Kumma, kuinka pieneksi elinpiiri menee, kun tulee kunnon talvi. Kun ulkona on parikymmentä astetta pakkasta, elämä supistuu neljän tulipesän väliseksi ympyräleikiksi. Jokaista kun ruokkii jatkuvasti, niin talo pysyy jotenkuten siedettävänä. Samalla ymmärtää, mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä ja tietää, että lämpö on listan aivan kärkipäässä.

Kyllä se elämä siinä puita hakatessa ja hakiessakin kuluisi, jos sähköä ei olisi keksitty. Kovina pakkaskausina saa tuta ikään kuin pienen häivähdyksen siitä, millaista elämä on ennen ollut. Ja se keskeisin ero on siinä, että ennen ei tarvinnut keksimällä keksiä itselleen tekemistä, kun kaikki aika meni hengissä selviämiseen. Kesällä on täytynyt tehdä ruokaa ja puita, talvella sitten poltella niitä puita ja toivoa että perunat riittävät.

Ei siinä ole pahemmin ehtinyt pohtia voittiko Tanssii tähtien kanssa –kisan oikea pari ja mitä sieltä Wikileaksista nyt taas oikein vuotaa.

Nyt kuitenkin  hakemaan lisää puita (jotka muuten jo nyt ovat huvenneet pahan kerran, kohta on jäljellä enää märkiä, mutta niitä kyllä sitten riittääkin)!