Lisää tunteja, kiitos!

12-02-15 15:17

Lastenhoitoon kuluu sekä äideiltä että isiltä aiempaa enemmän aikaa. Vanhempien oma aika on kortilla ja lisätunteja toivotaan ystävien tapaamiseen ja harrastuksiin.

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan pienten lasten vanhemmista noin joka kolmas kokee jatkuvaa kiirettä. Kouluikäisten perheistä jatkuva kiire on tuttu noin joka viidennelle. Kymmenessä vuodessa kiireen tuntu on vähentynyt lähes kymmenen prosenttiyksikköä.

– Vanhemmat ovat sisäistäneet hyvin puheet siitä, että pitäisi muistaa liikkua, tavata isovanhempia ja parisuhteellekin pitäisi antaa aikaa. On syntynyt paljon uusia aikatarpeita, joiden kesken vuorokauden tunnit pitäisi jakaa, tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta kertoo.

Mitä pienemmät lapset ovat, sitä kovempi kiire vanhemmilla on. Miettisen mukaan kiireeseen osataan kuitenkin suhtautua aika hyvin, koska tilanne on luonnollinen ja helpottaa, kun lapset kasvavat.

Tilalle on tullut aikapula, jota podetaan nyt enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista moni kertoi kaipaavansa lisää tunteja vuorokauteen.

Sulkeutuvatko Suomen perheet?

 Useimmat vanhemmat eivät halua tinkiä perheen yhteisestä ajasta. Työn ja kodin puristuksessa vähemmälle huomiolle jäävätkin muut ihmissuhteet. Pienten, sulkeutuneiden perheiden Suomi huolestuttaa tutkijoita.

– Ymmärrän hyvin, että kun työtä tehdään kokopäiväisesti ja sen lisäksi halutaan panostaa kotiin, sosiaalisille suhteille jää vähemmän aikaa. Se kuitenkin köyhdyttää ja kapeuttaa elämää, Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila-O’Brien pohtii.

– Pahimmassa tapauksessa perheet kääntyvät sisäänpäin niin, että ympäröivä yhteisö ei havaitse mahdollisia vaaran merkkejä. Muilta saatava tuki on usein arvokasta perheiden jaksamisen kannalta, Hiila-O’Brien muistuttaa.

Samalla jää kokematta luonteva, sukupolvet ylittävä kanssakäyminen.

– Tämä on selvästi modernien suomalaisten perheiden ilmiö. Lapset tapaavat toisiaan päiväkodissa ja koulussa, ja aikuiset toisia aikuisia töissä. Euroopassa arvostetaan enemmän sitä, että eri-ikäiset ihmiset tapaavat yhdessä toisiaan, Miettinen sanoo.

Syitä on useita. Monille työssä saadut aikuiskontaktit riittävät sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Myös kyläilykulttuuri on muuttunut.

– Varsinkaan kaupungeissa ei enää ole tapana piipahtaa pikaisesti tai satunnaisesti tuttavien tai naapureiden luona. Kyläilystä sovitaan etukäteen ja sen järjestämiseen käytetään aikaa. Muun arjen pyörittämisen jälkeen vierailuja ei enää jakseta organisoida, Miettinen arvioi.

Toivoa herättää kaupungeissakin uudelleen virinnyt talkookulttuuri, jonka myötä naapureita voi tavata epävirallisemmissakin merkeissä.

Paljon hyvääkin on tapahtunut

 Moni asia on muuttunut suomalaisissa perheissä viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. 1990-luvun lopussa lama oli vielä tuoreessa muistissa, ja pelko työpaikan menettämisestä teki pientenkin lasten vanhemmista työorientoituneita.

– Nyt osataan ottaa taas vähän rennommin. Perheelle annetaan entistä enemmän aikaa. Siitä haluaisin antaa tunnustusta nykyvanhemmille: vaikka usein puhutaan, että vanhemmuus on hukassa, suurin osa isistä ja äideistä tekee tosi hyvää työtä ja haluaa panostaa perheensä kanssa olemiseen, Miettinen sanoo.

Erityisen ilahtunut tutkija on isien roolista perheessä. Isät tekevät nykyisin jo lähes puolet koti- ja lastenhoitotöistä.

– Varsinkin tuoreet isät suhtautuvat kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen positiivisesti ja ovat ylpeitä perheestään ja lapsistaan. Tuntuu, kuin Suomeen olisi tulossa ihan uudenlainen isyys, Helena Hiila-O´Brien sanoo.

Teksti: Elisa Miinin

Mitä mieltä sinä olet? Onko pienten lasten vanhemmilla liian kiire? Kerro kokemuksesi!