Olgan kotona

Äiti nää on sulle

Olga — Tue, 21 May 2013 22:00:53 GMT

Kesän myötä maailman liikuttavimmat kukkakimput ovat taas täällä. Näille rakkaudella äidille –kimpuille on olennaista liian lyhyet varret ja nuukahtanut olemus. Niitä on kuljetettu pienessä hikisessä kourassa ulkoleikeissä mukana pitkään. Vähän liian pitkään.Kimppuja tulee myös talliin. Sinne niitä kerätään paitsi minulle, myös kaikille muille tallissa harrastaville hevosystävilleni. Välillä hevonen pääsee syömään voikukkakimpun jos toisenkin. Siinä tapauksessa tytöt keräävät uudet, ettei kuulemma meille tule paha mieli.Liikuttavinta on kun kaiken kiireen keskellä tyttö tulee ja nostaa keittiön pöydälle unohtuneen, täysin nuutuneen kimpun minun nenäni eteen ja kysyy: Et sä äiti tykännytkään näistä? Tykkään, ihan maailman eniten!

Paras päivä viikosta

Olga — Sat, 18 May 2013 14:04:37 GMT

Lauantai on viikonloppujen kohokohta, paras päivä viikosta. Tuukka on kotona, talo on siivottu edellisenä päivänä, sauna lämpenee ja niin, karkkipäiväkin vielä. Minä en ole lätkää katsonut mutta tämäniltainen Euroviisufinaali kiinnostaa. Vielä käydään tekemässä tallihommat, ja ratsastamassa 15-vuotiaan meillä välillä viikonloppuja viettävän Veran kanssa ja sitten illan kisakatsomo pystyyn! tytötkin saavat valvoa.Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään kun sylissä meuhkaa 2,5 kk vanha Torsti, joka on menevää sorttia. Torsti kääntyy jo vatsalleen ja ei malttaisi pysyä muutenkaan hetkeäkään paikallaan. Tullut äitiinsä, luulen...

Rosita manikyyrissä

Olga — Mon, 13 May 2013 23:14:34 GMT

Meillä kävi sorkkahoitaja. Ei sitä silloin lehmää hankkiessa tullut mieleenkään mitä kaikkea sen huoltoon ja hoitoon liittyy, mutta nyt tämäkin on jo tuttua hommaa. Rosita on kasvatellut kynsiään muutaman vuoden ajan ja nyt oli taas aika kutsua paikalle Raimo Rautasalo. Hän on lähiseudun ainut ja paras sorkkahoitaja, sekä niin valloittava persoona, että hänen tapaamisensa tuo huomattavaa lisäarvoa tälle välttämättömälle mutta Rositaa tuskin miellyttävälle tapahtumalle. Raimo puhuu leveää murretta ja on aidosti hauska. Hommat hoituvat käden käänteessä ja sitten taas huastellaan. Jos Raimon tapaaminen on viihdyttävää niin ei siinä vielä kaikki: katsokaas tätä häkkyrää!
Tuntuu uskomattomalta että yhden pienen lehmän sorkkia varten pihaan saapuu tuollainen sirkus. Häkki nostetaan kuorma-auton lavalta alas ja lehmä laitetaan häkkiin. Leveät vyöt viedään vatsan alle, lehmä nostetaan ilmaan, jotta se ei pääse vastustelemaan liikaa. Minä kyllä olin koko toimituksen ajan varma että pieni Rositani on ensimmäinen lehmä, joka kaataa saman tien koko häkkyrän, sen verran sitä tuo homma kiukutti. Raimo nappaa jalan kerrallaan koneeseen kiinni, rälläköi sorkat kuntoon ja siirtyy seuraavaan jalkaan.

Jos haaveilet sorkkahoitajan urasta, kyselin sorkkahoitoalasta muutamia kiinnostavia faktoja: Häkkyrässä hoidetaan pääosin vain lehmiä. Isojen siitossonnienkin sorkkia hoidetaan, mutta tuolloin suositaan rauhoittamista. Eivätkä ne kuulemma häkkyrään mahtuisikaan (vaikka sinne olisi mahtunut 2 Rositaa päällekkäin!) Raimo apureineen hoitaa normipäivänä 65 lehmän sorkat kuntoon. Viime vuonna Hän arvioi hoitaneensa 8 000-9 000 lehmää. Suomessa on hänen lisäkseen 5 tai 6 vastaavaa häkkyrää. Kuulemma iso osa työstä on kiireellisten sairastapauksien hoitamista, ja Raimo toivoikin että Suomeen saataisiin yksi tekijä joka hoitaisi pelkästään sorkka-ambulanssin virkaa, niin paljon töitä kuulemma on. Siinäpä oiva bisnesidea, ei kun Raimolle TET-paikkaa hakemaan…

Keväiset kuvaterveiset

Olga — Wed, 08 May 2013 19:31:32 GMT

Kevät tuli niin äkkiä että yhtäkkiä tuntuu ettei meinaisi viihtyä sisällä yhtään. Tytöt ovat tonkineet kastematoja päivät pitkät ja minä sinkoilen pitkin pihamaita enkä osaa päättää mihin tarttuisin. No, perunat ovat maassa ja hevosaidat kierretty, tästä se lähtee.Putosin muuten Woodyn selästäkin vapun aikaan, kylläpä tömähti! Aika kankeaksi veti kyllä, useammaksikin päiväksi. Harmittaa oikein että aina mulle sattuu, aikuiselle ihmiselle. Lapset ja kaikki. Pitäisi ehkä vaan rauhoittua, mutta kun halu tehdä ja mennä on niin kova, vaikka kroppa ei ole enää ihan yhtä notkea kun 15 vuotta sitten. Onneksi ei käynyt pahemmin, taas jatkossa varovaisemmin ja eikun eteenpäin, sanoi Olga ratsastuskentän hiekassa.

