Olgan kotona

Olgan kotona

Satuponi Carmina

Nyt on pakko tunnustaa: Ostin meille ponin. Welshponi Carmina tuli meille Mitja-ponin kanssa Tortolan talleilta muutamaksi viikoksi lainaan kotieläinpihan talutusratsastusta varten. Koko perhe tykkäsi poneista tietenkin ihan älyttömästi. Niin kilttejä ja osaavia, ja vielä kauniitakin. Yksi päivä ponien omistaja Sanna istui kotieläinpihan kahvilassa. Kehuin poneja ja sanoin hänelle puoliksi vitsillä, että jos hän haluaa toisesta niistä luopua, niin ostan heti, olimmehan varovasti jo suunnitelleet lapsille toisen ponin hankkimista. Muutaman viikon kuluttua tuli viesti- “Oon vähän miettinyt…”

Iskin Carminaan silmäni jo viime talvena, kun lapset kävivät Tortolassa ratsastamassa. Helga sai tunnille Carminan ja sekä tyttö että minä olimme molemmat aivan myytyjä. Valkoinen poni on kuin satukirjasta, se näyttää juuri sellaiselta ponilta minkälaisesta lapsena haaveilin. Kun sitä katsoo, alkaa melkein epäillä että onko se edes oikea, pieni valkoinen satuhevonen, vain yksi sarvi puuttuu.

No onhan se oikea, ainakin äänestä päätellen. Nyt kun poni on kotiutunut, se pitää kyllä meteliä itsestään. Pikkjutamma kiljuu innoissaan uusille kavereille ja kuulostaa usein enemmän possulta kuin prinsessaponilta. Mutta silti edelleen, olemme ihan myytyjä.

Carmina on nyt 19-vuotias. Tiedän Sanna että möit meille yhden parhaimmistasi. Siksi haluan vielä erityisesti kiittää siitä, että pistit epäitsekkäästi ponin bisneksen edelle, ja annoit  täysin terveen ja työkykyisen Carminan meille eläkekotiin. Carminan työ ratsastuskoulussa on nyt kunniallisesti päättynyt, ja se jatkaa meillä lasten opetusmestarina ja valovoimaisena valokuvamallina kotieläinpihan talutusratsastuksessa. Lupaan prinsessaponille prinsessaluokan kohtelua!

Kaksi maailmaa

 

Onpas ollut erikoinen viikko. Repäisin itseni alkuviikoksi kotieläinpihan maailmasta ihmisten ilmoille, olemme kiertäneet näyttämässä Tuukan ohjaamaa Teit meistä kauniin –elokuvaa lehdistölle eri puolilla Suomea. Aika kivaa vaihtelua, vaikka tuntuikin vähän hullulta jättää Marttila hetkeksi Piian hoiviin, onhan täällä aikalailla tullut oltua ihan koko ajan toukokuun alusta saakka. Kesä alkaa siis olla ohi, pakko myöntää. Vaikka piha on vielä auki elokuun loppuun ja syksylläkin tilauksesta, on selvää että nyt koulujen alettua on jo hiljaisempaa.

Tänään Tampereella juuri ennen pressinäytöstä puhelimeni soi, ja joku halusi varata ryhmälle ajan kotieläinpihalle. Olin hetken aikaa ihan pihalla, luulin että soittaja haluaa leffalippuja, olisi sopinut tilanteeseen paremmin. Sain kuitenkin ajatuksesta kiinni, eikä hämminkiä syntynyt. Nauratti myöhemmin, kuinka erilaisissa maailmoissa sitä saakin elää. Aamulla meikkiä ja mitä mä laitan päälle –pähkäilyä, sitten Tampereelle, ensin iskelmäradioon puhumaan elokuvasta, siitä pressiin, sitten taas autoilua, lasten haku Babuskalta, siitä kotiin ja heti tallille ruokkimaan eläimiä ja pesemään Pette-ponin (ärsyttävän huonosti paranevaa!) haavaa.

