Olgan kotona

Olgan kotona

Hymähdyksiä

Kun on ollut riittävän kauan saman ihmisen kanssa, sitä oppii tulkitsemaan toisen pienintäkin elettä tai eleettömyyttä. Muutama päivä sitten lähdin kauppaan ja hoitamaan pakko tehdä-asioita ja Tuukka jäi lasten kanssa kotiin. Kun tulin takaisin, oli jo myöhä. Oli myös nälkä, väsytti ja vaikka mitä, joten koin olevani kuin mikäkin sankari kantaessani kauppakasseja sisälle. Tuukka alkoi heti purkamaan ostoksia ja kertomaan mitä kaikkea nyt oli siinä ajassa tullutkaan pohdittua. Minä seisoin takki päällä hetken kuuntelemassa, kunnes sanoin väliin että menen nyt tekemään iltatallin ja tuun sit sisälle. Tuukka hymähti. Hymähti juuri sillä lailla, että se ärsytti minua, olinhan väsynyt ja nälkäinen. Minä kilahdin heti: Mitä? Onko hän sitä mieltä että minun ei pitäisi mennä talliin? Jättää eläimet ruokkimatta vai mitä? Ei kuulemma ollut, sanoi että mene vain. Jäin kiukussani vähän liian pitkäksi aikaa jankuttamaan, että mitä tuo ärsyyntynyt hymähdys sitten tarkoitti? Tuukka sanoi vain uudestaan ja uudestaan että ei mitään ja minua ärsytti kun hän ei sanonut muuta. Sanoin että tuollainen hymähtely on epäreilua, koska minä kuvittelin olevani enemmänkin sankarillinen kun lähden sinne yksin ilman häntä ja sitten saan kannustukseksi ärsyyntyneen hymähdyksen.

Kuulostaa näin jälkeen päin tosi huvittavalta edes kirjoitta tuosta hymähdyksestä.

Paiskoin ovia ja menin sinne iltatallille. Otin hepat sisään ja ruokin ne, kiukku laantui. Jossain vaiheessa huomasin että Tuukka oli tullut myös ulos ja hän ruokki lampaat, vuohet, alpakat ja lehmän. Pakko myöntää, se lämmitti mieltä. Kun molemmat olivat valmiita, kohtasimme pihalla. Menin miehen viereen ja kysyin: "Kerro mulle hymähditkö siksi, että tykkäät minusta, olit odottanut mua kotiin ja sua harmitti kun mä heti olin lähdössä talliin?"

"No joo kai", kuului vastaus.

"No mikset sä sanonut heti?" Kysyin.

Tuukka hymähti vastaukseksi, sillä lailla hyvällä tavalla.

Avainsanat: 

Nyhtökauraa bang bang

Kaupallinen yhteistyö: Look by Eskimo

 

Minulle tarjottiin kolmen postauksen blogiyhteistyötä Look by Eskimo –paistopussien sekä Eskimo– keittiötuotteiden kanssa enkä malttanut olla tarttumatta tähän. Minä ainakin tapaan tehdä ruokaa aina samoilla itselle tutuilla tavoilla, joten mikä tahansa syy astua tuttujen kaavojen ulkopuolelle on tervetullutta. Eli nyt täällä on luvassa kolme erilaista ruoanlaittoon ja leivontaan liittyvää postausta ennen joulua, on arvontaa ja kaikkea joten pysykää mukana!

LOOK by Eskimo paistopussit olivat minulle ennalta tuttuja oikeastaan vain kinkun paistosta jostain kymmenien vuosien takaa. Nyt kasvissyöjänä ei ole tullut tutustuttua niihin ollenkaan. Oli siis korkea aika päivittää tätäkin ajattelua nykypäivään.

Tykkään uuniruoista, haudutetuista ruoista, mutta en oikein tykkää käyttää foliota ruoanlaitossa joten menen aika perinteisesti avonaisella vuoalla aina.

Nyt kuitenkin päätin kokeilla lapsuuteni yhtä juhlaruokasuosikkiani, bang bang –kanaa nyhtökauraversiona ja käyttää sen valmistukseen perinteistä Look By Eskimo Kinkkupussia. Toki muitakin versioita olisi ollut tarjolla, LOOK-paistopusseja on tarjolla joka lähtöön, voit tutustua valikoimaan täällä.

