Kaikkien aikojen joulu

Kortti tuo

Jaa

Kun maailma on kokonaan digitalisoitunut, mitä fyysistä meistä jää historian tutkijoille?

Tällaisia ajatuksia on päässäni pyörinyt käydessäni viime vuosina läpi läheisteni jäämistöjä. Anteeksi hieman makaaberi aihe näin iloisessa joulublogissa, mutta pääsen ihan kohta joulukortteihin.

Äidilläni oli tapana säilöä erinäisiä asioita eri vuosikymmeniltä, ja esimerkiksi tällaiset 1960-luvun joulukortit ovat hauska löydös.

En tunne näiden korttien lähettäjää, ja on omanlaistaan viihdettä ruveta tulkitsemaan ja piirtämään kuvaa hänestä. Olisiko hänellä ripaus enemmän modernia tyylitajua, kun vertaa näitä muihin sen aikakauden kortteihin, joissa on valokuvattua kynttiläasetelmaa, kultareunaa ja tunkkaisen sammuneita värejä? Ainakin muun muassa julisteistaan tunnetun graafikon Erik Bruunin tekemä poro (kai tuo on poro eikä hirvi?) voisi viestiä sellaisesta. Hyväsydäminen ihminen vai järjestökonkari, koska kortti on Suomen Punaisen Ristin? Joulupukki-kortin perusteella lähettäjällä on myös ollut huumorintajua, koska tällaiset pop-up-kortit eivät olleet yleisiä 1960-luvun Suomessa. Teksteistä päätellen hän halusi ilmaista itseään vähän värikkäämmin. Toimittaja, kenties pöytälaatikkokirjailija?

Tätä leikkiä voi jatkaa kuinka pitkälle tahansa. Mutta voinko palata joskus 50 vuoden takaisiin sähköisiin joulukortteihin ja tekstareihin ja ruokkivatko ne samalla lailla mielikuvitusta? Vai onko maapallon pelastus se, ettei se yksinkertaisesti täyty esimerkiksi näistä korteista? Meilläkin niitä on muutama kilo.

Mikä on sinun suhteesi joulukortteihin? Paperinen vai sähköinen?

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (6)

Osui ja upposi, taas! Paperiset joulukortit, ehdottomasti! Tuo arvailu ja leikki vanhojen korttien lähettäjistä on hauskaa, rentouttavaa ja joutuupa siinä vähän pohdiskelemaankin ko. ajankuvaa! Ystäväni asettaa joka joulu saamansa paperiset joulukortit talonsa sisäoveen ja valitsee mieluisimman! Hän myös kertoo valintansa ystävilleen uuden vuoden vastaanottajaisissa!
Hei JouluJatta, eikö olekin kiehtovaa. Vanhat kortit ovat jotenkin tosi sympaattisia. Hyvä idea tuo ystäväsi tapa valita mieluisin kortti. Taidanpa kokeilla!
Paperinen tietty ,joulu ei tunnu joululta, jos en ole askarrellut noin vittäkymmentä korttia sukulaisille ja muille.Kerran jostain syystä lähettelin kaikille kaupan kortit ja sain ihmetteleviä viestejä, kaikki ok? nauratti...
Hei Päivi, onpa ihailtavaa, että jaksat itse askarrella kortit. Ja varmasti se luo joka joulu myös odotusarvoa vastaanottajissa!
Paperikortti. Olen tehnyt jo ainakin 50 kpl, saajat ovat taas onnellisia.
Hienoa Helena!