Lapset eivät kyllä ole olleet meidän reissaamisestamme moksiskaan, näkeväthän he meitä aina iltaisin. Tuukan poissaoloon ovat tietenkin jo taas tottuneet, minäkin voin kuulemma mennä, kunhan muistan tuoda Topelle "jotain pieniä tuliaisia, ehkä leluja". Silti, loppuviikon olen kyllä kotona, nyt on Babuskan loman vuoro. Suunnitelma on selkeä: Leivomme Torstin kanssa aamulla pullaa ja leikimme vielä ketken aikaa, että kesä ei ole vielä ohi. 

Hyvikset ja pahukset

Olemme yrittäneet kasvattaa Torstista, kuten kaikista lapsistamme, mahdollisimman avarakatseista tyyppiä. Esimerkiksi siinä asiassa, että maailma ei jakaudu tasan kahteen, poikien ja tyttöjen vaatteisiin tai leluihin tai mihin tahansa, mihin lapset helposti lähtevät mukaan. Olen jo heti tytöille ensimmäisä vaatteita ostaessani ajatellut, että ostan mahdollisimman paljon sellaisia värejä (vihreää, ruskeaa, keltaista), mitkä voi huoletta pukea niin tytöille kuin pojallekin eikä kukaan luultavasti traumatisoidu. Toppe kasvaa tyttöjen keskellä, ja saa vaikutteet lähinnä siis heiltä, joten viime aikoina olen ihmetellyt, että mistä ihmeestä pojan Hämähäkkimies - Mutanttininja - Transformers - ja mitä vielä kaikkea -intoilu oikein kumpuaa? Siis videoistahan tietenkin nuo kiinnostuksen kohteet löytyvät, mutta kun poika katsoo telkkaria pääsääntöisesti yhdessä tyttöjen kanssa, eli samat videot, mutta eri painotukset.

Ainakin omasta mielestäni me ostamme lapsille leluja aika vähän, mutta kun näin tehdään, Torstin valinta on aina joku "poikalelu". Tytöt taas puolestaan haluavat rohkeammin erilaisia leluja. Lelupyssyjä en ole Topelle suostunut ostamaan, vesipyssyjä heillä on muutama, ja Torsti sai joululahjaksi Star Wars valomiekan, asehan se on sekin, ainakin kaukaisessa galaksissa. 

Muistan oman äitini tarinan siitä miten hän idealistina 70-luvun alussa oli pitkään kieltäytynyt ostamasta Isoveljelleni lelupyssyä. Eräänä päivänä veli oli veistänyt itselleen pyssyn tapaisen puusta ja äitiä oli liikuttanut tekele niin, että hän oli myöhemmin ostanut pojalleen muovisen revolverin. Tunnistan tunteen, valomiekka on minun kompromissini. Ja sehän on Torstin mielestä edelleen ihan mahtava. Ihan ihmeellistä katsoa kun poika sinkoilee ja vääntelehtii miekan kanssa "taistellen". Ihan paras yksityiskohta on kuitenkin se, että Torstin leikeissä "pahis" ei ole pahis, vaan "pahus".

Joka tapauksessa tämä pieni taistelija ( ja pitäähän nyt pahukset voittaa, se on selvä! ) on edelleen vahvasti äidin poika, eikä hän unohda tunnustaa minulle rakkauttaan. Ja toki Torsti saa myös vastarakkautta. Olimme eilen hakemassa postia yhdessä ( parasta puuhaa pullanleipomisen ja kananmunien hakemisen lisäksi ). Paluumatkan varrella on omenapuu, missä oli kypsiä omenoita. Torsti istu mönkijässä ja nauroi katketakseen kun ravistelin puuta ja sain ison kasan omenoita suoraan päälleni. "Äiti tiedätkö mitä? Sä oot ihana." Poika sanoi. "No voi kiitos! sanoin minä, ja jatkoin omenoiden keräämistä. Hetken kuluttua Toppe jatkoi: "Äiti, onko sulla kans mulle jotain asiaa? " Eikä! tajusin että olin unohtanut heittää pallon takaisin. "Torsti, tiedätkö mitä? Säkin oot ihana." Ja nyt oltiin taas tasoissa.