Lauantai on viikonloppujen kohokohta, paras päivä viikosta. Tuukka on kotona, talo on siivottu edellisenä päivänä, sauna lämpenee ja niin, karkkipäiväkin vielä. Minä en ole lätkää katsonut mutta tämäniltainen Euroviisufinaali kiinnostaa. Vielä käydään tekemässä tallihommat, ja ratsastamassa 15-vuotiaan meillä välillä viikonloppuja viettävän Veran kanssa ja sitten illan kisakatsomo pystyyn! tytötkin saavat valvoa.

Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään kun sylissä meuhkaa 2,5 kk vanha Torsti, joka on menevää sorttia. Torsti kääntyy jo vatsalleen ja ei malttaisi pysyä muutenkaan hetkeäkään paikallaan. Tullut äitiinsä, luulen...

 
Meillä kävi sorkkahoitaja. Ei sitä silloin lehmää hankkiessa tullut mieleenkään mitä kaikkea sen huoltoon ja hoitoon liittyy, mutta nyt tämäkin on jo tuttua hommaa. Rosita on kasvatellut kynsiään muutaman vuoden ajan ja nyt oli taas aika kutsua paikalle Raimo Rautasalo. Hän on lähiseudun ainut ja paras sorkkahoitaja, sekä niin valloittava persoona, että hänen tapaamisensa tuo huomattavaa lisäarvoa tälle välttämättömälle mutta Rositaa tuskin miellyttävälle tapahtumalle. Raimo puhuu leveää murretta ja on aidosti hauska. Hommat hoituvat käden käänteessä ja sitten taas huastellaan. Jos Raimon tapaaminen on viihdyttävää niin ei siinä vielä kaikki: katsokaas tätä häkkyrää!

Tuntuu uskomattomalta että yhden pienen lehmän sorkkia varten pihaan saapuu tuollainen sirkus. Häkki nostetaan kuorma-auton lavalta alas ja lehmä laitetaan häkkiin. Leveät vyöt viedään vatsan alle, lehmä nostetaan ilmaan, jotta se ei pääse vastustelemaan liikaa. Minä kyllä olin koko toimituksen ajan varma että pieni Rositani on ensimmäinen lehmä, joka kaataa saman tien koko häkkyrän, sen verran sitä tuo homma kiukutti. Raimo nappaa jalan kerrallaan koneeseen kiinni, rälläköi sorkat kuntoon ja siirtyy seuraavaan jalkaan.

Jos haaveilet sorkkahoitajan urasta, kyselin sorkkahoitoalasta muutamia kiinnostavia faktoja: Häkkyrässä hoidetaan pääosin vain lehmiä. Isojen siitossonnienkin sorkkia hoidetaan, mutta tuolloin suositaan rauhoittamista. Eivätkä ne kuulemma häkkyrään mahtuisikaan (vaikka sinne olisi mahtunut 2 Rositaa päällekkäin!) Raimo apureineen hoitaa normipäivänä 65 lehmän sorkat kuntoon. Viime vuonna Hän arvioi hoitaneensa 8 000-9 000 lehmää. Suomessa on hänen lisäkseen 5 tai 6 vastaavaa häkkyrää. Kuulemma iso osa työstä on kiireellisten sairastapauksien hoitamista, ja Raimo toivoikin että Suomeen saataisiin yksi tekijä joka hoitaisi pelkästään sorkka-ambulanssin virkaa, niin paljon töitä kuulemma on. Siinäpä oiva bisnesidea, ei kun Raimolle TET-paikkaa hakemaan…

Kevät tuli niin äkkiä että yhtäkkiä tuntuu ettei meinaisi viihtyä sisällä yhtään. Tytöt ovat tonkineet kastematoja päivät pitkät ja minä sinkoilen pitkin pihamaita enkä osaa päättää mihin tarttuisin. No, perunat ovat maassa ja hevosaidat kierretty, tästä se lähtee.

Putosin muuten Woodyn selästäkin vapun aikaan, kylläpä tömähti! Aika kankeaksi veti kyllä, useammaksikin päiväksi. Harmittaa oikein että aina mulle sattuu, aikuiselle ihmiselle. Lapset ja kaikki. Pitäisi ehkä vaan rauhoittua, mutta kun halu tehdä ja mennä on niin kova, vaikka kroppa ei ole enää ihan yhtä notkea kun 15 vuotta sitten. Onneksi ei käynyt pahemmin, taas jatkossa varovaisemmin ja eikun eteenpäin, sanoi Olga ratsastuskentän hiekassa.  