Rositan utaretulehdus on menneen talven lumia ja nyt meillä maitokahvi maistuu taas siltä miltä pitääkin. Lampaat pääsivät jo pihalle, kanat päästetään ulos viimeistään viikonloppuna ja Rosita odottaa vielä sorkkahoitajaa, sitten sekin pääsee taas ulos ja maistamaan vihreää. Rositalla on muuten erityinen piirre, se ei pidä lapsista! Tai se oikeastaan pelkää niitä vain niin kovasti. Kun lapset tulevat sen aidan viereen, se alkaa pärskimään samaan tapaan kuin koirille. Aikuisten kanssa se taas kokee olonsa turvalliseksi. Olen kulkenut tuolla pihalla puhelimen kanssa ja napsinut kuvia aina kun on ollut joku hyvä hetki. Tässä teille kuvina keväiset terkut Marttilasta!

Torsti Matti Tapani

Olga — Sun, 05 May 2013 17:16:53 GMT

Nyt Torstista tuli virallisesti Torsti ja juhlat ovat onnellisesti takanapäin. Toiset nimet valittiin Tuukan edesmenneen isän ja minun edesmenneen isoisäni mukaan.Tytöillä oli vielä muutama päivä sitten muitakin hyviä nimiehdotuksia. Helga esitti edelleen Toivoa ja Moosesta, Kirppu oli sitä mieltä että Pekka Haavisto sopisi pikkuveljen nimeksi, vaikka meillä sen niminen kukko jo onkin. Hilma sen sijaan ehdotti ennakkoluulottomasti vähän eläimellisimpiä nimiä: hänen vahvimmat ehdokkaansa olivat Iso susi sekä Ampiainen. No ei tullut ampiaista, tuli Torsti, tai Tovsti, kuten Hilma sen hauskasti lausuu.Torstin juhlat oli pienet ja rennot. Paikalla neljä mahtavaa kummia, Vesku, Annika, Elina ja Juha sekä lisäksi vain kaikkein lähimmät ja rakkaimmat.Ristiäiset tulivat vähän yllättäen, päätös sunnuntain ristiäisistä tehtiin maanantaina, joten ei ainakaan ehtinyt stressamaan, kun oli tuo vappukin siinä välissä. Kylämme Sääskjärven maatalousnaisilla on aivan mahtava tapa toimittaa jokaiselle kylään syntyvälle uudelle vauvalle valtava rotinarinkeli. Ja mikä parasta, rinkeli toimitetaan perheeseen juurikin ristiäisiä varten. (Tässä vaiheessa en malta olla mainitsematta että Tuukka unohtaa aina rotina –sanan ja kutsui pullaa sulavasti lätinärinkeliksi…)
Niinpä tämän päivän tarjoilut nojasivat tuohon valtavaan pullaan. Lisäksi tein tyttöjen kanssa pasteijoita valmisvoitaikinaan sekä jotenkin ah, niin 80-lukulaisia cocktailtikkuja. Sitten oli vadelmatäytteisiä vanhanaikaisia herrasväen pipareita ja mascarponetäytteinen suklaakakku.Ja vielä pitää hehkuttaa. On ihana huomata että ei ole tämä lasten kanssa kokkailu ollut turhaa. Kun aamulla kiireessä havahduin siihen että tytöt voitelivat ja koristelivat ilman minkäänlaista ylimääräistä sotkua tai ongelmaa kolme pellillistä pasteijoita minun apunani olin todella ylpeä ja onnellinen neljän lapsen äiti! Tässä alla reseptejä: Kasvispasteijat48 kplTäyte:3dl täysjyväohraa½ kasvisliemikuutio1 purjo1 sipuli2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja2 ruokalusikallista voita tai öljyä paistamiseenmustapippuria2tl kuivattua basilikaa1tl kuivattua timjamia1tl hunajaa1 pkt sipuli-ruohosipuli Koskenlaskijaa ½ dl vettä Lisäksi tarvitset:3 pkt voitaikinalevyjä1 kananmuna voiteluun Pinnalle: seesaminsiemeniä Keitä ohrat kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli purjo ja aurinkokuivatut tomaatit . Paista niitä voissa pannulla hetki. Mausta. Lisää lopuksi koskenlaskija paloina sekä vesi. Sekoittele kunnes koskenlaskija on sulanut. Lisää joukkoon kypsennetyt, valutetut ohrat.Leikkaa voitaikinalevyt puoliksi, eli neliöiksi. Lisää täyte ja taita levyt kolmioiksi. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 225°c n. 12 minuuttia.
Mascarpone-suklaakakku20 hengelleTämä suklaakakku (jossa muuten ei edes ole suklaata vaan kaakaota!) soveltuu hyvin tehtäväksi edellisenä päivänä juhlia varten, silloin kuori ehtii kovettua ja täytteestä tulee mehukas.Pohja:300 g pehmeää voita4 dl intiaanisokeria4 kananmunaa6 dl vaaleita spelttijauhoja2 tl leivinjauhetta4 tl vaniljasokeria6 rkl kaakaojauhetta½ tl suolaa2 dl maitoaTäyte:1 pkt Mascarponejuustoa (250g)2 dl vispikermaa½ dl sokeria tai hunajaa1/3 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)aprikoosihilloaKuorrutus:75g voita5 dl tomusokeria4 rkl kaakaojauhetta3 tl vaniljasokerian. 2/3 dl kahviaSekoita voi ja sokeri, lisää kananmunat voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Kumoa suureen kakkuvuokaan ja paista 160°c n 50min. Kokeile puutikulla että kakku on sisältä kypsä!Vatkaa täytettä varten kerma ja sekoita joukkoon mascarpone, sokeri sekä vaniljajauhe. Halkaise jäähtynyt kakku kahtia. Levitä pohjakerroksen päälle aprikoosihilloa ja levitä hillon päälle mascarponevaahto. Levitä kansipalan alapuolelle myöskin hilloa. Käännä kansi kakun päälle. Valmista sitten kuorrute. Sulata voi kattilassa. Lisää kahvi ja kuivat aineet. Sekoita hyvin. Jos kuorrutteesta tulee liian paksua lisää kahvia, jos liian löysä, lisää tomusokeria. Kaada kuorrutus kakun päälle ja levittele sitä hieman reunoille. Anna jäähtyä. Koristele ennen tarjoilua.
Kasarihengessä: Cocktailtikuissa briejuustoa, marinoituja artisokan sydämiä ja kirsikkatomaatteja. Alempi kuva: Rositanmaidosta tehtyä uunijuustoa, rypäleitä ja oliiveja.

