti sanattomaksi.

Ajattelin tänään lämmittää ensi kerran koko kesänä pihasaunan ja käydä uimassa. Tiedän, tiedän: kesä ei ole vielä edes alkanut ja kylmähän siinä saattaa tulla, tai peräti voi hukkua jo matkalla veteen, kun sataa tihuuttaa niin kovasti. Mutta mikään mahti maailmassa ei nyt voi kääntää päätäni.
Ymmärrän toki, kuinka uskaliaalta tämä kaikki saattaa kuulostaa kaupunkilaisten korviin, semminkin, kun löylyjen lisäksi ajattelin grillata siellä saunan terassilla ja myös syödä, satoi tai paistoi.
Veden lämpötilaa en ole käynyt katsomassa, mutta päätellen siitä, että lapset ovat käyneet kesän aikana uimassa noin kaksi kertaa, ei se ihan neljäkymmentäasteista taida olla. Parempi kuitenkin tehdä tämä talviturkin poisheittäminen nyt, ennen kuin jääriite veden pinnalla yllättää, minkä jälkeen uiminen on vielä vastenmielisempää.
Saunan ja ruuan jälkeen ajattelin vielä istuksia siinä ulkona hetken ja katsella lammelle ja pelloille ja nauttia heinäkuun leppoisuudesta.

Untuvatakki päällä, luonnollisesti.
 

Mitä silloin pitää tehdä, jos ei pysty leikkaamaan ruohoa, kun koko ajan sataa? Leikata sateessa? Mutta kun se on pirun sitkeää se sellainen pitkäksi kasvanut märkä ruoho.Menee leikkuri mäsäksi.

Herääkin kysymys, onko tällaisella kesällä palautusoikeutta? Mitä tekee kuluttajavirasto? Poliisi? TUKES?

Huhun mukaan aurinkokin tosin on nähty tänä kesänä, mutta taisin olla juuri silloin vessassa käymässä, enkä ehtinyt takaisin ennen kuin se oli jo hävinnyt.

Oletteko muuten panneet merkille, että sen laulun sanat, jossa lauletaan, että ”vielä on kesää jäljellä” saavat ihan uuden merkityksen: jos nimittäin se kesä, jota vielä on jäljellä, on tällaista, niin ei olisi väliksi.

Palatakseni siihen nurmikko-ongelmaan: monta päivää ei enää mene, kun tilanne on menetetty ja ruoho on niin pitkää, ettei siihen tepsi enää kuin leikkuupuimuri, eikä minulla ole sellaista.Voisikohan EU pääomittaa minua sen verran väliaikaisesta vakausrahastostaan, että saisin hankittua?

Jaa, yksi keino voisi olla vielä takataskussa… Moottorisaha!

Sellainen minulla on ja koska sillä kaatuvat puut niin ehkä myös heinä? Pitäkää peukkuja. Lähden kokeilemaan.
 

Näin sitä on koettu Barcelona. Oli mainio reissu. Se vain vähän jäi harmittamaan, että meillä oli kolme kriteeriä apartementosillemme: siellä piti olla netti (minun piti hiukan tehdä töitä), dvd (lapset voivat katsella Simpsoneita sillä aikaa kun vanhemmat katselevat auringonlaskua) ja terassi (jossa sitä auringonlaskua katsellaan).
No. Netti oli mutta ei toiminut. DVD:tä ei ollut ja terassin ovessa luki, ettei siellä saa olla kymmenen jälkeen, kun häiritsee naapureita. Lisäksi sängyn alla kulki metrolinja, mutta ei se metro toisaalta kulkenut kuin kerran viidessä minuutissa, niin että siinä jäi yli neljä minuuttia aikaa rauhoittua heräämisen välissä.
Lopulta kaikki meni kyllä ihan hyvin: kävin ostamassa nettitikun, jolla miten kuten pärjäsin – Barcelonan yhteydet vain olivat niin huonot, että netissä saattoi olla kerralla noin kaksi minuuttia ennen kuin yhteys katosi. Hommat sain kuitenkin tehtyä.
Ja kun oli se tietokone mukana, Simpsoneita saattoi katsoa siitä, mikä ei ole ihan sama, mutta menetteli.
Terassilla olimme anarkistisesti kymmenen jälkeen, mutta emme riehuneet ja pitäneet allasbileitä, ennen kaikkea siksi, ettei siellä ollut allasta.
Ja mitä tulee siihen sängyn alla kulkevaan metrolinjaan, niin ääneen tottui kyllä nopeasti.
Itse kaupunki oli hieno ja säät suosivat, ei siis ollut liian kuuma. Kävimme yhdessä vesipuistossa, joka oli hieman kaupungin ulkopuolella. Se oli oikein hieno aaltoaltaineen kaikkineen (Illa Fantasia –niminen taisi olla, vinkiksi vaan jos kuka on sinne lasten kanssa menossa: kannattaa myös ottaa omia eväitä mukaan, piknik-paikka on mitä verrattomin, lisäksi pitkä pinna on paikallaan, koska sinne menee bussikuljetus siten, että sieltä pääsee pois vasta kun on uinut kuusi tuntia, mikä on, hmm, aika pitkä aika vaikka olisi kivakin puisto)
Ja se Gaudin kirkko oli hieno, kämppämme oli siinä vieressä. Sisällä emme käyneet, kun jono yltti Madridiin saakka.
Kaikkiaan voin suositella kohdetta, etenkin Turun seudulla asuville, koska täältä menee suora lento sinne, tai Gironaan nyt kumminkin, joka on 80 kilometrin päässä Barcelonasta – se Gironakin on muuten viehättävä pikkukaupunki.