Tyttäremme Vera 11 v toivoo joulupukilta kameraa.

Törmäsin sattumalta sopivan oloiseen kameraan Mokossa, johon oli juuri saapunut vino pino Lomographyn kameroita poikineen.  Valintani osui pähkäilyn jälkeen (valinnan varaa on) muoviseen Diana-kameraan, jonka muotokieli on 1960-luvulta, mutta  tekniikka tätä päivää. Hinta oli Mokossa 65 euroa, nettikaupassa www.lomography.com  49 e.

Käyttökokemuksista lisää joulun jälkeen :). Olen itse asiassa tosi tyytyväinen tähän lahjatoiveeseen, sillä toivon, että Verasta sukeutuisi vanhempiaan parempi kuvien ottaja ja hetkien tallentaja.

Moko www.moko.fi

www.lomography.com

OI, mitä tyylikkyyttä! Oi, mitä ajattomuutta tästä naisesta henkiikään. Mitkä värit, ja mikä baskeri!

Ja voi näitä siskoksia, miten ihanan persoonallista ja samalla nostalgista!

Myönnetään, boheemi nostalgia puree minuun. Tosin parhaiten se puraisee kun se on sopivasti tähän aikaan päivitetty. Uudehko Pukineshop.fi -niminen verkkokauppa tarjoaa vaatteita ja asusteita tähän nälkään. Moni vaatemerkki on ennestään tuntematon itselle ( mm. Patouf, Bric-a-Bracin ja Colenimon vaatteita. Ensi kaudella mukaan liittyvät To Be Adored (TBA) ja Dear Creatures), mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan kaupan valikoimaan.  Jos jollain pitäisi valikoimaa kuvata, sanoisin aikaa kestävää muotia - ei kertakäyttökulttuuria vaan sellaista, joka asustamalla kestää vuosikymmenen. Voi Joulupukki, oletko siellä?

Kuvat ovat Pukineshop.fi

TET-harjoittelijamme Linnea toimi onnettarena K niin kuin Koti -kirjan arvonnassa ja arpa suosi Johannaa! Otatko yhteyttä natalia.rehbinder@forma.fi ja laita yhteystietosi, niin pistän kirjan postiin.

Kiitos kaikille osallistumisesta.

Sunnuntaina on isänpäivä. Se on hyvä syy leipoa pino lettuja ja iso kattilallinen maitokaakaota. Herkut kiikutetaan isille sänkyyn ja hypätään kaikki peiton alle mussuttamaan. Syödään kaikille kaakaoviikset ja ollaan vaan. Hyvää viikonloppua!

Ps. Ekstraherkullisen kaakaon voi valmistaa Royal Chef Vesa Parviaisen reseptillä, johon tulee 1 Royal-maitosuklaalevy 130 g, 4 dl maitoa ja 1/2 dl kuohukermaa. Maito lämmitetään höyryävän kuumaksi ja kaadetaan rouhitun suklaan päälle - sekoitetaan vispilällä tasaiseksi ja lusikoidaan vaahdotettua kermavaahtoa päälle. Tästä satsista tulee kaksi kupposta Royal-maitosuklaakaakaota.

K niin kuin KOTI on vastikään ilmestynyt kotimainen sisustuskirja tekijöinään Heli Lahdenranta ja Ulla-Maija Lähteenmäki. Kirjan kansi ja nimi ovat mielestäni yhdet parhaimmista pitkään aikaan ja tartuin kirjaan suurin, positiivisin odotuksin.

Alku koukuttaa välittömästi.Taitto on kaunista, selkeää ja inspiroivaa. Huomioidaan puitteet, eihän ole ollenkaan samantekevää minkälaisessa ja minkä ikäisessä talossa asuu. Käydään aikakauden tyylit napakasti läpi ja kerrotaan miten ne toteutetaan kotona.  Kannustetaan ottamaan selvää kodin hengestä, sekoittamaan uutta ja kerroksellisuutta keskenään ja remontoimaan hellästi - talon henkeä kunnioittaen.  Lisäksi annetaan ihan kuvallisia vinkkejä kuinka uutta ja vanhaa voi iloisesti sekoittaa. Eikö kuullostakin kivalta ja inspiroivalta?

Sitten esitellään kymmenen erilaista suomalaista kotia kauniiden kuvien ja lyhyiden kuvatekstien avulla + kotien välissä on kappaleet, joissa on muutaman sivun verran tietoa väreistä, uuden ja vanhan liitosta, valaistuksesta jne jne. ammattilaisten neuvoilla kuorrutettuna.

