Kuudesluokkalainen meni tekemään voikkaria ja huomasi, kuinka joku edellinen voileiväntekijä oli jättänyt voin ja muut vermeet siihen pöydälle sen sijaan, että olisi laittanut ne takaisin jääkaappiin. Hän oli hyvin tuohtunut siitä, että voi oli ihan ”lötköä”. Niinpä hän piti tiukan moraalisaarnan löperöille kanssa-asujilleen.
Tämän jälkeen hän keksi, että voi ottaa jääkaapista uuden voipurkin, joka on säilytysolosuhteista johtuen sopivan kiinteää. Niinpä hän valmisti voileipänsä ja lähti menemään.
Hieman, ihan aavistuksen, hänen moraalisaarnansa tehoa vähensi se, että pojan jäljiltä pöydälle jäi nyt kaksi voipurkkia.
*
Sitä minä täältä voipurkin alta vain yritän piipittää, että tällaisina hetkinä on vaikea uskoa, että tämä seuraava sukupolvi tulisi milloinkaan maksamaan eläkkeitämme.