Nolo äiti

Olga — Tue, 30 Apr 2013 10:59:40 GMT

Helgan keväällä alkanut tanssiharrastus huipentui sunnuntain tanssikoulun kevätnäytökseen. Minulla oli kuvauksia kun Helgaa vietiin kummien toimesta näytöksen harjoituksiin Kouvola-Talolle ja olin ihan pihalla näytöspäivänä siitä, miten minun tulee vanhempana toimia näytöksen aikana. Huomatkaa minä oli pihalla, Helga 4v sen sijaan kyllä pärjäsi oikein mallikkaasti, meni muiden mukana ja vietti aikaansa takahuoneessa hiirimeikit valmiina, samalla minä hätäilin ja huolehdin kahviossa niin että Tuukkaa hävetti.Ensin pyysin Tuukkaa käymään kysymässä takahuoneessa tarvitseeko meiltä apuja vai pärjäävätkö lapset takahuoneessa. Tuukka kävi. ”Kaikki ok, lakkaa huolehtimasta”. Seuraavaksi aloin pohtia, mitä jos tytölle tulee vessahätä eikä hän uskalla sanoa? (Näin on käynyt, uskokaa pois eikä tanssimisesta treeneissä meinannut kuulemma tulla mitään.) Tuukka ei suostunut mennä enää takahuoneeseen, oli minun vuoroni. Löysin takahuoneen perältä pöydällisen tyytyväisiä hiirityttöjä piirtämässä ja heidän kanssa KOLME tervejärkistä aikuista jotka huolehtivat heistä. Kun olin aiemmin kysynyt Tuukalta että oliko siellä joku vahtimassa, vastaus oli epämääräinen ”kyllä siinä joku oli”. No, siinä minä sitten soperran että onko pissahätää ja tule sitten syliin esityksen jälkeen ja samalla tajuan että olen nolo turhaa huolehtiva äiti. Lastenhoitajat katsoivat minua huvittuneena ehkä hieman säälienkin, Helga huitoi että mene jo. Päätin poistua paikalta ja nauttia esityksestä.
Samaisessa tanssikoulussa tanssii myös sydänystäväni Tessa, joka myös esiintyi näytöksessä, nykytanssin jatkoryhmässä. Tessa on sitkeästi jatkanut tanssiharrastustaan vaikka kanssatanssijat sen kuin nuorenevat vuosi vuodelta. Hän kertoo pukuhuonekeskustelujen sisällön olevan ”Siis täh? Onx sulla lapsia?!” –tasoa. Kun Helga ja muut pikkuhiiret esiintyivät olin tietenkin pakahtua ylpeydestä ja liikutuksesta. Mutta kun tuli Tessan vuoro, olin taas ihan yhtä liikuttunut, niin suurta ylpeyttä koin hänestä tanssia katsellessani että oikein itsekin yllätyin. Tessa näytti ainakin yhtä kauniilta ja teini-ikäiseltä kuin muutkin, mutta tässä teinissä oli mukana ainakin minua syvästi koskettavaa tulkintaa.
Hiirikuvat: Viivi Häkkinen, alakuva: Riikka-Liisa Kuoppa

Tip Tap Tippaleipä!

Olga — Sun, 21 Apr 2013 19:30:28 GMT

Vappu lähestyy, sen kunniaksi haluan jo hyvissä ajoin muistuttaa ehkä vähän väärinymmärretyistä, mutta ainakin minun vappujeni ykkösleivonnaisista: tippaleivistä! Ne ovat yllättävän helppoja ja nopeita tehdä ja niin hyviä! Paljon parempia kuin kaupassa!Munkit ovat tietenkin myös hyviä. Niitä meillä paistetaan vappupäivänä pari isoa vadillista (joista perinteisesti dalmatialaisemme Dedo on syönyt toisen). Mutta tippaleivät ovat niin nopeita tehdä, että niitä voi tehdä jo aiemmin virittäytyessään vapputunnelmaan.Minä käytän tippaleipien tekoon aina vanhaa ketsuppipulloa, jonka varaan valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen vappua, ettei tarvitse alkaa tyhjentämään ja pesemään puoliksi täyttä ketsuppipulloa sitten kun tippaleipätaikina on valmis. tosin pakastepussikin sopii taikinan pursotukseen ihan yhtä hyvin. Kannattaa muuten siivilöidä jäähtynyt paistoöljy ja pullottaa vaikkapa takaisin muoviseen öljypulloon. Sen voi käyttää muutaman viikon sisällä vielä samaan hommaan uudestaan. Tippaleivät n. 24 kpl2 munaa 1 rkl intiaanisokeria ripaus suolaa 2,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja 1/2 tl leivinjauhetta ½ tl vaniljasokeria1dl maitoauppopaistoon: noin 7 dl rypsiöljyäPinnalle: tomusokeriaRiko munien rakenne kulhossa. Lisää maito ja sen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina kestävään pakastepussiin tai tyhjään sinappi- tai ketsuppipulloon.Kuumenna öljy kattilassa. Upota kuumaan öljyyn teräksinen tai muovinen pyöreä, syvä kauha niin, että kauhan reuna on hieman öljyn pinnan yläpuolella. Pursota taikinaa öljyyn kauhan sisäpuolelle pyörivin ja risteilevin liikkein. Paista vain 2-3 tippaleipää yhtä aikaa. Käännä tippaleivät, kun alapuoli on kauniin ruskea.Nosta valmiit tippaleivät talouspaperin päälle kuivumaan. Ripottele päälle tomusokeria ennen tarjoilua.