Kirjan luettuani jäin miettimään mikä tekee sisustuskirjasta hyvän, sellaisen johon tarttuisi uudestaan ajankin päästä. Mitä te haluaisitte lukea sisustuskirjasta, mikä osuu ja uppoaa? Ja mikä on paras lukemanne sisustuskirja ikinä?

Vastanneiden kesken arvon K niin kuin KOTI - kirjan.

Kirjan kustantaja ja kuva Kustannusosakeyhtiö Moreeni.

Pellava on ihana materiaali. Se näyttää upealta, ikääntyy kauniisti ja vain paranee pesukertojen myötä. En ole aina ollut pellavan ystävä. Lapsena pellavaliinojen silittäminen juhlapöytään oli varsin ikävää puuhaa. Tuntui, että pellavaan ei purrut edes silitysrauta. Ja silloin tavattiin kattaa liinat ilman rypyn ryppyä... Onneksi tänä päivänä on markkinoilla myös valmiiksi pestyjä pellavia, jotka tuntuvat ja näyttävät ihanan pehmeiltä ja kosketeltavilta, ja ne saa laittaa esille kauniine ryppyineen. Se on jopa trendikästä.

Lapuan Kankureilla on ihania keittiöpyyhkeitä - designiltaan sellaisia pohjoismaalaisen iättömiä ja laadultaan aikaa kestäviä, jotka periytyvät mummilta äidille ja äidiltä tyttärelle. Sitä paitsi pellava on upea keittiömateriaali: se kuivuu nopeasti, hylkii likaa ja imee kosteutta.

Ja kun pellavan makuun pääsee, sitä haluaa joka puolelle kotia. Olen käynyt hypistelemässä kotimaisen Balmuirin pellavalakanoita mm. Stockmannilla ja voi, kyllä sellaiselle pääni haluaisin painaa. Niin ihanalta ja kutsuvalta ne tuntuvat. Joulupukki, oletko kuulolla?

Olenkin jo kertonut, että lempiaamiaiseni sisältää (mustaherukka) hilloa, voita, kunnon leipää ja maitokahvia. Sillä pärjään lounaaseen asti, ja saan heti aamusta tarvitsemani makean määrän. Mies ei syö aamuisin mitään. Monesti hän on syömättä siihen asti kun me tulemme koulusta ja töistä, ja vasta iltaruoalla hän virkoaa syömään. Jälkkäriksi hän on kehitellyt mainion kaneli-sokerileivän, joka mukailee korppua. Eli paahtimeen leivät, voitele voilla ja ripottele päälle sokeria ja kanelia maun mukaan. Kyytipojaksi lasillinen kylmää maitoa. Hyvää!

Muillekin tuntuu kanelileipä maistuvan, sillä120-vuotias Fazer järjesti juhlavuotensa kunniaksi leipäkilpailun, jonka voitti kanelinen aamiaisleipä-resepti. Voittoreseptin tehneen Anneli Tarpilan ideoimaa leipää myydään Fazerin lähileipomoissa ja suurten ruokakauppojen yhteydessä olevissa pienleipomoissa. Kannattaa maistaa jos pitää kanelista ja hyvästä leivästä. Oman voi leipoa Tarpilan reseptin mukaan:

1 dl kauraleseitä

1 dl hienoa pellavarouhetta

2 dl täysjyväspelttijauhoa

1 kg hiivaleipäjauhoja

1,5 rkl suolaa

1,5 dl rusinoita

1 rkl kanelia

25 g hiivaa

1,3 l vettä

1. Mittaa kaikki ainekset kulhoon, hiiva liuotettuna osaan vedestä. Vaivaa koneessa täydellä teholla, kunnes löysähkö taikina irtoaa kulhon reunoista.

2. Kohota liinan alla ainakin kolme tuntia. Muotoile jauhotetulla pöydällä sämpylöitä tai pitkulaisia leipiä vaivaamatta taikinaa paljoakaan. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia.

Vinkiksi annetaan, että parhaiten maut ja tuoksut tulevat esille, jos paahdat viipaleet. Päällysteeksi sopii vahva juusto.

Kuva Fazer

Tarina on kuin jännitysromaanista: rakennustöiden yhteydessä löydetään umpeen muurautunut huone, joka oli täynnä vanhoja muotteja (ei sentään muumioita). Pölystä päätellen muotit olivat olleet kammiossaan vuosikymmeniä. Huone oli mahdollisesti muurautunut tai muurattu umpeen sodan aikana, mutta kukaan ei tarkalleen pysty sanomaan milloin ja miten ja miksi....

