Olgan kotona

Olgan kotona

Kalle

Meidän elämästä on tullut sellaista järjestelmällistä ja oikeaa, niin kuin kaikilla muilla lapsiperheillä on. Lapset syövät iltapalansa kahdeksan jälkeen ja menevät kiltisti sen jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Minä ja Tuukka teemme tämän jälkeen kumpikin omia töitämme tai muuta tärkeää n. tunnin verran. Kymmenen aikaan istun jo sohvalla, teekuppi kädessä ja jaksan ihmetellä miten paljon aikaa meillä on, ehtii vaikka katsoa telkkaria!

Unikuri ja järjestys tulivat, kun Helga aloitti esikoulun. Aiemmin lasten unirytmi oli sitä luokkaa, että lapset saattoivat nukahtaa vasta yhdentoista jälkeen ja nukkua vastaavasti yli kymmeneen koska aamulla ei tarvinnut lähteä mihinkään.  Sallimme tämän myös sen takia, koska Tuukka tekee usein pitkiä päiviä töissä ja hän halusi viettää aikaa lasten kanssa illalla ennen kuin ne menivät nukkumaan. Tämä johti tietenkin siihen, että me aikuiset valvoimme vielä pidempään. Kumpikin koki, että on kiva jutella kahdestaan ja käydä päivän asioita läpi lasten nukahtamisen jälkeen. Nyt kellomme vain yksinkertaisesti kääntyi muutaman pykälän "normaaliimpaan" suuntaan. Marttilan Huvikumpu asennoituu vähitellen pikkuväen kouluvuosien alkamiseen.

Meillä on ollut lähes kahden kuukauden ajan kokeilussa Tuukalle hevonen nimeltä Kalle. Ystäväni Paula joutuu luopumaan hevosestaan ja mietimme että jospa se sopisi Tuukalle. Kun Kalle tuli pihaan, se pelkäsi oikeastaan kaikkea. Jättikokoinen, mutta hyvin herkkä hevonen järkyttyi mm. metrin korkuisesta Pette-ponista moneksi päiväksi. Tuukka oli epäluuloinen, että miten se Paula sitä niin kehui, kun hevonen on noin älyttömän säikky. Olin kuitenkin sitä mieltä että hevonen tuskin säikkyy yhtään enempää ratsastajan kanssa, joten sanoin että odotas kun pääset ratsastamaan sillä. Kun Tuukka kiipesi selkään, koko hevonen muuttui. Ratsastajan kanssa sillä oli levollinen olo. Pian Kalle kotiutui ja osoittautui ihanaksi isoksi herrasmieheksi. Kaksikko kulki minun mukanani treeneissä ja kisoissakin ja näiden kahden yhteistyö sujui superhyvin. Kallen ja Tuukan huima kehitys vakuutti meidät siitä, että Tuukka ansaitsee oman kilpahevosen. Kun päätimme että Kalle saisi jäädä, veimme sen hevosklinikalle tutkittavaksi, että onhan kaikki kunnossa ja hevonen kestää treenaamista ja esteiden hyppimistä. (Minulla oli ollut kokoajan sellainen tunne, että vaikka hevonen ei ontunut, sillä oli jotain ongelmia takajaloissa.) Eläinlääkärin tuomio oli tyly, ei tule kestämään.

Raskain mielin soitin Paulalle ja hevonen palaa kotiin. Suuret persoonat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, pienessäkin ajassa. 

Toppe, sano Toppe!

 

Koska kesä antoi kaiken kivan ja lämmön mitä vain toivoa voi, tuntuu, että olen täysin valmis syksyyn. Olemme eläneet arkea nyt viikon verran. Sen rutiinit aamuherätyksineen samaan aikaan väsyttävät ja tekevät onnelliseksi. Helga aloitti esikoulun ja Hilma opettelee arkileikkejä kahdestaan Torstin kanssa. Kirppukin aloitti esikoulun toisaalla ja viettää meillä kaikki viikonloput.

Olen pohtinut arjen käsitettä. Mitä se oikein on ja kuinka se minun tapauksessani eroaa lomasta? Olen aina töissä. Tallilla, koneella, kotona ja taas tallilla. Kuljen pihalla päässäni ajatuksia uusista kirjoitustöistä, resepteistä tai tulevista työkeikoista. Minulle loma on sitä, että saan isomman osan Tuukasta elämääni ja arki taas päivälomaa Tuukasta. Siksi viikonloput ovat nyt taas parasta.

Torstin puhe on kovassa kehitysvauhdissa. Poika on koko ajan äänessä, välillä tavut osuvat kohdalleen ja höpötyksen keskeltä kuuluu sanoja. Jotenkin jännittää, koska kohta Toppe saa kerrottua meille ajatuksiaan.  Tänään ruokapöydässä houkuttelimme koko perhe Torstia puhumaan. ”Sano Toppe Toppe! Sano Papu (koira), sano Iskä, sano Helga! Torsti nauttii tilanteen hänelle sallimasta huomiosta ja ääntelee sanoja parhaansa mukaan.

Sitten tulee Hilman vuoro pyytää: "Toppe, sano helikopteri!"

Kesä ja keitto

 

Kahden päivän hiljaiselo johtuu siitä, että toissapäivänä söimme edellisen päivän pastaa. Eilisestä ehdin kirjoittamaan vasta nyt. Eilen oli kesäkeittopäivä. Papuja on nyt niin paljon että on ihan pakko pakastaa niitä. Minulla on nyt ensimmäisen kerran matalaa pensaspapua. Aina aikaisemmin minulla on ollut korkeaa köynnöspapua kasvihuoneessa. Tämä matala on parempi, helpompi kerätä ja pärjää pihalla. tällä jatketaan tulevina vuosina.

Sulatin pakastimesta talvella tekemiäni karjalanpiirakoita keiton kanssa syötäväksi. Jätin piirakkapellin pöydälle odottamaan paistoa ja kävin kasvimaalla, Kun tulin takaisin, pellillä oli jäljellä 5 piirakkaa, ne, joihin dalmatialaisemme Dedo ei olut yltänyt.

Kesäkeitto

1 sipuli

3-4 porkkanaa

10 pientä perunaa

iso nippu vihreitä papuja

 

2 l vettä

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

4 laakerinlehteä

(kukkakaalia) laitan yleensä mutta nyt ei ollut!

1 luomu kasvisliemikuutio

1 rkl (intiaani)sokeria

tuoretta persiljaa

suolaa maun mukaan

 

Pilko kaikki ainekset ja keitä ne kypsiksi maustetussa vedessä. Lisää lopuksi hienonnettu persilja ja kerma. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.