Kurahanskat ja lakatut kynnet

Olga — Wed, 17 Apr 2013 14:55:51 GMT

Kurakelit ovat tuottaneet meidän talouteen ristiriidan. Pitäisikö pukea taas järjetön läjä kuravaatteita lasten päälle? Ollakko pihalla kastumassa vai keksiäkkö tytöille sisälle jotain mielekästä tekemistä?Eilen oltiin pihalla. Minä tein tallitöitä, vauva nukkui tallin käytävällä vaunuissa ja tytöt leikkivät sillä aikaa pihalla (lue: lätäköissä). Taas oli pinna koetuksella; kuulostaa älyttömältä, mutta Hilma oli kokoajan jumissa jossain!”Äiti, Hilma on kiinni mudassa” menen pihalle, ja siellä, kasvimaan viereisessä lätäkössä tosiaan seisoo läpimärkä tyttö ja vilkuttaa kirkkaanpunaisella kurahanskalla. Ja tosiaan, ihan kunnolla oli tyttö tampannut itsensä mutapohjaan. Jouduin kiskomaan kaksin käsin tytön ja saappaan irti mudasta. Jatkoin tallitöitä. Seuraavaksi oli Kirpun kurahousut hörpänneet vettä. Hän ei kuulemma tiennyt ettei lätäköissä saa istua. No, nyt hän ehkä tietää.Vaatteiden vaihtoreissun jälkeen jatkoin hommia. Eipä aikaakaan kun Hilma on taas jumissa, tällä kertaa upottavassa keväthangessa. Menen (lue: rämmin) tapahtumapaikalle ja taas minulle vilkuttaa iloinen tyttö kirkkaanpunaisella kurahanskalla. Tänään sataa taas ja ollaan oltu suosiolla sisällä. Keksin tytöille puoliväkisin jotain tekemistä koska "ei kai taas tertte maalata?" -kommentin jälkeen ymmärsin että saatan olla ideoissani toisinaan aika yksitoikkoinen. Niinpä me leikimme kynsistudiota. Ensin minä olin päämanikyyri, neidit tulivat vuorotelle ovesta, tilasivat kynsihoidon ja istuivat odottamaan vuoroaan. Tämä laadukas studio oli järjestänyt odottaville asiakkaille myös pientä purtavaa. Tietenkin tämäkin leikki meni pikkuhiljaa överiksi ja lopuksi tytöt lakkailivat myös itse kynsiään, toistensa kynsiä, pöydälle eksynyttä My little ponya, pöytää ja vaikka mitä. Joka tapauksessa kyllä tämä leikki kurahanskaosaston voittaa, omat kynnet ovat nyt ainakin kunnossa!

Käärmekakku

Olga — Sun, 14 Apr 2013 13:01:30 GMT

Meillä juhlitaan tänään Kirppu-tytön 5-vuotissynttäreitä. Uskomatonta miten aika kuluu, vastahan tyttö oli 10kk ja saapui istua napottamaan hiljaisena syöttötuoliinsa. Nyt Neiti on vilkas ja supersosiaalinen tirppana ja on ansainnut valtavan kokoisen käärmekakkunsa!Kakkujen teko on tällä hetkellä valtava trendi, enkä pärjää mitä mahtavimmille sokerimassalla kuorrutetuille ja koristelluille kakkuluomuksille. Halusin silti tehdä Kirpulle jotain hauskannäköistä vaikken sokerimassaa osaa, jaksa tai haluakaan käyttää. Tässä siis helppotekoinen, kahdesta kääretortusta tehty, hurrrrrja käärmekakku Marttilan tapaan! Käärmekakku Kääretorttupohja:6 kananmunaa3 dl intiaanisokeria2 dl perunajauhoja2 tl leivinjauhetta1 tl vaniljasokeriaTäyte:6 dl vispikermaa1 prk rahkaa2 rkl juoksevaa hunajaa4 tl vaniljasokeria200g Vadelmahilloa 1 pakastepussi vadelmiaKoristeluun: 1 Mango4 kiiviä 2 pss Amerikan pastilleja (niistä vain punaiset karkit) Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, lisää keskenään sekotetut kuivat aineet varovasti sekoittaen.Paista taikinasta 2 uuninpellillä 2 erillistä kääretorttulevyä. 190°C (kiertoilmauunissa 170°) ja n. 5min. /levyPeitä kypsät levyt liinalla ja laita sivuun.Vatkaa kerma, lisää hunaja, vaniljasokeri sekä rahka. Sekoita hyvin.Sulata pakastemarjat, sekoita ne hilloon. Levitä hilloseos kääretorttulevyjen päälle. Lisää levyjen päälle n. 2/3 kermavaahdosta, säästä loput kuorrutukseen.Rullaa levyt kääretortuiksi ja asettele ne pitkän laudan päälle. Kuorruta kermalla ja koristele.

