Olgan kotona

Olgan kotona

Leopardeja Iitissä!

Kun asuin Helsingissä, ostin paljon enemmän vaatteita kun mitä täällä asuessa. Ostoshoukutukset ovat yksinkertaisesti riittävän kaukana, ei tule turhia shoppailtua. Viikko sitten minulle tuli pitkästä aikaa sellainen olo, ettei minulla ole mitään vatteita. Vetäisin vaatekaapin hyllyiltä kaikki lattialle ja aloin siivoamaan. Tuloksena 2 kassillista ylimääräisiä vaatteita (osan annoin kaverille ja osan vein kierrätyslaatikkoon) ja ajatus, että minulla on ihan tarpeeksi vaatteita.  Eikä ole muuten ensimmäinen kerta kun käytän tuota kikkaa ostosintoiluun ja aina toimii.

Lapsien kohdalla päätin kerrankin repäistä, ja niinpä vietiin Tuukan kanssa lapset ostoksille. Tuukka meni Torstin kanssa kirjakauppaan ja minä ja tytöt menimme vaatekauppaan. Kaupassa oli vastassa tuttu ongelma: Tytöt halusivat (minun mielestäni) niitä kaikkein mauttomampia vaatteita ja minä yritin puhua ympäri ostamaan niitä (minun mielestäni) tyylikkäitä. Aikamme neuvoteltiin ja Hilma kysyi, ”Äiti minkä vaatteen ostaminen tekis sut eniten iloiseksi?”

Tajusin että on äivän pöljää ottaa lapset mukaan, jos kerta haluan itse päättää kaiken mitä ostetaan. Sanoin siis muutaman prinsessahirvityksen kohdalla jyrkän ei:n ja lopuista tytöt saivat valita itselleen muutaman ihanuuden. Tässä tulos: meillä pyörii nyt sitten tästä edespäin onnellisia neitejä leopardiliiveissä. Ensimmäisenä yönä, kun lapset olivat nukahtaneet, menin korjaamaan peittoja lastenhuoneeseen. Eikä tarvinnutkaan liikoja peitellä, yöpukujen päällä kun lämmittivät ihanan pörröiset, 100% tekokuituiset leopardiliivit.

Itku pitkästä ilosta

Suomenhevoseni Elho (Elhotar) 14 v. on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Kesällä tamma käyttäytyi todella oudosti elämäni ensimmäisissä kansallisissa estekisoissa, taistelin metrin luokkaa tahmealla hevosella ensimmäiset 6 estettä ja seiskalle jäätiin, hevonen ei yksinkertaisesti vain halunnut enää hypätä. Annoin Elholle lomaaa ja syötin hiekanpoistokuurin, kun ajattelin että vika saattaisi olla vatsassa, koska se ei ontunut, oli vain tahmea. Tauon jälkeen alettiin taas liikuttaa ja kun hyppäsin reilu viikko sitten pitkästä aikaa, toiseen takajalkaan tuli turvotusta ja Elho alkoi hetkittän ontumaankin. Vein Elhon maanantaina klinikalle ultrattavaksi ja tuloksena hankositeessä muutamia vaurioita. Hyppäämiset ja muutkin treenaamiset voi siis unohtaa moneksi kuukaudeksi.

Jo ennen klinikalle lähtöä minua itketti, koska tunnen hevoseni ja tiesin, että vikaa on. Kun ajoin yksin kotiin, itketti vielä enemmän. Vaikka hevosta ei satu, niin jotenkin tieto siitä, että heppa ei luultavasti koskaan ole enää ihan entisensä, otti koville. Tulin tallille ja ystäväni Tessa oli siellä. Hän kysyi että mitäs siellä sanottin ja taas aloin itkemään. Tessa, pesunkestävänä hevosihmisenä, ymmärsi ja lohdutti.

Seuraavaksi Tuukka tuli paikalle. Katsoi minua parkumassa, Lohduttavaa Tessaa ja hevosta.

“No mikä sillä on?”

“Hankositeessä vaurioita…” 

“Pitääkö se lopettaa?”

“Ei! Se vaan paranee tosi kauan.”

“ No se on siis vaan kipeä. Älä sitä itke, ajattele että sillä on vain pidempi flunssa. Itkisitkö täällä sen flunssan takia?”

 

Rutistin miestäni ja lopetin itkemisen. Etsittiin yhdessä positiivisia puolia: Minulle jää enemmän aikaa muuhun, koska minulla on nyt vain yksi ratsastettava. Jos kevään kontrollissa Elhon hypyt on hypätty, tehdään sillä varsa. 

 

Käpyjä ja kuumaliimaa

 

Kävimme lasten kanssa eilen metsäretkellä, koska Hilma halusi ”piirtää metsää mallista”. Piirustusvälineet laukkuun ja eväät koriin ja kohti inspiroivia piirustusmaastoja. Hilma piirsi, kuten oli aikonutkin ja me muut keräsimme lämpimiksemme käpyjä.

Ystäväni Leena tästä meidän omalta kylältä, tekee ihan mahtavia kransseja. Hän teki joskus kävyistä ja kepeistä kuumaliimalla kranssin. Koska olemme nyt Hilman askarteluinnostuksen myötä kuumaliimapyssyn omistajia, päätin kokeilla samaa. Hilma innostui tästäkin askartelusta kovasti ja kranssin lisäksi meille ilmestyi myös Hilman tekemä käpyukko, Terho Tammenterho. Terho on minusta kuin jostain sci-fileffasta, mutta silti superhieno!

Kranssin teko paljastaa että minulla on jo varovainen joulufiilis. Tilasin lapsille jo joulukalenterit netistä, huomaan kokoajan katsovani säätiedotuksia että josko tulisi lunta. Autossa on talvirenkaat ja hevosilla hokkikengät nastoja vaille valmiina. Tämä joulun odottamisen odotus on kovan luokan jouluihmiselle kuulkaas tärkeää aikaa!