Pellava on ihana materiaali. Se näyttää upealta, ikääntyy kauniisti ja vain paranee pesukertojen myötä. En ole aina ollut pellavan ystävä. Lapsena pellavaliinojen silittäminen juhlapöytään oli varsin ikävää puuhaa. Tuntui, että pellavaan ei purrut edes silitysrauta. Ja silloin tavattiin kattaa liinat ilman rypyn ryppyä... Onneksi tänä päivänä on markkinoilla myös valmiiksi pestyjä pellavia, jotka tuntuvat ja näyttävät ihanan pehmeiltä ja kosketeltavilta, ja ne saa laittaa esille kauniine ryppyineen. Se on jopa trendikästä.

Lapuan Kankureilla on ihania keittiöpyyhkeitä - designiltaan sellaisia pohjoismaalaisen iättömiä ja laadultaan aikaa kestäviä, jotka periytyvät mummilta äidille ja äidiltä tyttärelle. Sitä paitsi pellava on upea keittiömateriaali: se kuivuu nopeasti, hylkii likaa ja imee kosteutta.

Ja kun pellavan makuun pääsee, sitä haluaa joka puolelle kotia. Olen käynyt hypistelemässä kotimaisen Balmuirin pellavalakanoita mm. Stockmannilla ja voi, kyllä sellaiselle pääni haluaisin painaa. Niin ihanalta ja kutsuvalta ne tuntuvat. Joulupukki, oletko kuulolla?

Olenkin jo kertonut, että lempiaamiaiseni sisältää (mustaherukka) hilloa, voita, kunnon leipää ja maitokahvia. Sillä pärjään lounaaseen asti, ja saan heti aamusta tarvitsemani makean määrän. Mies ei syö aamuisin mitään. Monesti hän on syömättä siihen asti kun me tulemme koulusta ja töistä, ja vasta iltaruoalla hän virkoaa syömään. Jälkkäriksi hän on kehitellyt mainion kaneli-sokerileivän, joka mukailee korppua. Eli paahtimeen leivät, voitele voilla ja ripottele päälle sokeria ja kanelia maun mukaan. Kyytipojaksi lasillinen kylmää maitoa. Hyvää!

Muillekin tuntuu kanelileipä maistuvan, sillä120-vuotias Fazer järjesti juhlavuotensa kunniaksi leipäkilpailun, jonka voitti kanelinen aamiaisleipä-resepti. Voittoreseptin tehneen Anneli Tarpilan ideoimaa leipää myydään Fazerin lähileipomoissa ja suurten ruokakauppojen yhteydessä olevissa pienleipomoissa. Kannattaa maistaa jos pitää kanelista ja hyvästä leivästä. Oman voi leipoa Tarpilan reseptin mukaan:

1 dl kauraleseitä

1 dl hienoa pellavarouhetta

2 dl täysjyväspelttijauhoa

1 kg hiivaleipäjauhoja

1,5 rkl suolaa

1,5 dl rusinoita

1 rkl kanelia

25 g hiivaa

1,3 l vettä

1. Mittaa kaikki ainekset kulhoon, hiiva liuotettuna osaan vedestä. Vaivaa koneessa täydellä teholla, kunnes löysähkö taikina irtoaa kulhon reunoista.

2. Kohota liinan alla ainakin kolme tuntia. Muotoile jauhotetulla pöydällä sämpylöitä tai pitkulaisia leipiä vaivaamatta taikinaa paljoakaan. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia.

Vinkiksi annetaan, että parhaiten maut ja tuoksut tulevat esille, jos paahdat viipaleet. Päällysteeksi sopii vahva juusto.

Kuva Fazer

Tarina on kuin jännitysromaanista: rakennustöiden yhteydessä löydetään umpeen muurautunut huone, joka oli täynnä vanhoja muotteja (ei sentään muumioita). Pölystä päätellen muotit olivat olleet kammiossaan vuosikymmeniä. Huone oli mahdollisesti muurautunut tai muurattu umpeen sodan aikana, mutta kukaan ei tarkalleen pysty sanomaan milloin ja miten ja miksi....

Tämä on kuitenkin tositarina ja tapahtumapaikka Arabian tehdas, jossa aloitettiin uuden massa- ja lasitevalmistuslaitoksen rakennustyöt vuonna 2010. Rakennusmiesten suureksi hämmästykseksi löytyi salainen kammari muotteineen, josta kenelläkään ei ollut tietoa.

Uteliaisuudesta Arabian Pro Arte -osasto otti muotit ja testasi, olivatko ne vielä käyttökelpoisia. Kun ensimmäiset valut oli tehty, kävi ilmi millaisesta löydöstä oli kyse. Nyt Arabia Memories -nimen saanut kokoelma pitää sisällään Arabian historian suosituimpiin taiteilijoihin kuuluvien, Kurt Ekholmin, Michael Schilkinin ja Kaj Franckin muotoilemia esineitä. Tuloksena syntyi nostalginen, hehkuvissa väreissä loistava kokoelma, jonka kaikki esineet valmistetaan käsityönä Pro Arte -osastolla.  

