Kaikkien aikojen joulu

Kauhun tasapaino joulukuusessa

Jaa

Kun rupesin innostumaan lasisista joulukuusenkoristeista, ajattelin ensin, että keskityn keräilyssäni vain syvän tummanpunaisiin, vihreisiin ja kultaisiin palloihin. Vähän niin kuin heraldiikassa päävärejä ovat esimerkiksi punainen ja vihreä ja toissijainen väri on kulta. Jee, tästä se lähtee!

Kuten jo näistä ensimmäisistä hankinnoista huomaatte, kaikki lähti alusta saakka ihan vinoon. Puhdas väriharmonia hajosi käsiin, eikä muotokaan pysynyt pallona.

Nämä hahmothan vasta fantastisia ovatkin, sanoi jokin sisäinen ääneni. Tämä yläkuvassa oleva setä osui silmiini Varsovassa. Oo, mikä ihana kimallus ja soopelinnahalla reunustettu takki. Tein ostokseni ja vasta myöhemmin tajusin hankkineeni Tsaari Iivana Julman. Hänhän oli Venäjän ensimmäinen tsaari ja väkivaltainen kuin mikä. Miten minä tällaisen voin kuuseeni ripustaa?

Onneksi elämässä on ratkaisuja. Vastaani tuli tämä jumalanäidin kaltainen koriste Amsterdamin Christmas Palacessa. Ripustin Iivanan ja jumalanäidin vierekkäin kuuseen katsekontaktiin. Katukoon Iivana siinä pahoja, pahoja tekojaan tuijotellessaan tuimien kulmiensa alta tätä lempeyttä ja rakkautta.

Jos silloin olisi ollut Google, olisin Iivanaa hankkiessani kiinnittänyt huomiota myös siihen, että koriste on amerikkalaisen joulukoristeiden maahantuojan Kurt Adlerin Puolassa teettämä. Mielikuvituksen puutteesta heitä ei ainakaan voi syyttää, vai mitä mieltä olet tästä?

 

Jaa

Kommentit (4)

Kuusessa pitää olla historiaa ja tarinoita monessa kerroksessa, ei pelkkää Tyyliä ja Trendejä. Meilläkin kuusessa killuu kaiken muun seassa ulkomailta ostettuja, hiukan ehkä mauttomiakin yksittäisiä koristeita, jotka on ostettu jossain erityisessä tilanteessa, kuten seurustelumme alkumetreillä yhdessä Etelä-Englannista ostettu Union Jack -pallo. Lapset päivittelevät kammottavaa pallo joka joulu, meistä se on hauska! :)
Hei Kati, olen samaa mieltä, että oman elämän kerroksellisuus saa ja pitääkin kuusessa näkyä.
Meidän joulukuusten ikioma omituisuus on keltainen pehmohelistin. Semmoinen, joka löytyi äitiyspakkauksesta joskus muinoin vajaat kolmekymmentä vuotta takaperin ja jonka taaperoikäinen lapsukaisemme muutamaa vuotta myöhemmin oma-alotteisesti oivalsi ripustaa joulukuuseen. Kuusta riisuessa kovassa käytössä virttynyt "hymynaama"sittemmin eksyi muiden koristeiden mukana säilytykseen ja sieltä se yhä vieläkin tuppaa kiipeämään joka jouluksi oksille roikkumaan - vaikka se onkin koristeena pikemminkin kauhistus kuin kaunistus... Mutta perinne kuitenkin...
Hei Jaana, meilläkin on tallessa tuo pehmohelistin, mutta kuuseen asti se ei vielä ole päässyt:) Mutta eikö se olekin parasta, että kuusi kertoo omasta eletystä elämästä ja tuo muistoja mieleen?