Minä, karjanomistaja

Olga — Tue, 09 Apr 2013 14:11:04 GMT

Pienellä lehmällämme, Rositalla on utaretulehdus. Vetimet tuntuivat oudolta ja lämpimältä ja maito maistui vähän happamalta. Eläinlääkäri tuli hätiin, maidosta otettiin näytteet ja kyllä vain, utaretulehdus kolmessa vetimessä.Olen oppinut paljon uutta tämän prosessin aikana. Ensin otetaan maidosta solutesti. Jos näytteestä löytyy tulehdussoluja, selvitetään maitonäytteistä mitä bakteereja löytyy. Ja lopuksi lääkitään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun kyseessä on eläinlääkäriä lainatakseni ”puolivilli lehmä”, ei lääkitseminen olekaan ihan helppoa.Rositalle määrättiin antibioottia sekä pistoksena että intramammaarituubeilla suoraan utareen päässä olevasta reiästä(!) sisään. Tiesin heti tämän kuultuani että ongelmia tulee. Vaikka Rosita on pieni, ei kuitenkaan niin pieni että sitä olisi helppo pitää paikallaan, ei edes isommalla porukalla. Kokeilimme pistämistä jo samana iltana, huonoin tuloksin. Piikin ja antibiootin kanssa sählääminen riuhtovan lehmän vieressä sai jäädä. Lääkkeen pursottaminen sisälle utareisiin lypsyn päätteeksi taas oli Rositalle ihan okei, joten päätimme kokeilla jos tulehdus lähtisi niillä.Tänään oli kontrollin aika. Kaksi vedintä oli jo ok, mutta vielä jatketaan lääkitystä. Utaretulehdus saattaisi lähteä kuulemma ajan kanssa pois, mutta tulehdus aiheuttaa sen, että maitomäärä laskee, joten päädyimme lääkitsemiseen. Pistäminen tosin oli Rositan mielestä liikaa, joten toivomme ettei siihen tarvitsisi mennä. Eläinlääkärimme on hauska tyyppi ja jaksaa ihmetellä miten viitsimme pitää ja lypsää villiä lehmää. Hän kyllä varmasti tapaa työssään paljon asiallisesti käyttäytyviä lehmiä joten ymmärrän häntä täysin,Lääkäri ehdottikin varovasti että eikö olisi harkinnan arvoista tehdä Rositasta karjalanpaistia ja hankkia ihan oikea, kesy lehmä, vaikka kyyttö? Perustelin että ei kai nyt sentään, eihän me syödä lihaa. Niin, ja meidän kaikkien mielestä Rosita on niin ihana ja sopivan kokoinen ja sympaattinen. On, vastasi lääkäri, niin kauan kunnes se sairastuu ja sitä pitää hoitaa.Emme silti aio luovuttaa vielä. Sovimme että uudelleen lääkityksen jälkeen eläinlääkäri hommaa minulle solutestivälineet ja alan itse tehdä säännöllisiä solutestejä Rositalle, kuten oikeat lypsykarjanomistajatkin tekevät.

Onko siinä Torsti?

Olga — Sat, 06 Apr 2013 12:09:33 GMT

Koska jostain kumman syystä ajattelimme, että tyttövauvahan se meidän perheeseen saapuu, niin pikkupojalle nimen keksiminen on ollut kovin hankalaa puuhaa. Kävin toissapäivänä neuvolassa ja jouduin ihan kysymään että mihin mennessä vauvalle pitää antaa nimi. Kuulemma laki ei tarkkaan sano mihin mennessä nimi pitää rekisteröidä, mutta jos ei muutaman kuukauden sisällä ala mitään kuulumaan niin ”kyllä ne sieltä sitten kyselee”. Haaveilemme ristiäisistä ulkona, mutta kun pihalle katsoo, niin saattaa jäädä pelkäksi haaveeksi. Takapihalla on sen verran paljon lunta, että saattaa muutama "kysely" tulla ennenkuin piha on juhlakelpoisessa kunnossa. Olemme kokeillee hyvien nimivaihtoehtojen kanssa eräänlaista koeaikamenetelmää, jolloin kutsumme vauvaa aina päivän kerrallaan eri nimellä ja mutustelemme samalla miltä se kuulostaa. Etenkin minä ja Hilma olemme ahkerasti harrastaneet tätä nimileikkiä. Nyt, testattuamme ainakin Toivoa, Moosesta, Iljaa, Alpoa ja montaa muuta hyvää nimiehdokasta, olemme jumittaneet ihastuksissamme nimeen Torsti.Torstin ääneen sanominen saa hyvälle tuulelle, se naurattaa sopivasti muttei liikaa, on erilainen muttei liian outo. Etenkin Hilman suusta kuultuna se kuulostaa parhaalta ja jaksaa viihdyttää ainakin meitä aikuisia. Tolsjsti.

