Olgan kotona

Olgan kotona

Inkiväärisimaa vapuksi

Kuva: Emilia Ikäheimo

 

Minun vapussani on kaksi tärkeää elementtiä: Tippaleivät ja itse tehty sima. Ja kyllä, tästäkin huomaa että olen makean ystävä! Tippaleivät ovat helppo herkku, koska niitä ei tarvitse suunnitella tai muistaa valmistella etukäteen, taikina on nopea tehdä ja heti pääsee paistohommiin. Siman tärkein juttu taas on ajoitus ja se onkin sitten kevään kiireiden kanssa aina se haastavampi juttu.

Kotieläinpihaa kunnostetaan parhaillaan. Vähän soraa ja pientä laittoa sinne tänne, kahvilaan tulee terassi  jota lavastajaystävämme Einari rakentaa ja hieno terassi tuleekin! Lisäksi olen valmistellut uusintapainosta ensimmäisestä Emäntänä Olga –kirjasta. Se silloin 4 vuotta sitten ilmestyessään oli suorastaan aikaansa edellä, eikä sitä juurikaan edes mainostettu kasvisruokakirjana. Nyt kun vegebuumi on kova, kirjaa kysytään paljon ja painos on ollut loppu jo pitkän aikaa. Tammi innostui painamaan siitä uusintapainoksen nimellä Olgan Vegekirja, mikä on mahtavaa. Mukaan tulee 4 uutta reseptiä sekä myös uusi kansi. Tämä uusi painos ilmestyy heti kesäkuun alussa.

Tein tänään simaa Helgan luokan varainkeruuta varten ja tein samalla elämäni ensimmäisen kerran inkiväärisimaa. Tein tuolla alla olevalla, samaisen Olgan vegekirjan ohjeella, mutta käytin samassa suhteessa sekä tavallista-, fariini-, että intiaanisokeria. Jätin salvian pois, ja lisäsin sen tilalle 2 peukalonpään kokoista palaa tuoretta inkivääriä. Laitan kuvia kunhan valmistuu!

Eli ei muuta kuin sitruunakaupoille ja simat kuplimaan, hyvin ehtii vielä!

 

 

Luopumisia

Viime juhannuksena syntynyt varsamme, nykyinen vuotias tammavarsa Keisarinna aikuistui viikonloppuna lopullisesti, kun se vietiin naapurikylään Tortolan Talleille vierottumaan emästään Elhosta. Tamma ja varsa ovat jo nukkuneet yöt eri karsinoissa joulusta lähtien, mutta päivällä on vielä saaneet olla samassa tarhassa. Nyt Elho alkoi olla jo sen oloinen että edelleen maitoa pummaava köriläs on enemmän haitaksi kuin iloksi. Lisäksi ajattelimme laittaa keisarinnan kesäksi oman ikäisten kanssa varsojen kesälaitumelle kasvamaan, joten oli tarpeen vierottaa se emästään ennen laitumelle laskemista.

Rankkaa oli, tietenkin pienelle karvakorvalle Keisarinnalle lähteä suureen maailmaan, Elholle jäädä kotiin toista etsimään ja melkein yhtä rankkaa minulle jäädä Elhon viereen itkemään ja tuntemaan sen tuskaa. Elhossa on vain jotakin erityistä minulle. Joku tuossa neuroottisessa tammassa on, että se liikuttaa minua syvemmin kuin yksikään muu eläin tällä tontilla. Kun Elho oli hädissään ja etsi varsaansa, minä siivosin tarhaa ja purskahtelin itkuun vähän väliä. Koko loppupäivän kuljin Tuukan perässä hokemassa, että en enää ikinä teetä sillä varsaa, ainakaan sellaista mitä ei aio pitää itselläni.

Pikku karvakorva pärjää kuulemma aika hyvin. Kerran oli karannut kun oli nähnyt jossain Elhon näköisen hevosen, mutta muuten uusi paikka ja maailma kiinnostavat. Saa nähdä mitä siitä vielä tulee, aika näyttää, syksyllä on sen suhteen päätösten aika.