Rositan utaretulehdus on menneen talven lumia ja nyt meillä maitokahvi maistuu taas siltä miltä pitääkin. Lampaat pääsivät jo pihalle, kanat päästetään ulos viimeistään viikonloppuna ja Rosita odottaa vielä sorkkahoitajaa, sitten sekin pääsee taas ulos ja maistamaan vihreää. Rositalla on muuten erityinen piirre, se ei pidä lapsista! Tai se oikeastaan pelkää niitä vain niin kovasti. Kun lapset tulevat sen aidan viereen, se alkaa pärskimään samaan tapaan kuin koirille. Aikuisten kanssa se taas kokee olonsa turvalliseksi. 

Olen kulkenut tuolla pihalla puhelimen kanssa ja napsinut kuvia aina kun on ollut joku hyvä hetki. Tässä teille kuvina keväiset terkut Marttilasta! 

Nyt Torstista tuli virallisesti Torsti ja juhlat ovat onnellisesti takanapäin. Toiset nimet valittiin Tuukan edesmenneen isän ja minun edesmenneen isoisäni mukaan.
Tytöillä oli vielä muutama päivä sitten muitakin hyviä nimiehdotuksia. Helga esitti edelleen Toivoa ja Moosesta, Kirppu oli sitä mieltä että Pekka Haavisto sopisi pikkuveljen nimeksi, vaikka meillä sen niminen kukko jo onkin. Hilma sen sijaan ehdotti ennakkoluulottomasti vähän eläimellisimpiä nimiä: hänen vahvimmat ehdokkaansa olivat Iso susi sekä Ampiainen.
No ei tullut ampiaista, tuli Torsti, tai Tovsti, kuten Hilma sen hauskasti lausuu.
Torstin juhlat oli pienet ja rennot. Paikalla neljä mahtavaa kummia, Vesku, Annika, Elina ja Juha sekä lisäksi vain kaikkein lähimmät ja rakkaimmat.

Ristiäiset tulivat vähän yllättäen, päätös sunnuntain ristiäisistä tehtiin maanantaina, joten ei ainakaan ehtinyt stressamaan, kun oli tuo vappukin siinä välissä. Kylämme Sääskjärven maatalousnaisilla on aivan mahtava tapa toimittaa jokaiselle kylään syntyvälle uudelle vauvalle valtava rotinarinkeli. Ja mikä parasta, rinkeli toimitetaan perheeseen juurikin ristiäisiä varten. (Tässä vaiheessa en malta olla mainitsematta että Tuukka unohtaa aina rotina –sanan ja kutsui pullaa sulavasti lätinärinkeliksi…)

Niinpä tämän päivän tarjoilut nojasivat tuohon valtavaan pullaan. Lisäksi tein tyttöjen kanssa pasteijoita valmisvoitaikinaan sekä jotenkin ah, niin 80-lukulaisia cocktailtikkuja. Sitten oli vadelmatäytteisiä vanhanaikaisia herrasväen pipareita ja mascarponetäytteinen suklaakakku.

Ja vielä pitää hehkuttaa. On ihana huomata että ei ole tämä lasten kanssa kokkailu ollut turhaa. Kun aamulla kiireessä havahduin siihen että tytöt voitelivat ja koristelivat ilman minkäänlaista ylimääräistä sotkua tai ongelmaa kolme pellillistä pasteijoita minun apunani olin todella ylpeä ja onnellinen neljän lapsen äiti!

Tässä alla reseptejä:

Kasvispasteijat

48 kpl

Täyte:

3dl täysjyväohraa
½ kasvisliemikuutio

1 purjo
1 sipuli
2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

2 ruokalusikallista voita tai öljyä paistamiseen
mustapippuria
2tl kuivattua basilikaa
1tl kuivattua timjamia
1tl hunajaa
1 pkt sipuli-ruohosipuli Koskenlaskijaa
½ dl vettä

Lisäksi tarvitset:
3 pkt voitaikinalevyjä
1 kananmuna voiteluun
Pinnalle: seesaminsiemeniä

Keitä ohrat kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Pilko sipuli purjo ja aurinkokuivatut tomaatit . Paista niitä voissa pannulla hetki. Mausta. Lisää lopuksi koskenlaskija paloina sekä vesi. Sekoittele kunnes koskenlaskija on sulanut. Lisää joukkoon kypsennetyt, valutetut ohrat.