Kolme pientä sanaa - Oli kiva pääsiäinen

Olga — Tue, 02 Apr 2013 14:54:39 GMT

Kävelin eilen iltatallilta talolle pitkin jäistä pihamaata ja katselin pimeästä sisälle taloon, missä Tuukka ja tytöt kattoivat ruokapöytää, vauva roikkui Tuukan olalla. Neljä päivää kotona koko perheen voimin teki todella hyvää kirjan julkistamisen ja ohjelman alkamisen markkinointikiireiden jälkeen. Pääsiäiseen mahtui paljon hyviä hetkiä. Lapsilla oli videoiden katselukielto ja olimme paljon yhdessä ja ulkona. Ystäväni Tessan perhe kävi lauantaina istumassa iltaa ja sen kunniaksi join saunassa kuulkaas kokonaisen siiderin! Tallille saapui uusi kaunis hevonen Remu, jonka omistaja Jenna asuu melkein naapurissa. Sunnuntai-aamuna lapset löysivät pupun jättämät pahviset munat tyynyjen vierestä tietenkin täynnä herkkuja. Kevätaurinko paistoi ja paistoi, jäiselle pihalle ilmestyi muutama sulanut hiekkainen läntti.Tuukka kävi joka päivä skeittaamassa kuivurissa ja minä siivosin lasten kanssa tallia kevätkuntoon. Koska minä en edelleenkään uskalla ratsastaa ”täysillä”, Tuukka kiipesi hevosen selkään minun puolestani. Yhtenä iltana katsoimme kaksi elokuvaa putkeen. Helgan lempikappale on Anna Puun Kolme pientä sanaa. ”Käykää yhtä aikaa nukkumaan, sanokaa ne kolme pientä sanaa.” Lauleskelin sitä ja Tuukka kysyi vinoillen että mitä ihmeen sanoja se Anna siinä tarkoittaa? Keksittiin yhdessä aika monta hyvää vaihtoehtoa mitä meillä sanotaan: Sammutitko alhaalta valot? Mä meen nukkumaan. Monelta laitoit herätyksen? Mä vielä imetän. Annatko tuon tyynyn? Mitä sitä turhia lirkuttelemaan kun kivaa on näinkin.

Valmista tuli!

Olga — Wed, 27 Mar 2013 12:10:41 GMT

Eilen vietettiin Emäntänä Olga-kirjan julkkareita. Samalla juhlittiin myös Olgan Kotona -ohjelman alkamista. Sain kirjan ensimmäistä kertaa käteeni maanantaina illalla ja kieltämättä se tuntui uskomattomalta. Ajatus keittokirjasta kun on kulkenut mukana niin kauan ja tekeminenkin kesti muutaman vuoden joten lähes haikein mielin luovun nyt tekoprosessista ja päästän kirjan maailmalle. Kyllä se pärjää, sillä kirja on juuri sellainen kun siitä pitikin tulla. Tästä saan kiittää Kustantajaa Tammea, sekä loistavaa kolmen hengen tekijätiimiämme. Valokuvaaja Emilia Ikäheimo sekä taittaja Päivi Häikiö viettivät kanssani monta pitkää hauskaa päivää täällä Marttilassa ja sen mielekkään työn tulos tekijöineen nyt tuossa kuvassa. Ohjelmakin alkaa huomenna torstaina! Peukut pystyyn että mahdollisimman moni kääntää huomenna telkkarin Liv-kanavalle klo 19:30. Ensimmäisessä jaksossa meillä kylässä piipahtaa ihana näyttelijäystäväni Ilkka Villi.Olgan Kotona trailerin voi käydä katsomassa täällä.
Kuvat: Cay Leppälä

Haikarakortti

Olga — Sat, 23 Mar 2013 15:53:55 GMT

Kirjoitin vuoden ensimmäisessä Kotivinkki –lehdessä viime syksynä aloittamastani puutyökurssista. Jatkoin yläasteen poikien puukässässä opittujen taitojen päivittämistä Iitin kansalaisopiston puutyökurssilla.
Jäin kurssilta pois muutama viikko ennen synnytystä ja tarkoitus on mennä jossain vaiheessa kevättä takaisin viimeistelemään sorvaamani kuistin kaiteet. Olen törmännyt muutamaan puutyökurssikaveriin kaupan ovella kylillä, muuten nämä kaappikelloja ja muita virtuoosimaisia puuesineitä loihtivat varttuneemmat isännät ovat saaneet viettää tiistai-iltaisen kerhonsa rauhassa, ilman että minä pyydän milloin keltäkin apua vannesahan tai tasohöylän kanssa.Eilen oli postilaatikkon jätetty minulle kova kirjekuori. Tuukka ojensi sen minulle ohimennen, kuoren päällä oli pelkkä nimi. Avasin sen ja aloin parkua. Voi pojat minkä teitte, ihan mielettömän haikara-kortin!