Myös Rositan vasikan odotuksen suhteen on tavallaan luopumisen aika. Kaiken tämän odottamisen jälkeen tajusin että se ei taida olla kuulkaas edes paksuna se otus! Se on huijannut koko porukkaa oikein huolella. Sen "oireet" poikimisesta katosivat kokonaan ja minä tajusin pääsiäsienä että eikä, sillähän oli kiima. Ja se "vasikka", se on hyvällä ruokahalulla syötyä ruokaa! Keskustelin eläinlääkärin kanssa asiasta, ja hän totesi saman. ja niinpä, Rositaa ei koskaan tarkastettu tiineeksi koska tarkastuksen tekeminen on sille todella hankalaa koska se on niin villi. (Kyllä! Pieni hullu lehmä.) Ja sitten me vain jäimme odottelemaan, vatsa kasvoi ja yksi jos toinenkin alkoi vain "näkemään" tulevan vasikan siellä. Nooh, ei ole vasikkaa. On vain yksi hyvin syönyt lehmä ja nolo emäntä.

P.S. Eläimistä puheen ollen, käykää kurkkaamassa täältä ruokaan ja koirien ruokaan liittyvä juttu, mikä minusta (Torstista) ja meidän koirista tehtiin joku aika sitten. Ja ei, koirista kukaan ei ole raskaana, ei vale- eikä oikeasti. :)

Kisoja ja lentoliskoja

Kevät on kyllä ihana juttu. Jotenkin sellaista sopivasti kutkuttavaa aikaa, kun pää on täynnä suunnitelmia ja odotusta kesää ajatellen. Pääsiäinen on kiva juhla, taas hyvä syy olla kotona, kutsua ystäviä kylään ja tietenkin syödä hyvin. En ole mikään mämmin tai pashan ystävä, mutta ylipäätään se, että vähän enemmän satsaa kotiruokaan, on jo kiva juttu.

Viikonloppuna oli virpomisen aika. Helgalla oli selkeä linja, hän ei vieraita ihmisiä suostu virpomaan. Siispä tänäkin vuonna mentiin samoille muutamille tutuille omalla ja naapurikylällä. Minä olin aamupäivän kouluratsastuskisoissa Woodyn kanssa (Hevosihmisille: Kisat oli Harjussa, II tason kisat, He A 2 ja tulos 60,259% ja 11 sija/22 J), joten Tuukalle jäi lasten kanssa virpomisen valmistelu. Mitään perinteisiä noitia ei tälläkään kertaa ollut tullessani vastassa, vaan iltapäivällä lähdimme virpomisreissulle Lentoliskon (Toppe), Kissan (Hilma) ja Harry Potterin Hermionen (Helga) kanssa.  Ja tosiaan, me lähdimme Tuukan kanssa mukaan, koska välimatkat ovat niin pitkiä että autolla täytyy mennä. Oli kivaa kurkkia kauempaa kun pienet kävivät ovilla ujoilemassa ja oli kiva myös nähdä tuttuja ketä ei muuten oikein ehdi nähdä. Hyvä perinne!

Ensi viikolla jatkuvat kisat, Kantri Romeon kanssa olisi tarkoitus mennä Lappeenrantaan Kaakon alueen suomenhevosten hallimestaruuksiin, myöskin kouluratsastusta tälläkin kertaa. Aika vaikea rata (He A 6) meille, ja samalla meidän ensimmäinen helppo A –tason rata, mutta haasteita kohti, pakkohan sitä on mennä nyt testaamaan onko koko talviajan treenaamisesta ollut edes jotain hyötyä. Pitäkää siis peukkuja! ja onhan se kiva päästä vähän ihmisten ilmoille noiden heppojen kanssa. Woodynkin oikein kuulkaas pesin ennen kisoja, ihan siisti siitä tuli, vaikka en minä enemmän esteratsastajana ole vielä oppinut kaikkia hevosten letitys- ja puunaamiskuvioita mitä kouluratsastuspuolella on. Opettelen, koska pidän molemmista lajeista.

Ja vielä: Ei edelleenkään ole syntynyt vasikkaa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että mikäli ei pääsiäisen jälkeen ole syntynyt, niin pitänee harkita käynnistämistä. Toivottavasti ei tarvitsisi ja Rositan yllätysmuna kuoriutuisi Pääsiäisen kunniaksi.