Leikkaa voitaikinalevyt puoliksi, eli neliöiksi. Lisää täyte ja taita levyt kolmioiksi. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
Paista 225°c n. 12 minuuttia.

Mascarpone-suklaakakku
20 hengelle

Tämä suklaakakku (jossa muuten ei edes ole suklaata vaan kaakaota!) soveltuu hyvin tehtäväksi edellisenä päivänä juhlia varten, silloin kuori ehtii kovettua ja täytteestä tulee mehukas.

Pohja:

300 g pehmeää voita
4 dl intiaanisokeria
4 kananmunaa
6 dl vaaleita spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
6 rkl kaakaojauhetta
½ tl suolaa
2 dl maitoa

Täyte:
1 pkt Mascarponejuustoa (250g)
2 dl vispikermaa
½ dl sokeria tai hunajaa
1/3 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)

aprikoosihilloa

Kuorrutus:
75g voita
5 dl tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
3 tl vaniljasokeria
n. 2/3 dl kahvia

Sekoita voi ja sokeri, lisää kananmunat voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Kumoa suureen kakkuvuokaan ja paista 160°c n 50min. Kokeile puutikulla että kakku on sisältä kypsä!

Vatkaa täytettä varten kerma ja sekoita joukkoon mascarpone, sokeri sekä vaniljajauhe. Halkaise jäähtynyt kakku kahtia. Levitä pohjakerroksen päälle aprikoosihilloa ja levitä hillon päälle mascarponevaahto. Levitä kansipalan alapuolelle myöskin hilloa. Käännä kansi kakun päälle.

Valmista sitten kuorrute. Sulata voi kattilassa. Lisää kahvi ja kuivat aineet. Sekoita hyvin. Jos kuorrutteesta tulee liian paksua lisää kahvia, jos liian löysä, lisää tomusokeria. Kaada kuorrutus kakun päälle ja levittele sitä hieman reunoille. Anna jäähtyä. Koristele ennen tarjoilua.

Kasarihengessä:  Cocktailtikuissa briejuustoa, marinoituja artisokan sydämiä ja kirsikkatomaatteja. Alempi kuva: Rositanmaidosta tehtyä uunijuustoa, rypäleitä ja oliiveja. 

Helgan keväällä alkanut tanssiharrastus huipentui sunnuntain tanssikoulun kevätnäytökseen. Minulla oli kuvauksia kun Helgaa vietiin kummien toimesta näytöksen harjoituksiin Kouvola-Talolle ja olin ihan pihalla näytöspäivänä siitä, miten minun tulee vanhempana toimia näytöksen aikana. Huomatkaa minä oli pihalla, Helga 4v sen sijaan kyllä pärjäsi oikein mallikkaasti, meni muiden mukana ja vietti aikaansa takahuoneessa hiirimeikit valmiina, samalla minä hätäilin ja huolehdin kahviossa niin että Tuukkaa hävetti.

Ensin pyysin Tuukkaa käymään kysymässä takahuoneessa tarvitseeko meiltä apuja vai pärjäävätkö lapset takahuoneessa. Tuukka kävi. ”Kaikki ok, lakkaa huolehtimasta”. Seuraavaksi aloin pohtia, mitä jos tytölle tulee vessahätä eikä hän uskalla sanoa? (Näin on käynyt, uskokaa pois eikä tanssimisesta treeneissä meinannut kuulemma tulla mitään.) Tuukka ei suostunut mennä enää takahuoneeseen, oli minun vuoroni. Löysin takahuoneen perältä pöydällisen tyytyväisiä hiirityttöjä piirtämässä ja heidän kanssa KOLME tervejärkistä aikuista jotka huolehtivat heistä.
Kun olin aiemmin kysynyt Tuukalta että oliko siellä joku vahtimassa, vastaus oli epämääräinen ”kyllä siinä joku oli”. No, siinä minä sitten soperran että onko pissahätää ja tule sitten syliin esityksen jälkeen ja samalla tajuan että olen nolo turhaa huolehtiva äiti. Lastenhoitajat katsoivat minua huvittuneena ehkä hieman säälienkin, Helga huitoi että mene jo. Päätin poistua paikalta ja nauttia esityksestä.