Hevoshullu äiti

Olga — Sun, 17 Mar 2013 22:02:50 GMT

Kun kiipeää pitkän tauon jälkeen hevosen selkään, on ilo huomata että ratsastus tosiaan on urheilulaji! Ensimmäinen kerta selässä oli vain testiluontoinen kokeilu että siellä tosiaan pystyy istumaan. Toinen kerta oli jo reippaampi ja löysin seuraavana aamuna kropastani monta kipeää lihasta joiden olemassaolosta en ole ollut aiemmin edes tietoinen. Olin niin jumissa että tarvitsin pari päivää vapaata, nyt viikonloppuna kapusin molempina päivinä selkään uudestaan ja nyt lihaksetkin alkavat tottua hommaan taas.Olin odottanut ratsastusta tällä välin paljon. Lukenut artikkeleita, kirjoja ja miettinyt erilaisia harjoituksia sekä suunnitellut mihin kaikkiin valmennuksiin osallistuisin. Jännitti osaanko enää, alkaako pelottaa ja pysynkö ylipäätään selässä. Woody on kuitenkin kohtuullisen uusi tuttavuus eikä loppukesän ja syksyn raskaana ratsastaminen ollut kaikkein tehokkainta harrastamista. Ihme kyllä, paluu satulaan oli helppo. Woodykin tuntuu omalta ja huomaan olevani nyt itsevarmempi ja tiedostavampi ratsastaja. Toki olen liikuttanut hevosiani juoksuttamalla kaiken maailman lumihankisessioissa mahani kanssa läpi talven, joten en minä ihan puun takaa hommaan palannut, mutta selkään kyllä. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ovat ratsastaneet Woodya tällä välin, heppa on ihan kisakunnossa. Vielä kun minä ja lihakseni pysyisimme perässä.
Koen jollain tapaa syyllisyyttä siitä, että kaiken kiireen keskellä karkaan tallille ja jätän tuukan lasten kanssa yksin. Ei kai pitäisi, sillä minähän olen melkein aina täällä lasten kanssa yksin. Silti oma harrastus tuntuu etuoikeutetulta. Tallilla ajatus harhailee vauvaan. Sitä huomaa kyttäävänsä puhelinta että josko se Tuukka soittaa ja pyytää sisälle imettämään. Mutta eipä ole puhelin soinut ja olenon saanut pienet hetkeni rakkaan harrastukseni kanssa. Ja kyllä se tuntuu uskomattomalta; laukata kenttää ympäri auringon paisteessa, eikä tarvitse edes varoa mahaa.

Pieni rauhallinen hetki

Olga — Tue, 12 Mar 2013 11:53:16 GMT

Varoitan heti alkuun että olen hämmentävän runollisella tuulella.Koko viikko on ollut yhtä kiirettä. Minulla on kamalasti töitä, koska kauan ja hartaasti kasattu kirjani, Emäntänä Olga ilmestyy 26.3. ja lisäksi Olgan Kotona –ohjelma alkaa 28.3. Työt koneella keskeytyvät jatkuvasti. Vauva kaipaa huomiota, tytöt kaipaavat huomiota ja minä itsekin kyllä kaipaan myös huomiota (paitsi että Tuukka on kokoajan töissä). Välillä on tuntunut että nyt on liikaa kaikkea ja tekee mieli vaan painua pihalle pikkutyttöjen prinsessaluokan vaatimusten sekä pienen kestonälkäisen vastasyntyneen aiheuttamasta sekamelskasta. Ulkona on vaan pakkasta niin kamalasti että enpä ole pihalle painunut, paitsi jos on ihan oikeaa asiaa...
Nyt yhtäkkiä havahduin että oli hetken rauhallista. Kukaan ei ole kylässä, vauva nukkuu vaunuissa, lapset leikkivät keskenään ylhäällä ja pakkasauringon valossa aamusta asti lämmitetty, kylmän yön jäljiltä lämpenevä talo näyttää jotenkin ihanalta. Kyllä tämä tästä.

Kaiken kiireen keskellä täytyy sanoa, että tänne kirjoittaminen ei tunnu työltä. En ole oppinut suodattamaan sanomisiani, vaan koen että tänne kirjoittaminen on kun kotona olisi. Ihan oikeaa, tuttua ja turvallista.

Pikkuveli

Olga — Mon, 04 Mar 2013 13:29:58 GMT

Nyt meitä on kuusi. Taloon syntyi pieni, kurttuotsainen poika 1.3.2013.Lapsen ulossaattaminen on kovaa touhua, ja nyt se taas jo unohtui, palkinto siitä on sen verran hyvä. Pieni ihminen on kevyt, hento paketti. joka näyttää äidin silmään kauniimmalle kun mikään ja sen itku saa jättämään kaiken kesken.Ensimmäisenä iltana sairaalassa vauvan kanssa olin levoton, ikävöin kotiin. Seuraavana päivänä oli Hilman syntymäpäivä ja tuntu hassulta että en ollut aamulla paikalla. Seuraavana päivänä Tuukka tuli tyttöjen kanssa katsomaan odotukseni olivat korkealla. Kaksi päivää hiljaa laitoshoidon hellässä huomassa oli hetkessä poissa kun huoneeseen pamahti 3 kappaletta vähän sinnepäin puettuja takkutukkaista tyttöä joilla kaikilla oli miljoona asiaa kerrottavana. Lapset näyttivät isoilta ja puhuivat taukoamatta ja kovaa. Kun Hilma uskaltautui ensimmäisen kerran kurkkaamaan vauvaa tyttö oikein tärisi. ”Jännittää.”, 3v. synttärisankari naurahti hermostuneena. Helga oli piirtänyt niin hienot kortit vauvalle että!
Jäin vielä yhdeksi yöksi rauhaan nuuhkimaan vauvaa ja eilen saapuivat taas isosiskot innosta puhkuen. Samat takkuiset, kaikenmaailman pinneillä korjaillut letit ja pipot väärinpäin päässä (miten Tuukka voikin onnistua pukemaan ne aina hassusti?) tultiin uutta pikkuveljeä hakemaan. Tuskailin autossa tyttöjen pitämää jatkuvaa älämölöä ja kysyin mitä näille lapsille on oikein tapahtunut? Vai olenko vain niin tottunut kaikkeen hälyyn etten huomaa sitä? Tuukka vastasi vakavana että tämä on sun perhe, tällaisia me ollaan.Hälinä ja vauhti alkaa tuntua kotoisammalta. Isäni, joka ei ei varmasti koskaan ole tuonut minulle kukkia, tuli äsken katsomaan vauvaa ja ojensi nolosti minulle kukkapaketin. Paketista löytyi neljä upeaa ruusua, yksi jokaiselle rakkaalle mölyapinalle.Tytöt silittävät, höpöttävät, haluavat vaihtaa vaippaa ja pitää sylissä. Pieni pikkuveli on ihana vaikka se onkin poika. Hilman sanoin: Se on muuten ihan kun tyttö, mutta sillä on pepussa muovailuvahaa.

