Kaikkien aikojen joulu

Mikä tekee joulun?

Jaa

Kuulun niihin ihmisiin, joille joulu edustaa juhlaa eli niitä harvoja päiviä vuodessa, jolloin kaikin puolin hypätään reippaasti arjen yläpuolelle. Arkea omine rutiineineen ehtii vuodessa elää aivan riittävästi, joten olennaista on rakentaa iso ero juhlan ja arjen välille.

Ja kun oikeasti rakentaa juhlaa, siihen myös väistämättä tarvitaan ulkoisia puitteita. Vaikka miten kaivaisin joulun sisältäni, minulle ei valitettavasti riitä yhden kynttilän tuijotus. Kyllä kaikilla koristeilla ja asetelmilla joulukoti erottuu arkikodista. Se nyt vain on näin.

Tämä joulu tuntuu jotenkin poikkeukselliselta. Juhlan rakentaminen vaatisi aikaa ja keskittymistä. Kumpaakaan ei ole oikein löytynyt tässä marras-joulukuussa. Kiire ja väsymys ovat olleet kaikista suurimmat haastajat.

Ja  kyllä se näkyy kotona. Joulukoristeluissani olen päätynyt tänä vuonna lähes minimalistiselle linjalle. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa pohdiskelin, mahtaako meille tänä jouluna tulla minulle niin supertärkeää joulukuusta, niin nyt on todettava, ettei tullut. Ehkä kuvan ehtiväisellä neitokaisella on siihen myös jokin pieni osuus.

Tämän joulun pelastukseni on se, että pääsen viettämään sitä paikkaan, jossa se on vahvasti ulkoisesti läsnä. Tulee olemaan komeaa ja juhlavaa. Niinpä olen armollinen itselleni ja tyydyn nuuhkimaan hyasinttia ja kuuntelemaan jouluradiota siihen saakka.

 

 

 

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (2)

Voi miten ihana suloinen isosilmäinen pallero tuo kissaneito! Kyllä yhden joulun varmasti kestää ilman kuustakin, kun kotona asustaa noin hurmaava olento! Harmittaisi jos kuusen laittaisi ja pikkukissa leikkiessään tuhoaisi osan koristeista. Ensi jouluna sitten taas... ehkä.
Kiitos, kyllä hän valloittanut kaikkien sydämet. Juu, ei tämä nyt harmita. Täytyy katsoa, mitä ensi jouluna voi jo tehdä:) Oikein mukavaa joulua sinulle!