Samaisessa tanssikoulussa tanssii myös sydänystäväni Tessa, joka myös esiintyi näytöksessä, nykytanssin jatkoryhmässä. Tessa on sitkeästi jatkanut tanssiharrastustaan vaikka kanssatanssijat sen kuin nuorenevat vuosi vuodelta. Hän kertoo pukuhuonekeskustelujen sisällön olevan ”Siis täh? Onx sulla lapsia?!” –tasoa. Kun Helga ja muut pikkuhiiret esiintyivät olin tietenkin pakahtua ylpeydestä ja liikutuksesta. Mutta kun tuli Tessan vuoro, olin taas ihan yhtä liikuttunut, niin suurta ylpeyttä koin hänestä tanssia katsellessani että oikein itsekin yllätyin. Tessa näytti ainakin yhtä kauniilta ja teini-ikäiseltä kuin muutkin, mutta tässä teinissä oli mukana ainakin minua syvästi koskettavaa tulkintaa.

 Hiirikuvat: Viivi Häkkinen, alakuva: Riikka-Liisa Kuoppa

Vappu lähestyy, sen kunniaksi haluan jo hyvissä ajoin muistuttaa ehkä vähän väärinymmärretyistä, mutta ainakin minun vappujeni ykkösleivonnaisista: tippaleivistä! Ne ovat yllättävän helppoja ja nopeita tehdä ja niin hyviä! Paljon parempia kuin kaupassa!

Munkit ovat tietenkin myös hyviä. Niitä meillä paistetaan vappupäivänä pari isoa vadillista (joista perinteisesti dalmatialaisemme Dedo on syönyt toisen). Mutta tippaleivät ovat niin nopeita tehdä, että niitä voi tehdä jo aiemmin virittäytyessään vapputunnelmaan.

Minä käytän tippaleipien tekoon aina vanhaa ketsuppipulloa,  jonka varaan valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen vappua, ettei tarvitse alkaa tyhjentämään ja pesemään puoliksi täyttä ketsuppipulloa sitten kun tippaleipätaikina on valmis. tosin pakastepussikin sopii taikinan pursotukseen ihan yhtä hyvin.

Kannattaa muuten siivilöidä jäähtynyt paistoöljy ja pullottaa vaikkapa takaisin muoviseen öljypulloon. Sen voi käyttää muutaman viikon sisällä vielä samaan hommaan uudestaan.

Tippaleivät
n. 24 kpl

2 munaa
1 rkl intiaanisokeria
ripaus suolaa
2,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria
1dl maitoa

uppopaistoon:
noin 7 dl rypsiöljyä

Pinnalle:
tomusokeria

Riko munien rakenne kulhossa. Lisää maito ja sen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina kestävään pakastepussiin tai tyhjään sinappi- tai ketsuppipulloon.

Kuumenna öljy kattilassa. Upota kuumaan öljyyn teräksinen tai muovinen pyöreä, syvä kauha niin, että kauhan reuna on hieman öljyn pinnan yläpuolella. Pursota taikinaa öljyyn kauhan sisäpuolelle pyörivin ja risteilevin liikkein. Paista vain 2-3 tippaleipää yhtä aikaa. Käännä tippaleivät, kun alapuoli on kauniin ruskea.

Nosta valmiit tippaleivät talouspaperin päälle kuivumaan. Ripottele päälle tomusokeria ennen tarjoilua.

