Pitääkö uskontoja opettaa?

11-11-16 07:48

Uskonnonopetuksessa riittää pähkittävää. Pitäisi uskoa, mutta kunnioittaa muita. Pitäisi olla oppikirja, joka toimii Vuosaaresta Nuorgamiin. Pitäisi saada sunni ja shiia samalle tunnille.

Islamin uskonnosta on valmistunut suomalainen oppikirja. Salam – islamin tie 1–2 on ensimmäinen Suomessa julkaistu peruskoulun islaminuskon tekstikirja.

Islamin uskontoa opetetaan jo monessa suomalaiskoulussa. Uusi kirja on ollut niissä käytössä tästä syksystä lähtien peruskoulun 1. ja 2. luokilla.

Opus on herättänyt myös kansainvälistä uteliaisuutta. Iranissa toimiva shiia-muslimien uutistoimisto Abna on luonnehtinut oppikirjaa ”Suomen valtion viralliseksi islamin uskonnon koulukirjaksi”. Uutistoimiston arvio osuu melko oikeaan.

Kirjan on kustantanut opetushallitus eli alan ylin viranomainen. Kirjan sisältö on käynyt monen tarkastajan silmien alla ennen kuin julkaisulupa on annettu.

Kirjan kaikki tarinat sivuavat Suomea tai sijoittuvat Suomeen. Opetuksen lomassa tähdätään kotouttamiseen. (Lähde: Talouselämä 22.10.)

Kahdeksassa itähelsinkiläisessä koulussa islamia opettava Altin ottaa islaminuskon oppikirjan Salam – Islamin tie kiitollisena vastaan.

– On hyvä, että opetukseen tulee työkalu, jota voi käyttää.

Sosiaalikasvattajan koulutuksen saanut, 21 vuotta Suomessa asunut Altin näyttää muutamaa paperiarkkia, joihin on nyt listattu islamin opetussuunnitelma. Oppilaat pitäisi perehdyttää islamin uskontoon ja suomalaiseen katsomusperinteeseen, tutustuttaa muihin uskontoihin ja niiden kunnioittamiseen...

Sen, miten perehdyttäminen ja tutustuttaminen tehdään, on jokainen opettaja ratkaissut tähän asti aika pitkälti itse. Altin on koonnut opetusmateriaalia vanhoista kirjoista ja monisteista. Opetuksen sisältö on ollut paljon kiinni opettajan omasta taustasta ja näkemyksistä.

– Painotan opetuksessa uskonnon etiikkaa, mutta joku toinen opettaja voi painottaa jotain muuta, Musrafa Altin kertoo.

Uskonnonkirjojen maailma muuttuu

– Hienoa, että muslimit saavat uuden oppikirjan. Heillä on ollut kova pula opetusmateriaalista, toteaa oppikirjailija, työnohjaaja ja eläkkeellä oleva rehtori Riitta Nisonen.

Uskonnon oppikirjan laatiminen ei ole koskaan aivan yksinkertainen juttu. Nisosella on 30 vuoden kokemus evankelisluterilaisten uskonnon oppikirjojen tekemisestä.

Oppikirjan sisältö tehdään aina oman uskonnon pohjalta: siinä käsitellään arkielämän etiikkaa, käydään läpi kristillisiä juhlapyhiä ja opitaan Raamatun kertomuksia.

Yhä tärkeämpää on lähiympäristön kristillisten yhteisöiden ja muiden uskontojen huomioiminen.

– Uutta oppikirjaa tehdessä nousee aina esiin kysymyksiä, joita kirjaa tekevä työryhmä joutuu pohtimaan. Saman kirjan pitäisi sopia Pohjois-Suomeen, Keski-Suomeen ja Helsinkiin, vaikka maa on hyvin erilainen eri paikoista katsottaessa, Nisonen sanoo.

Kun aika ja yhteiskunta muuttuvat, uudistuvat myös oppikirjat ja niiden kuvitus, kieli ja aihepiirit. Nykyisissä uskonnonkirjoissa korostetaan suvaitsevaisuutta sekä positiivista suhtautumista muihin kulttuureihin ja uskontoihin.

– Suurimmassa osassa Suomen kouluista ei juurikaan ole maahanmuuttajia. Suurissa kaupungeissa taas tilanne on ihan toinen.

Nykyiset oppikirjat antavat Nisosen mukaan yhä monipuolisemman kuvan maailmasta. Muista uskonnoista kerrotaan jo alakoulussa. Niistä on tullut itsestään selvä ja näkyvä asia. Oppikirjan lisäksi laaditaan opettajan materiaalia, verkkoaineistoa ja muuta opetusmateriaalia. Tietokone ja tekniikka ovat tulleet mukaan opetukseen.

– Kaikki uskonnot ja asiat ovat tulleet lähemmäksi lasta. Erilaisuuden kohtaamista opiskellaan jo ekaluokalta lähtien, Nisonen kertoo.

Kultaisella keskitiellä

”Voi Fatima, maailmassa on niin paljon muslimeja, muttä täällä Suomessa me olemme vähemmistönä. Meidän tulee olla kiitollisia ja tyytyväisiä siitä, millaisia olemme.” (Lainaus Salam - Islamin tie -oppikirjasta)

– Uusi islamin oppikirja seuraa opetushallituksen islamin opetukselle asettamia tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Se noudattaa islamin uskon keskitietä, yleisislamilaisia piirteitä, opetusneuvos Pekka Iivonen kertoo.

Iivonen toimi oppiaineen asiantuntijana kirjan tuotannossa. Kirjasarja on tehty valtion vähälevikkisen oppimateriaalin tuella. Muiden luokka-asteiden oppikirjat valmistuvat myöhemmin.

Jatkoa kirjasarjalle odottaa myös Mustafa Altin. Syitä on monia. Hän opettaa islamin uskontoa 1.–9.-luokkalaisille. Tunneilla istuu yli 30 eri kouluista ja luokista tulevaa, eri luokka-asteilla opiskelevaa oppilasta. Kulttuuritaustoja on monenlaisia, samoin motivaatio uskonnon oppimiseen vaihtelee. Samoilla tunneilla on sekä shiioja että sunneja, eikä hankauksia suuntauksien välillä voi välttää.

Koska suuri ryhmä ei aina mahdu tavalliseen luokkaan, opettaja järjestää oppilaille istumapaikkoja ruokalaan. Opettaja ei pysty edes muistamaan kaikkien oppilaidensa nimiä.

– Oppilaat ja heidän vanhempansa yrittävät usein vaikuttaa siihen, mitä opetan. Opettajan rajoja kokeillaan jatkuvasti, Altin kertoo.

Vaikka uusi oppikirja on Altinista hyvä, hän on tunneilla huomannut, että kirjan teksti on ensimmäisen luokan oppilaille liian vaikeaa. He eivät pysty lukemaan sitä.

– Jos ryhmät ovat näin suuret, en pysty opettamaan heille kirjan ajatuksia, Altin sanoo.

Teksti Eeva Lauronen