Millaisia hintoja ollaan maksettu silloin, kun tuotteet olivat tuotannossa 1950-luvulle asti, en tiedä mutta uustuotanto kustantaa seuraavasti:
Kulho Ekholm 100 €
Kaadin Schilkin 120 €
Kannellinen purkki Ekholm, iso 160 €
Kannellinen purkki Franck 130 €
Kannellinen purkki Ekholm, pieni 130 €
Maljakko Schilkin 100 €

HInta hirvittää mutta kauniit ovat muodot ja värit, sanoo retron ystävä.

Gusto, perheemme nuorin nelijalkainen on kovin ehtivää tyyppiä. Pari päivää sitten se kantoi uusia korkokenkiäni ympäri asuntoa ja totesi lopuksi: ei hyvä, parempi puraista korko pois. Ja niin saatiin suutarille hommia.

Tänään oli vuorossa kirjapiiri. Käsittelyyn pääsi Hame, housut, hamehousut - Vai mikä on tulevaisuutemme? -kirja, joka ei sekään miellyttänyt. Parempi oli silputa loppu pois. .. kuka sitä nyt tietokirjoja loppuun asti...

Odotan jännityksellä mihin Gusto seuraavaksi tarttuu, sillä valikoiva hän on. Korkokenkieni ympärillä olisi ollut kasapäin adidasta, vansia ja nokiaa valittavana. Kirjakasan muut kirjat Lastenhuoneen satukirja ja Tuire Kaimion Pennun kasvatus, jäivät tyystin koskematta.

Kaikkea ei saa koiraltakaan piiloon vaikka kuinka aidoittaisi kotinsa kompostikehikolla ja laittaisi sallitut lelut esiin. Aina löytyy porsaanreikä, siis koiranreikä mentäväksi.

Terveisiä metsästä! Vietimme viikonlopun anopin luona ja sunnuntaina lähdimme perheretkelle läheiseen metsään. Ei oltu edetty kovinkaan montaa metriä kun ensimmäinen mätäs oli jo jalkojen juuressa, meinaan suppilovahveroita. Ja niitä riitti. Onneksi oli pakattu eväiden joukkoon pusseja, sillä niille oli totisesti käyttöä.

Jopa teini-ikäisemme innostui taas poimimaan sieniä kun ei ollut ötököitä häiritsemässä ja sienet kuin tarjottimella. Suppilovahveroiden lisäksi löytyi kantarelleja, jo hieman sään puremia, mutta kauniin keltaisia ja isoksi kasvaneita.

Kyllä on ollut poikkeuksellisen upea syksy, jolle ei näy loppua. Sieniä, marjoja ja luonnon väri-iloittelua - voiko sitä muuta toivoakaan?

Kotona keitin pastan ja kastikkeeseen sekoitin

kaksi hienonnettua sipulia,

yhden valkosipulinkynnen,

muutaman oksan timjamia,

jotka kaikki kuullotin öljyssä,

sitten lisäsin 100 g kylmäsavuporoa suikaleina, kantarellit jotka olin erillisessä pannussa  voissa paistanut  (niitä oli litran verran ennen paistamista),

sekoitin, pienensin lämpöä ja lorautin kuohukermaa joukkoon.

Annoin muhia hetken aikaa, maustoin suolalla, mustapippurilla, Dijon-sinapilla (n. 1 rkl) ja tomaattipyreellä (1 rkl) ja jatkoin miedolla lämmöllä keittämistä,

kunnes kerma oli sakeaa. Sitten kaadoin kastikkeen valutetun pastan joukkoon ja herkku oli valmis.

Kastikkeeseen käy yhtä hyvin suppilovahverot, mutta nyt oli hyödynnettävä kantarellit ensin, sillä ne eivät olisi kestäneet säilytystä.

Tyttären koulukuvaus sai miettimään milloin meistä on viimeksi otettu kuva perheenä? Onko meistä ylipäätänsä yhtään yhteiskuvaa viimeiseltä viideltä vuodelta, jossa olisimme kaikki, koirinemme?

Kun siirryttiin digikameroihin, loppui minulta valokuvakansioiden kokoaminen. Siihen asti olin teettänyt rullat kuviksi, liimaillut ne kansiohin, kirjoittanut tekstit ja otattanut jopa kopiot mummeille ja ukeille. Mutta digikameran myötä kuvat menivät suoraan tietokoneelle, eikä niistä saatu paperikuvia aikaiseksi kuin silloin tällöin. Hätäisesti keräännyimme ruudun ääreen ja vilkaisimme otokset ja deletoimme "huonot".. Albumiin asti kuvia ei ole vieläkään saatu kuin murto-osa - ja nekin ilman tekstejä.  

