Olgan kotona

Olgan kotona

Lastenjuhlat myös aikuisille

Helga täyttää huomenna perjantaina 9 vuotta, mutta juhlat juhlittiin jo tiistaina, koska silloin oli vapaapäivä kotieläinpihalta. Tuttuun tapaan ei ollut kaverisynttäreitä erikseen, vaan kuten totesin sen Tuukalle juhlien jälkeen ääneenkin, että me harvemmin enää ehdimme järjestää ystäville juhlia, joten lasten synttärit ovat mahtava syy siihen. Ja koska tilaa on ja voi sen tehdä, niin miksei? Paikalla oli ystäviä, sukulaisia ja koulukavereita perheineen, eli ystäviä nykyään nekin. Nämä olivat siis yhtälailla aikuisten kuin lastenkin juhlat. Helga on jo niin iso tyttö, että ensimmäisen kerran juhlissa ei ollutkaan kakkua, vaan ostin heräteostoksena netistä pienen suklaaputouksen, joka oli meidän kakku. Ja on muuten muutamissa muissakin tulevissa juhlissa, sen verran kiva juttu se oli. Sulatin siihen sekaisin Fazerin sinistä ja leivontasuklaata ja lisäsin joukkoon vähän neitsytkookosöljyä ja hienosti toimi. Sen kanssa oli tarjolla kaikkea makeaa dipattavaa. Jossain hienoilla kekkereillä olin tuollaisia (toki isompia) nähnyt ja siitä jäänyt idea itämään.

Juhlissa pitää olla myös ohjelmaa. Tänä vuonna päätimme tehdä seikkailuradan, mikä oli sokkona kuljettava ”temppurata” meidän ratsastuskentällämme. Siellä sitten seikkaliljat kiipesivät valtavien riippusiltojen yli käärmeitä väistellen ja mm. kävelivät myrkkymatojen päällä (vesimatto mihin oli laitettu vettä ja 3 kg kypsää spagettia… ) Ensin radan suorittivat lapset ja jännää oli, mutta ehkä kaikkein hauskinta lapsista oli kuitenkin seurata, kun aikuiset suorittivat myös saman radan. Meillä oli yhtäkkiä aika paljon apureita esimerkiksi ”vesiputouksen” kohdalla, missä sai ruiskuttaa vesipyssyllä kohti aikuisia… Sopivan lapsellista ja hauskaa, eritysen mukavaa oli kun niin moni aikuinenkin innostui lähtemään leikkiin mukaan.

Helga saa huomenna aamulla kakkua ja meidän paketin sänkyyn. Tämän talon esikoistyttärestä on kuoriutunut sanavalmis humosristi jonka seurassa on harvoin tylsää. Tyttö piirtää paljon, soittaa innokkaasti pianoa ja rakastaa poneja ja hevosia. Helga on myös herkkä, hän inhoaa kasikenlaisia konflikteja ja on usein valmis luopumaan asioista vain jotta kaikki olisi hyvin ja helppoa. Kun maanantaina illalla ennen juhlia aloimme Tuukan kanssa väsyneenä epäröimään että jaksammeko me rakentaa sitä temppurataa sinne kentälle olleenkaan, Helga kuunteli vähän aikaan ja sanoi itku kurkussa ” Hei me voidaan jättää se rata pois. Mä luulen että mitä enemmän me nyt stressataan, sitä huonommat synttärit niistä tulee.” Tyttö oli oikeassa. Lakkasimme stressaamasta, vietimme hauskan illan rataa rakentaessa ja tuli hyvät synttärit.

Kesä ja kylkiluut, molemmat tarpeellisia!

Kun aikuinen mies tömähtää yhden pienen virheen takia skeittirampin reunalta kyljelleen alas, käy kipeästi. Tämä kipu osuu kyllä välillisesti koko perheeseen, sillä talon isännältä on kylkiluu poikki. Työt jaetaan nyt sen mukaan millaista vääntöliikettä työssä joutuu tekemään, muuten kesänvietto jatkuu täällä normaalisti. On minulla itsellänikin vaarallinen ja tapaturma-altis harrastus, joten ymmärrän. Sitä en kyllä ymmärrä että Tuukka nukkuu tapaturmansa seurauksena nyt yönsä sohvalla (koska sohvalla saa kuulemma kylkeen enemmän selkänojasta tukea (eli lue: saa nukahtaa telkkarin ääreen, mikä on hänen mielestään parasta mitä on.) Mutta minä pärjään, onhan minulla yläkerrassa seuranani yksi (aamukuudelta ulos juoksuttava) koiranpentu, ja usein vielä aamuyöstä Torsti. Mikään ei aidosti ole kyllä ihanampaa kun kuulla pienten paljaiden jalkojen läpsyttely, kun poika juoksee yöllä viereen. Otan tietenkin peiton alle kainaloon, ihanaa kun yksi on vielä niin pieni.