Kurakelit ovat tuottaneet meidän talouteen ristiriidan. Pitäisikö pukea taas järjetön läjä kuravaatteita lasten päälle? Ollakko pihalla kastumassa vai keksiäkkö tytöille sisälle jotain mielekästä tekemistä?
Eilen oltiin pihalla. Minä tein tallitöitä, vauva nukkui tallin käytävällä vaunuissa ja tytöt leikkivät sillä aikaa pihalla (lue: lätäköissä). Taas oli pinna koetuksella; kuulostaa älyttömältä, mutta Hilma oli kokoajan jumissa jossain!
”Äiti, Hilma on kiinni mudassa” menen pihalle, ja siellä, kasvimaan viereisessä lätäkössä tosiaan seisoo läpimärkä tyttö ja vilkuttaa kirkkaanpunaisella kurahanskalla. Ja tosiaan, ihan kunnolla oli tyttö tampannut itsensä mutapohjaan. Jouduin kiskomaan kaksin käsin tytön ja saappaan irti mudasta.
Jatkoin tallitöitä.  Seuraavaksi oli Kirpun kurahousut hörpänneet vettä. Hän ei kuulemma tiennyt ettei lätäköissä saa istua. No, nyt hän ehkä tietää.
Vaatteiden vaihtoreissun jälkeen jatkoin hommia. Eipä aikaakaan kun Hilma on taas jumissa, tällä kertaa upottavassa keväthangessa. Menen (lue: rämmin) tapahtumapaikalle ja taas minulle vilkuttaa iloinen tyttö kirkkaanpunaisella kurahanskalla.
Tänään sataa taas ja ollaan oltu suosiolla sisällä. Keksin tytöille puoliväkisin jotain tekemistä koska "ei kai taas tertte maalata?" -kommentin jälkeen ymmärsin että saatan olla ideoissani toisinaan aika yksitoikkoinen. Niinpä me leikimme kynsistudiota. Ensin minä olin päämanikyyri, neidit tulivat vuorotelle ovesta, tilasivat kynsihoidon ja istuivat odottamaan vuoroaan. Tämä laadukas studio oli järjestänyt odottaville asiakkaille myös pientä purtavaa. Tietenkin tämäkin leikki meni pikkuhiljaa överiksi ja lopuksi tytöt lakkailivat myös itse kynsiään, toistensa kynsiä, pöydälle eksynyttä My little ponya, pöytää ja vaikka mitä. Joka tapauksessa kyllä tämä leikki kurahanskaosaston voittaa, omat kynnet ovat nyt ainakin kunnossa!

Meillä juhlitaan tänään Kirppu-tytön 5-vuotissynttäreitä. Uskomatonta miten aika kuluu, vastahan tyttö oli 10kk ja saapui istua napottamaan hiljaisena syöttötuoliinsa. Nyt Neiti on vilkas ja supersosiaalinen tirppana ja on ansainnut valtavan kokoisen käärmekakkunsa!

Kakkujen teko on tällä hetkellä valtava trendi, enkä pärjää mitä mahtavimmille sokerimassalla kuorrutetuille ja koristelluille kakkuluomuksille. Halusin silti tehdä Kirpulle jotain hauskannäköistä vaikken sokerimassaa osaa, jaksa tai haluakaan käyttää. Tässä siis helppotekoinen, kahdesta kääretortusta tehty, hurrrrrja käärmekakku Marttilan tapaan!

Käärmekakku

Kääretorttupohja:

6 kananmunaa
3 dl intiaanisokeria
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täyte:

6 dl vispikermaa
1 prk rahkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
4 tl vaniljasokeria

200g Vadelmahilloa
1 pakastepussi vadelmia

Koristeluun:
1 Mango
4 kiiviä
2 pss Amerikan pastilleja (niistä vain punaiset karkit)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, lisää keskenään sekotetut kuivat aineet varovasti sekoittaen.

Paista taikinasta 2 uuninpellillä 2 erillistä kääretorttulevyä. 190°C (kiertoilmauunissa 170°) ja n. 5min. /levy

Peitä kypsät levyt liinalla ja laita sivuun.
Vatkaa kerma, lisää hunaja, vaniljasokeri sekä rahka. Sekoita hyvin.

Sulata pakastemarjat, sekoita ne hilloon.
Levitä hilloseos kääretorttulevyjen päälle. Lisää levyjen päälle n. 2/3 kermavaahdosta, säästä loput kuorrutukseen.
Rullaa levyt kääretortuiksi ja asettele ne pitkän laudan päälle. Kuorruta kermalla ja koristele.

 Pienellä lehmällämme, Rositalla on utaretulehdus. Vetimet tuntuivat oudolta ja lämpimältä ja maito maistui vähän happamalta. Eläinlääkäri tuli hätiin, maidosta otettiin näytteet ja kyllä vain, utaretulehdus kolmessa vetimessä.

