Olgan kotona

Olgan kotona

Talviteloille

Eilen leivinuunissa oli pitkästä aikaa tuli. Yön kylmät tulevat jo sen verran sisälle että päivällä auringosta ulkoa tullessa on outoa että sisällä on viileämpää kuin ulkona. Huomasin myös etsiväni ohimennen lapsille toppavaatteita. Mahtuvatkohan ne vielä, pitääkö Helgalle ostaa uusi haalari? Pohdin jo kasvimaan talviteloille laittamista ja valkosipuleiden istuttamista. Kanat pitää siirtää sisäkanalaan ja siivota pihamaata, kerätä lasten pyörät ja muut kesäjutut varastoon. Olemme valmiita pakkaseen.

Kävin taas viikonloppuna kisoissa. Meni hyvin, mutta edelleenkään en sijoittunut. Olen kisannut koko kesän melko tasaisin väliajoin ja olen saanut paljon kokemusta ja varmuutta. Sanotaan, että jos estepuomeja putoaa radalla yksi tai kaksi, kisaa itselleen oikealla tasolla. Näin ainakin minulla tapahtuu. Kisakausi alkaa ollaa lopuillaan, ehkä yhdet kisat enää edessä. Talven treenikuviot on jo suunnitteilla ja Tuukallakin on uusi kiva heppa kokeilussa, jospa sitä ensi kesänä aloittaisi kisakauden yhdessä Tuukan kanssa.

Osallistuin kotimaisten kasviproteiinien kehittämishankkeeseen ja siellä syntyi tällainen resepti. Sopii illanistujaisiin tai sieniretkille, maistuu meillä ainakin koko perheelle. Ajatuksena saaada suomalaisia kasviproteiineja kuluttajille mm. ulkomaisen soijan tilalle. Suosittelen! 

Hunajaiset kasvispihvi-eväsleivät

Pihvitaikinasta tulee koosta riippuen 12-16 pihviä.

 

2,5 dl hernerouhetta tai härkäpapurouhetta

3 dl kiehuvaa vettä

3 dl keitettyjä ohra- tai spelttihelmiä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

tuoretta basilikaa

tuoretta persiljaa

mustapippuria

2 rkl hunajaa

½ - 1tl suolaa

3  rkl soijakastiketta

2 kananmunaa

½ dl hamppuproteiinijauhoa

1,5 dl täysjyväspelttijauhoja

(2 dl juustoraastetta)

Paistamiseen :

voita tai öljyä

 

Lisäksi leipään tarvitset:

Ruisleipää

Voita

Juustoa

Salaattia.

Tuoretta persiljaa

Kurkkua

suolakurkkua

hunajaa

sipulia

Keitä ohrahelmet kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan.

Mittaa hernerouhe kulhoon ja kaada päälle keitetty vesi sekä soijakastike. Sekoita ja anna turvota n. 10 min. 

Sekoita kaikki aineet keskenään tasaiseksi pihvitaikinaksi. Muotoile taikinasta litteitä pihvejä ja paista ne voissa tai öljyssä miedolla lämmöllä  molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Voitele ruisleivät, lisää suolakurkku, salaatti, persilja ja juustosiivut. Lisää pihvi ja kurkun siivut, valuta päälle juoksevaa hunajaa. Lisää lopuksi päälle muutama sipulinrengas. Pakkaa leivät mukaan eväsretkelle tai tarjoile heti!

Pienet ilot

Viikonlopun kesäinen ilma saa ajattelemaan, että nyt pitää olla paljon ulkona ja nauttia lämmöstä kun vielä voi. Lapset liihottavat päivät jossain pihalla leikkimässä, Hilma ja Helga ovat onnellisia kun Kirppu on viikonloput meillä. Tyttöä on viikolla kyllä ikävä, mutta samalla olemme oppineet myös olemaan myös vain viisihenkinen perhe. Torsti kulkee perässäni ja haluaa tehdä kaiken yhdessä. Poika puhuu pälpättää omaa kieltään ja laulaa välillä Boom kah boom boom kah, jee-ee. Tykkää siis kovasti Robinista.

Kävimme lasten kanssa viime viikonloppuna sienessäkin ja me taidamme olla maailman ainoa perhe, joka voi jättää löytämänsa herkkutatit koreineen, veitsineen päivineen metsään. Kori löytyi 2 päivää sitten, ihan tuoretta ei sisältö enää ollut. Jotenkin tämä syksy on kyllä niin mahtavaa aikaa, että olen kokoajan hyvällä tuulella. Edes kamala kiire Pullakirjan kanssa ei estä minua ajattelemasta että kaikki on hyvin. Uusi pullataikina kohoamaan ja lapset kainaloon. Hyvää viikonloppua kaikille!