Bang bang kana on perinteinen kiinalainen kylmä ruoka, jonka nimi tulee käsittääkseni siitä, että sen valmistukseen on perinteisesti käytetty kokonaista, vähän iäkkään kanan lihaa, ja sitkeähköä lihaa on ennen valmistusta keitetty ja sitten nuijittu puunuijalla pehmeäksi. Meillä lapsuudenkodissani oli kanoja, ja kyllä, iäkkäämmätkin kanat hyödynnettiin ruokapöydässä munintauran jälkeen, kiitos tämän reseptin. Nyt en enää kanaa syö, mutta tätä purjon ja seesamin makuyhditelmää oli ikävä, joten päätin kokeilla sen valmistamista nyhtökaurasta.

Moni tarjoilee bang bang kanan nykyaikana lämpimänä, ja niin että annoksen purjokin on kypsennetty. Alkuperäisessä versiossa on raakaa purjoa. kypsää kanaa ja kastiketta. Aika haasteellinen yhdistelmä lapsiperheessä, joten purjon hauduttaminen tuo ruokaan ihanaa pehmeyttä.

Vuosia sitten meille reseptin tärkein rituaali oli purjon oikeaoppinen pilkkominen. Jostain kumman syystä ne piti pilkkoa “tulitikun kokoisiksi suikaleiksi”. Eli jos sinulla on aikaa, niiden siivuttaminen on aika hauskaa, mutta tuskinpa lopputulos  maistuu yhtään huonommalta jos sen purjon ihan vain yksinkertaisesti siivuttaa renkaiksi.

LOOK-kinkkupussi on riittävän iso, jotta sen voi laittaa uunivuokaan pystyyn ja latoa purjot ja nyhtökaurat siihen päälle. Paketista löytyy myös kätevät pussinsulkijat jolla pussin saa kätevästi suljettua ennen uuniin laittamista. Kannattaa muuten sulkea suu tuolla tavalla sykerölle kuin kuvassa, ettei kokonaisuudesta tule liian korkea ja se osu uunin “kattoon”.

Ja lopputulos, se on kyllä aika ihana! Tämä nyhtökaura bang bang on maukas, pehmeä ja juhlavakin herkku. Jos siis ostat Look-kinkkupussin joulukinkulle, käytäpä paketin toinen pussi vaikkapa tähän!

 

Nyhtökauraa bang bang

neljälle hengelle, maidoton, vegaaninen

 

Nyhtökauraseos:

1 pkt nyhtökauraa

1 valkosipulin kynsi

1 rkl öljyä paistamiseen.

(2 rkl kuivaa sherryä)

2 dl vettä

2 rkl soijakastiketta

½ tl rouhittua viherpippuria

 

Kastike:

2 rkl seesaminsiemenpastaa eli tahinia

2 rkl soijakastiketta

2 rkl öljyä

1 rkl viinietikkaa

mustapippuria

1 rkl sokeria

2 rkl vettä

(1/2 tl tabascoa)

 

Lisäksi tarvitset:

1 purjo (n. 200g)

2 dl vettä

 

koristeluun: 

kourallinen raakoja purjosuikaleita

½ dl paahdettuja seesaminsiemeniä

 

Tarjoiluun:

keitettyä riisiä sekä soijakastiketta.

 

Paista nyhtökauraa ja hienonnettua valkosipulia öljyssä muutaman minuutin ajan.  Lisää sherry ja paista vielä hetki. Lisää lopuksi vesi, soijakastike ja viherpippuri ja jätä seos hautumaan miedolla lämmöllä kannen alle siksi aikaa kun pilkot purjon ja valmistat kastikkeen. Haudutus pehmentää nyhtökauraa sopivasti.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään tasaiseksi seokseksi.

Pilko purko ”tulitikun kokoisiksi” suikaleiksi tai ihan vain renkaiksi. Jätä kourallinen purjosta sivuun valmiin annoksen koristelua varten.

Aseta LOOK-kinkkupussi pystyyn uunivuoan pohjalle. Voit rullata sen reunoja alas, jotta sen täyttäminen on vähän helpompaa ja siistimpää.

Levitä pohjalle ensin puolet purjoista, levitä päälle nyhtökaura ja lisää sen päälle loput purjosta (paitsi se kourallinen mitä jätät koristeluun). Levitä purjojen päälle kastike ja kaada lopuksi koko komeuden päälle 2 dl vettä.  Sulje LOOK.-kinkkupussi pussinsulkijalla ja hauduta ruokaa uunissa 185°c (kiertoilma 160°C ) noin 35-40 minuuttia.