Muuten arki kuluu tiiviisti kotieläinpihan ympärillä. Minä ja Tuukka ollaan oikeastaan molemmat aika kiinni siinä, lisäksi meillä on yhteensä 5 kesätyöntekijää, joista 3 - 4 on aina päivän aikana vuorossa. Paikallisia ja lähialueiden nuoria, todella sympaattinen porukka. Lapset kulkevat mukana hommissa tai leikkivät keskenään talon puolella, vähän sen mukaan miten jaksavat. Iltaa kohti me yleensä vetäydymme perheen kanssa jo talolle, aloitamme leipomistyöt kuitenkin aina niin aikaisin (ja minä käyn sitä ennen aina aamuratsastuksella), että työntekijät sulkevat paikan. On kiva ajatelle että olen luonut tänne jotain, mikä myös työllistää ihmisiä, edes näin kesäisin.

Ja sitten vauvauutisia. Meidän kanalaan kuoriutui pieni tipu! Meillä on ollut kanoja jo monta vuotta, mutta nyt ensimmäisen kerran niistä loputtomista, epämääräisiltä tuntuvista haudontayrityksistä kehkeytyi jotakin! ihan oikea pikkutipu, pieni ruskea sopöläinen viipottaa jo pitkin kanalaa ja nyt vain toivomme että se vahvistuu ja pysyy suojassa pikkupedoilta. Hyvin totisesti äitikana kyllä sitä vahtii ja haalii siipiensä alle turvaan jos vähänkään on jotain epäilyttävää ilmassa. Sellaisia me äidit olemme.

Aina pikkuveli

Torsti seisoi keskellä pihaa ja näin jo kaukaa että joku mökötys oli käynnissä. Neljävuotias oli ilmeisesti jäänyt isosiskoista jälkeen ja luovuttanut perässä juoksemisen kanssa. Pyysin poikaa mukaani tallille hommiin, hän lähti.

"Äiti miksi mä aina vaan pysyn tällaisena pikkuveljenä?"

Yllätyin kysymyksestä ja yritin selittää, että pikkuveli hän on aina vaikkei kohta enää olekaan niin pikkuinen veli.

"Mutta kun mä en haluu olla enää tällainen pieni."

Teki mieli vastata, että mä en halua että sä kasvat aikuiseksi! Haluan että aika pysähtyy ja olet aina tuollainen pieni Toppeni. Ajan kulun tajuamista on taas vauhdittanut se, että minun oma pikkusiskoni Juulia sai reilu kuukausi sitten vauvan, esikoisensa. Tämä uusi pikkuinen poikavauva on tietenkin aivan ihana ja tuntuu hassusti vähän omalta, koska on jotenkin tutun näköinen ja oloinen. Oikein yllätyin kuinka innoissani olen hänestä ollut.

Samalla olen taas tajunnut että meille ei enää lapsia tule, Toppe saa siis olla pikkuveli lopun ikänsä. Päätös on ollut ihan selvä sekä minulle että Tuukalle, tämä kokoonpano tuntuu molemmista oikealta. Elämä nyt on kyllä tosi hyvää, on kivaa kun lapset kasvavat ja niistä on koko ajan enemmän seuraa. On myös mahtavaa kun kukaan lapsista ei ole enää vaipoissa ja muuten koko ajan autettava, Torstikin pääosin jo pysyy siskojen vauhdissa mukana. Mutta nyt, valmistautuessani siskon vauvan ristiäisiin, tuntuu myös haikealta. Tuntuu vanhalta.

Minun ja Torstin tallikeskustelu jatkui. Kerroin, että hänestäkin tulee joskus aikuinen.

"Ai." vastasi Toppe.

ja että hänkin saattaa saada aikuisena lapsia ja tulla jonkun isäksi

"Ai?"

...Ja sitten kun sinulla on lapsia, minusta tulee niiden mummi, jatkoin.

"No se ei kyllä äiti käy, koska sinun pitää olla mun äiti." sanoi Toppe ja häntä alkoi itkettämään.

Halasimme pitkään ja päätimme yhdessä että emme juttele noista asioista vielä pitkään aikaan.

Se sopi minullekin paremmin kuin hyvin.