Tämä on kuitenkin tositarina ja tapahtumapaikka Arabian tehdas, jossa aloitettiin uuden massa- ja lasitevalmistuslaitoksen rakennustyöt vuonna 2010. Rakennusmiesten suureksi hämmästykseksi löytyi salainen kammari muotteineen, josta kenelläkään ei ollut tietoa.

Uteliaisuudesta Arabian Pro Arte -osasto otti muotit ja testasi, olivatko ne vielä käyttökelpoisia. Kun ensimmäiset valut oli tehty, kävi ilmi millaisesta löydöstä oli kyse. Nyt Arabia Memories -nimen saanut kokoelma pitää sisällään Arabian historian suosituimpiin taiteilijoihin kuuluvien, Kurt Ekholmin, Michael Schilkinin ja Kaj Franckin muotoilemia esineitä. Tuloksena syntyi nostalginen, hehkuvissa väreissä loistava kokoelma, jonka kaikki esineet valmistetaan käsityönä Pro Arte -osastolla.  

Millaisia hintoja ollaan maksettu silloin, kun tuotteet olivat tuotannossa 1950-luvulle asti, en tiedä mutta uustuotanto kustantaa seuraavasti:
Kulho Ekholm 100 €
Kaadin Schilkin 120 €
Kannellinen purkki Ekholm, iso 160 €
Kannellinen purkki Franck 130 €
Kannellinen purkki Ekholm, pieni 130 €
Maljakko Schilkin 100 €

HInta hirvittää mutta kauniit ovat muodot ja värit, sanoo retron ystävä.

Gusto, perheemme nuorin nelijalkainen on kovin ehtivää tyyppiä. Pari päivää sitten se kantoi uusia korkokenkiäni ympäri asuntoa ja totesi lopuksi: ei hyvä, parempi puraista korko pois. Ja niin saatiin suutarille hommia.

Tänään oli vuorossa kirjapiiri. Käsittelyyn pääsi Hame, housut, hamehousut - Vai mikä on tulevaisuutemme? -kirja, joka ei sekään miellyttänyt. Parempi oli silputa loppu pois. .. kuka sitä nyt tietokirjoja loppuun asti...

Odotan jännityksellä mihin Gusto seuraavaksi tarttuu, sillä valikoiva hän on. Korkokenkieni ympärillä olisi ollut kasapäin adidasta, vansia ja nokiaa valittavana. Kirjakasan muut kirjat Lastenhuoneen satukirja ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus, jäivät tyystin koskematta.

Kaikkea ei saa koiraltakaan piiloon vaikka kuinka aidoittaisi kotinsa kompostikehikolla ja laittaisi sallitut lelut esiin. Aina löytyy porsaanreikä, siis koiranreikä mentäväksi.

Terveisiä metsästä! Vietimme viikonlopun anopin luona ja sunnuntaina lähdimme perheretkelle läheiseen metsään. Ei oltu edetty kovinkaan montaa metriä kun ensimmäinen mätäs oli jo jalkojen juuressa, meinaan suppilovahveroita. Ja niitä riitti. Onneksi oli pakattu eväiden joukkoon pusseja, sillä niille oli totisesti käyttöä.

Jopa teini-ikäisemme innostui taas poimimaan sieniä kun ei ollut ötököitä häiritsemässä ja sienet kuin tarjottimella. Suppilovahveroiden lisäksi löytyi kantarelleja, jo hieman sään puremia, mutta kauniin keltaisia ja isoksi kasvaneita.

Kyllä on ollut poikkeuksellisen upea syksy, jolle ei näy loppua. Sieniä, marjoja ja luonnon väri-iloittelua - voiko sitä muuta toivoakaan?

Kotona keitin pastan ja kastikkeeseen sekoitin

kaksi hienonnettua sipulia,

yhden valkosipulinkynnen,

muutaman oksan timjamia,

jotka kaikki kuullotin öljyssä,

sitten lisäsin 100 g kylmäsavuporoa suikaleina, kantarellit jotka olin erillisessä pannussa  voissa paistanut  (niitä oli litran verran ennen paistamista),

sekoitin, pienensin lämpöä ja lorautin kuohukermaa joukkoon.

Annoin muhia hetken aikaa, maustoin suolalla, mustapippurilla, Dijon-sinapilla (n. 1 rkl) ja tomaattipyreellä (1 rkl) ja jatkoin miedolla lämmöllä keittämistä,

kunnes kerma oli sakeaa. Sitten kaadoin kastikkeen valutetun pastan joukkoon ja herkku oli valmis.

Kastikkeeseen käy yhtä hyvin suppilovahverot, mutta nyt oli hyödynnettävä kantarellit ensin, sillä ne eivät olisi kestäneet säilytystä.