Ai niin, vielä Hilman uusin askartelutuotos, ohje löytyi googlettamalla täältä. Tässä siis uusi käärmeystävämme Vihru!

Lehmä arkkitehtina

 

Tiedän että blogeista haetaan virikkeitä ja innostusta omiin tekemisiin, joten pakko heti alkuun varoittaa: Älkää inspiroituko tästä, vaan ottakaa opiksenne.

Alpakka Kaimir on kotiutunut hyvin, on asustellut nyt tyytyväisenä samassa pihatossa Rosita-lehmän ja  pässien kanssa. Silti minua on vaivannut niiden yhteiselo hygieniasyistä. Selitän miksi: Alpakka on siisti. Sillä on oma vessapaikka missä se käy tarpeillaan, eikä roiski sinne tänne toisin kun lehmä ja lampaat. Tämä on syy, miksi juuri alpakkaa suositaan terapiakäytössä, koska se tosiaan on uskollinen vessalleen, eikä pudottele papanoita vaikkapa vuodeosaston käytäville. Eli alpakka matkustaa kodin ulkopuolelle “jalat ristissä” ja tekee vain äärimmäisessä hätätapauksessa tarpeet muualle kuin omaan kotivessapaikkaan.

Olen säälinyt Kasimir-raukkaa kun hän yrittää pitää paikat siistinä ja lehmä sen kun pudottelee läjiään minne sattuu. Mahtaa alpakkaa ärsyttää tuollainen kämppiksen epäsiisteys. Lisäksi en koskaan nähnyt Kasimiria yhtä aikaa muiden kanssa sisällä pihatossa, sadettakin se piti ison puun alla. Päätimme Tuukan kanssa tehdä sille oman katoksen. Piti tehdä ja sitten taas piti, aika kului ja aloin katsomaan valmiita pihavajoja netistä. Ostin halvimman, peltisen “valmis”pihavajan ja muutaman päivän kuluttua pihaamme ilmestyi kaksi isoa, litteää pahvilaatikkoa. Laatikoista paljastui sellainen setti että mikä tahansa IKEA kalpenee sen rinnalla. Järjetön määrä lötköjä metallirimoja, levyjä, kulmia, ruuveja muttereita ja vaikka mitä hämärää, sekä huonosti suomennetut rakennusohjeet.

Muutaman päivän puhaltelun jälkeen päätimme viikonloppuna tarttua Tuukas kanssa härkää sarvista. Pikkuhiljaa näistä mm. G5, L8, R14 ja F1 -nimisistä rojuista nousi kehikko ja vain katto enää puuttui. Sunnuntain ilta alkoi hämärtää ja kannoimme paikalle sattuneiden hevostyttöjen avustuksella kehikon Kasimirin tarhaan totuteltavaksi. Samalla suljimme kehikolla Rositalta ja lampailta pääsyn Kasimirin puolelle tarhaa. Että huomenna jatketaan siitä sitten.

Eilen Tuukka meni tarhaan antamaan heiniä ja meidän Iisakin kirkkomme olikin törmännyt kuikkuiseen lehmään. Rositaa oli alkanut ärsyttää tien sulkeminen ja se oli rytännyt edessä olevan, keskeneräisen peltikyhäelmän ruttuun ja mennyt hengaamaan (=sotkemaan)  sekä syömään Kasimirin puolelle. 

Koko episodi, kökkö ostos, sen kasaamisen vaikeus, kaiken ruttaava lehmä ja sitä myöten uusi kasaaminen oli meistä todella huvittavaa. Onneksi jaksoimme nauraa asialle. Vitsailimme mihin kaikki F1-ruuvit tässä maailmassa pystyvätkään ja loppujen lopuksi kasasimme ruttuisia peltejä oikoen koko tönön. Sen verran hepponen vaja on, että rakensimme sen sisään puukehikon jonka löimme tolpilla maahan kiinni. Samalla suunnittelimme jo sen mahdollista lisäeristämistä. Nyt tämä legendaarinen vaja ajaa asiansa ja Kasimir viihtyy siellä. Toisaalta ymmärrän Rositaa, sillä onhan tuo vihreä hökkeli kyllä aivan järjettömän ruma.

Äitini aina sanoi ostopäätöksiä tehdessään: “köyhän kannattaa ostaa kallista”.