Olen oppinut paljon uutta tämän prosessin aikana. Ensin otetaan maidosta solutesti. Jos näytteestä löytyy tulehdussoluja, selvitetään maitonäytteistä mitä bakteereja löytyy. Ja lopuksi lääkitään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun kyseessä on eläinlääkäriä lainatakseni ”puolivilli lehmä”, ei lääkitseminen olekaan ihan helppoa.

Rositalle määrättiin antibioottia sekä pistoksena että intramammaarituubeilla suoraan utareen päässä olevasta reiästä(!) sisään. Tiesin heti tämän kuultuani että ongelmia tulee. Vaikka Rosita on pieni, ei kuitenkaan niin pieni että sitä olisi helppo pitää paikallaan, ei edes isommalla porukalla. Kokeilimme pistämistä jo samana iltana, huonoin tuloksin. Piikin ja antibiootin kanssa sählääminen riuhtovan lehmän vieressä sai jäädä. Lääkkeen pursottaminen sisälle utareisiin lypsyn päätteeksi taas oli Rositalle ihan okei, joten päätimme kokeilla jos tulehdus lähtisi niillä.

Tänään oli kontrollin aika. Kaksi vedintä oli jo ok, mutta vielä jatketaan lääkitystä. Utaretulehdus saattaisi lähteä kuulemma ajan kanssa pois, mutta tulehdus aiheuttaa sen, että maitomäärä laskee, joten päädyimme lääkitsemiseen. Pistäminen tosin oli Rositan mielestä liikaa, joten toivomme ettei siihen tarvitsisi mennä. Eläinlääkärimme on hauska tyyppi ja jaksaa ihmetellä miten viitsimme pitää ja lypsää villiä lehmää. Hän kyllä varmasti tapaa työssään paljon asiallisesti käyttäytyviä lehmiä joten ymmärrän häntä täysin,

Lääkäri ehdottikin varovasti että eikö olisi harkinnan arvoista tehdä Rositasta karjalanpaistia ja hankkia ihan oikea, kesy lehmä, vaikka kyyttö? Perustelin että ei kai nyt sentään, eihän me syödä lihaa. Niin, ja meidän kaikkien mielestä Rosita on niin ihana ja sopivan kokoinen ja sympaattinen. On, vastasi lääkäri, niin kauan kunnes se sairastuu ja sitä pitää hoitaa.

Emme silti aio luovuttaa vielä. Sovimme että uudelleen lääkityksen jälkeen eläinlääkäri hommaa minulle solutestivälineet ja alan itse tehdä säännöllisiä solutestejä Rositalle, kuten oikeat lypsykarjanomistajatkin tekevät.

Koska jostain kumman syystä ajattelimme, että tyttövauvahan se meidän perheeseen saapuu, niin pikkupojalle nimen keksiminen on ollut kovin hankalaa puuhaa. Kävin toissapäivänä neuvolassa ja jouduin ihan kysymään että mihin mennessä vauvalle pitää antaa nimi. Kuulemma laki ei tarkkaan sano mihin mennessä nimi pitää rekisteröidä, mutta jos ei muutaman kuukauden sisällä ala mitään kuulumaan niin ”kyllä ne sieltä sitten kyselee”. Haaveilemme ristiäisistä ulkona, mutta kun pihalle katsoo, niin saattaa jäädä pelkäksi haaveeksi. Takapihalla on sen verran paljon lunta, että saattaa muutama "kysely" tulla ennenkuin piha on juhlakelpoisessa kunnossa. 

Olemme kokeillee hyvien nimivaihtoehtojen kanssa eräänlaista koeaikamenetelmää, jolloin kutsumme vauvaa aina päivän kerrallaan eri nimellä ja mutustelemme samalla miltä se kuulostaa. Etenkin minä ja Hilma olemme ahkerasti harrastaneet tätä nimileikkiä. Nyt, testattuamme ainakin Toivoa, Moosesta, Iljaa, Alpoa ja montaa muuta hyvää nimiehdokasta, olemme jumittaneet ihastuksissamme nimeen Torsti.

Torstin ääneen sanominen saa hyvälle tuulelle, se naurattaa sopivasti muttei liikaa, on erilainen muttei liian outo. Etenkin Hilman suusta kuultuna se kuulostaa parhaalta ja jaksaa viihdyttää ainakin meitä aikuisia. Tolsjsti.