Se on sääli. Nimittäin valokuvat (ne epäonnistuneetkin) ja albumit ovat täynnä muistoja, yleensä ihania sellaisia. Niitä on hauska katsella yhdessä, muistellen mitä kuvassa oikein tapahtuikaan - tai kuvan ulkopuolella. Valokuva vie hetkeen saman tien.

Nyt työpöytääni koristaa tyttären tekemä kuva Perhe 2011. Toivon, että saan sellaisen joka vuosi.

Täällä ollaan toista viikkoa kärvistelty syysflunssan kourissa, joten blogissakin on ollut hiljaista. Nyt toivon, että tee, villasukat ja lääkärin määräämät lääkkeet veisivät voiton ja nujertaisivat tämän nenää ja nielua rassaavan taudin. 

Peiton alla makoillessa on ollut aikaa tuijotella seiniä, ja vähän kannettavan ruutua...On se kumma miten valkoinen seinä alkaa näyttämään niin tyhjältä, kun ruudulla seikkailevat jos jonninmoiset tapetit. Heti tekisi mieli tapiseerata.. Tapettitalon sivuilta bongasin mykistyttävän hienon Helsinki-tapetin 1950-luvulta (57,90 e/rulla).

Sen seuraksi kelpaisi rubenlighting.com sivuilta löytynyt linjakas jalkavalaisin.

Ja itselle toivoisin villasukkien seuraksi pehmeäksi pestyn pellava-aamutakin. Sellaisen löysin HM Homen mallistosta hintaan 29,95 e.

Perjantaipullan sijaan maistoimme Vaasan Kotiuunin uutuus pakaste metsämarjapiirasta, jossa vadelma, mansikka, karhunvatukka, mustaherukka ja punaherukka kohtaavat vaniljaisen tuorejuustotäytteen. Pakaste piiras on sulatusta vaille käyttövalmis: huoneenlämmössä sulatus kestää 2-3 tuntiin, mikrossa 3-5 minuuttiin.

Täytyy kehua. Meinaan piiran ulkonäkö oli mehevä ja houkutteleva ja maku hyvä ja täyteläinen. Kovin montaa herkkusuuta ei 450 gramman piiraalla ruokita, mutta näin perjantain kahvihetkeen se osui ja upposi hienosti, kun maistelijoita oli neljä.  Vaasan Oyltä kerrotaan, että uutuuspiirakkasarjaa on ollut kehittämässä kokkimaajoukkueestakin tuttu Marko Hirvonen.

Tällaista lisää. Kauppoihin uutuudet saapuvat 1.10.

Tänä aamuna se sitten tapahtui..kesä loppui viimeiseen lusikalliseen. Ei auttanut vaikka kuinka lusikalla nuolin purkin reunoja, loppu mikä loppu. Olemme tyttären kanssa saaneet nauttia jokaikinen aamu ihanasta, kirpakan maukkaasta itsetehdystä mustaherukkahillosta ja nyt ovat purkit tyhjät. Oi voi, kesän maku on syöty, fini, slut. Sen verran nuoria ovat herukkapuskani, ettei sato ollut vielä kovin kaksinen, mutta joka kesä ollaan menty parempaan suuntaan. Ehkä ensi kesänä sato kestää jo jouluun.

Onneksi meidän Kaisa oli leiponut joulun toimitukseen - sivupöytä notkuu pipareista, joten hyvästi kesä, tervetuloa joulu!

kuva Kekkilä

Kävittekö Habitaressa? Minäkin kävin ja tykkäsin kyllä. On hyvä idea yhdistää uutta tavaraa ja vanhaa/antiikkia. Uudet tuotteet pääsevät paljon paremmin esille kun rinnalla on mahdollisuus hypistellä vanhoja tavaroita. Toivottavasti ensi vuonna vanhan tavaran puoli on paremmin  valaistu - ihanaiset vanhat tavarat eivät päässeet loistoonsa kun kylpivät rumassa loisteputkivalaistuksessa...

Tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin mielestäni kiinnostavaan ja hauskaan uutuuteen, johon messuilla törmäsin - meinaan maailman  ensimmäiseen design energiansäästölamppuun Plumeniin, kuten osastollansa hehkutettiin. Ja Plumen ei ole ihan mikä tahansa lamppu vaan se kuluttaa 80 % vähemmän energiaa ja kestää 8 kertaa kauemmin kuin hehkulamppu. Elinikääkin luvataan jopa 8 vuotta..

Plumenista kiinnostuneille tiedoksi www.lisavoima.fi kertoo lisää.