Paahda seesaminsiemenet kuivassa pannussa koko ajan sekoittaen kunnes niihin tulee paahteinen maku.

Ota valmis ruoka uunista, leikkaa LOOK-kinkkupussi juuri ennen tarjoilua saksilla auki. Sekoita ja kumoa bang bang nyhtökaura tarjoiluvadille. Ripottele päälle purjosuikaleet ja paahdetut seesaminsiemenet ja tarjoile keitetyn riisin kanssa.

Ai niin, sitten vielä se lupaamani arvonta:

Eskimo järjestää täällä kaikille lukijoilleni arvonnan, joka on voimassa 14.12. asti. Arvottava palkinto on Eskimo-tuotekassi (arvo noin 30 euroa) se sisältää Eskimon leivonta- ja ruoan valmistustuotteita sekä Eskimo-kuituliinoja kodin puhdistamiseen. Osallistut arvontaan jättämällä kommenttisi ja sähköpostisi kommenttikenttään. Onnea arvontaan!

Sade vs. lämmin tupa

Kuulun ehdottomasti siihen ihmisryhmään joka ei ymmärrä säästä valittamista. Miksi keskittyä sellaiseen asiaan mihin ei voi vaikuttaa? Nyt kuitenkin sade saa minut jumittamaan.  Pyörin Marttilassa sisällä villasukat jalassa ja keksin kaikkea mahdollista muuta tekemistä kuin tallihommat, mitkä odottavat minua vetisessä marraskuun iltapäivässä. Aamutalli meni rutiinilla, vettä tuli toki kun aisaa, mutta sain kaiken tehtyä. Sitten tein sen ratkaisevan virheen että lähdin ”välillä käymään sisällä”. Kuivat vaatteet, vähän ruokaa ja kahvia ja nyt ei tuo vesikeli oikein enää houkuta.

Meillä on Tuukan kanssa ikuinen erimielisyys siitä, pitääkö talvella olla lunta maassa vai ei. Tuukan mielestä tämä sateinen loputon syksy on kuulemma just hyvä, on kuulemma paremmin värisävyjä kuvaamistakin ajatellen. Minäkään en ole isojen lumimäärien (lue: lumitöiden) ystävä, mutta jäätynyt maa on ehdoton. Koska kaikki pysyy siistimpänä, koska silloin voin käydä nk. kaupunkikengillä tallilla heittämässä vaikkapa eläimille päiväheinää ja koska silloin tuvan lattialla ei ole jatkuvasti lasten sisälle päästämien koirien tassunjälkiä ja niin edelleen.

Joka tapauksessa lunta tai ei, on raivostuttavaa huomata itsestään kuinka mukavuudenhaluinen sitä on. Olen jostain kumman syystä esimerkiksi viime aikoina antanut hevosille (eli itselleni) enemmän vapaapäiviä kuin aikoihin. Tämä johtuu osittain ihan hyvistä syistä, eli kiireestä ja kaiken maailman työmenoista, jolloin ei vain ole yksinkertaisesti ehtinyt ratsastaa. Eilen sunnuntaina istuin alkuillasta salin sohvalla, kuuntelin ulkona rapisevaa sadetta ja luin hevosurheilulehteä. Olin päättänyt antaa hepoille toisen vapaapäivän putkeen, koska oli niin kurja ilmakin. Luin lehdestä kuinka ihmiset olivat treenanneet ja onnistuneet ratsujensa kanssa kisoissa niin ulkomailla kuin täällä Suomessakin. Ajattelin omia ratsujani tuolla tihkusateessa seisomassa. Sitten summasin että kesä ja kisakausi tulevat ennemmin kuin huomaankaan, joten nousin ylös ja vedin sateen kestävät ratsastushousut jalkaan. Menin ulos ja nautin happirikkaasta sadeilmasta hevosteni kanssa niin kauan kunnes Tuukka tuli kentälle minua hakemaan. ”Koska me Olga päästäis syömään?” Lupasin lopettaa ja käydä vain nopeasti ruokkimassa hevoset.

Ja miten ihanaa oli tulla sisälle! Tuukka oli laittanut meille hyvää ruokaa, oli kynttilöitä ja lämmitetty tupa.