Hilma-vauva ja vauvan odotusta

Olga — Sun, 24 Feb 2013 11:40:51 GMT

Laskettuun aikaan on 4 päivää. Kaikki on valmiina, vauvan vaatteet kaivettu esiin ja pesty valmiiksi, reppu pakattu ja Babuska on hälytysvalmiudessa tulemaan lastenhoitoon koska tahansa. Muutaman kerran olen ollut jo melkein lähdössä sairaalaan, mutta ei sittenkään.Kohta 3v. täyttävä Hilma reagoi viime hetkillä vauvan odotukseen heittäytymällä hetkittäin itsekin vauvaksi. Tyttö puhuu kun yksivuotias ja imee kaikilla mahdollisilla tavoilla huomiota itseensä. Hilma on myös alkanut viettämään enemmän aikaa Tuukan kanssa, valmistautumista ja minun sylistä luopumista sekin. Tänään Hilma myös ilmoitti että "Hanellä on oikeasti poikaystävä". Kuka se on? kysyin. "Älä kysy Äiti kun en mä vielä tiedä". Hilma on arvoitus.
Helga ja Kirppu puolestaan odottavat vauvaa lähes kärsimättömästi, suunnittelevat syöttämisiä, vaipanvaihtoja ja muuta 4-vuotialle sopivia vastuullisia pikkuhommia vauvan kanssa…Kun ei oikein mitään ihmeempiä voi tehdä, ollaan oltu paljon kotona ja yhdessä, ja sehän ”Hilma-vauvalle” sopii”. Kuvissa menossa radiosta tullutta Leevi and the Leavings -musaa, tanssia ja keppihevosia luovasti yhdistellyt Apassionata-esitys.

Pieni tanssija

Olga — Thu, 21 Feb 2013 13:06:10 GMT

Helga aloitti kesken kauden tanssitunnit Kouvolalaisessa Studio Dance Pitissä ja siellä on kuulemma niin kivaa että hän kokoajan toivoo tunnilla ettei se loppuisi ikinä. Olin saattamassa Helgaa viime viikolla ensimmäiselle tunnille. Tyttö arkaili tanssisalin reunalla, muut lapset kun jo tunsivat toisensa.Mutta lapsipiireissä ei paljon kainostella vaan mennään suoraan asiaan. Pian meitä lähestyi samankokoinen tyttö joka tuli ihan vaan hengaamaan siihen puolen metrin päähän Helgasta. Autoin tilannetta alkuun ja kysyin tytön nimeä. Esittelyjen jälkeen Aleksandra otti Helgaa kädestä ja kysyi: Ollaanko ystäviä? –Joo, vastasi Helga. Siitä ne loikkivat käsi kädessä muiden luo leikkimään ja minua tietenkin itketti.

Päiväpuurolle!

Olga — Mon, 18 Feb 2013 15:17:42 GMT

Olen viimeaikoina elvyttänyt lapsuudenkotini puuronsyöntiperinnettä. Meidän lapsille ei aamuisin puuro oikein maistu, joten silloin syödään usein muuta. Niinpä olen alkanut tehdä itselleni ja lapsille lounaaksi puuroa. Kun olin pieni, vanhemmat toimivat molemmat opettajina, joten perhe vietti yhteistä pitkää kesälomaa. Kesäisin ja viikonloppuisin meillä syötiin siis oikeastaan aina puuroa ja vasta illaksi tehtiin ”oikeaa ruokaa”.Puuro on nopeatekoista, hyvää, edullista ja terveellistä. Puuron lounaaksi syöminen oli vanhemmiltamme järkevä ratkaisu, 5 kasvavaa lasta söi varmasti paljon ja näin ruokakulut pysyivät kohtuullisina. Muutenkin meillä oli tiukka kuri ruokailun kanssa. Ylimääräisiä välipaloja ei saanut käydä itsekseen jääkaapista hakemassa. Sen sijaan oli selkeät ruoka-ajat: aamupala, päiväpuuro, päivällinen ja iltatee. Kaikki olivat ruoka-aikaan aina paikalla, kaikki istuivat pöydässä siihen saakka kunnes ruokailu oli ohi ja kaikki myös tietenkin laittoivat ruokaa vuorollaan.Muistan kun olin ala-astekaverini luona yökylässä, ja oli päivällisen aika. Meidät kutsuttiin syömään ja kaveri huikkasi äidilleen huoneesta ettei tule koska ei ole nälkä. Ajattelin mielessäni että onpa hienoa, voi vaan itse päättää syökö vaiko ei. Minä kyllä menin syömään, minulla kun oli ja on edelleenkin, aina nälkä.
Minä en ole ollut lasteni kanssa noin tarkka ruoka-ajoista, Meillä kyllä napostellaan välipaloja, vaikka tiedän että se on huono juttu hampaille. Aion kyllä ottaa kunnon ruokakurin harkintaan kunhan lapset ovat isompia. Voin kuvitella kuinka paljon teinit syövät jos voivat vain itse käydä hakemassa jääkaapista mitä haluavat….Puuroista vielä sen verran, että meillä suosikit ovat spelttimannapuuro, hirssipuuro, spelttihiutalepuuro ja vanha kunnon kaurapuuro. Sekaan tietenkin paljon Rositan maitoa (koska edelleenkin meinaamme hukkua siihen), voinenä ja hillosilmät!