Olgan kotona

Olgan kotona

Oletko nalkuttaja?

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Parisuhteen Palikat

 

Mikään ei ole nolompaa, kun käräyttää itse itsensä rysän päältä nalkuttamasta puolisolleen. Mitä nalkuttaminen edes on? Huomauttelua, vahtimista, turhaa kommentointia toisen tekemisistä tai sanomisista, nimenomaan negatiiviseen ja vähättelevään sävyyn. Useinmiten juurikin niin, että paikalla on muita henkilöitä. Jokainen varmasti tuntee sellaisia pariskuntia. Siitä on helposti tullut tapa ja joskus myös vitsi, mikä ei ole kenenkään ulkopuolisen mielestä enää hauska. Toinen on kommentaattori ja toinen silmätikku, joka ei tunnu osaavan montaakaan asiaa oikein.

Kaikissa parisuhteissa on huonoja ja hyviä päiviä, välillä toinen on ihana ja seuraavana päivänä ärsyttävä. Minä haluan silti elää parisuhteessa, missä yksi olennaisimmista asioista on toisen kunnioitus. Koska olen hänet siihen vierelleni valinnut, teen parhaani kunnioittaakseni häntä, ärsyttävinäkin päivinä. Toiselle nälviminen on tylsä tapa ennen kaikkea siksi, että se on muille paikalla oleville todella kiusallista. Ja poikkeuksetta naljailija ei voita tilanteen katselijoiden sympatioita itselleen. Kiusattu kerää sympatiapisteet.

Meillä on Tuukan kanssa tästä onneksi aika samanlainen tapa ajatella. Molemmat ovat sitä mieltä, että kiukut toista kohtaan puretaan kahden kesken, ei muiden edessä. Tietenkään aina tämä ei onnistu, mutta siihen pyritään. Valvontakoneistokin toimii. Jos toinen naljailee toiselle ikävällä tavalla, toinen ottaa asian puheeksi heti kun mahdollista. Asian puheeksi ottaminen, sen että itse tajuaa sanoneensa jotain tyhmää, sekä anteeksi pyytäminen auttavat. Niistä oppii, joka kerta. Seuraavan kerran kun tekisi mieli sanoa jotain hölmöä, osaa jo nähdä tilanteen ennalta ja pysyy hiljaa. Palkinnoksi tästä syntyy suhteeseen yksinkertaisesti parempi meininki. 

Kauden jännitysputki avattu

Olin eilen kauden ensimmäisissä estekisoissa Woodyn kanssa. Kisoissa hypättiin myös alueen estehallimestaruuksista ja jo aamulla ajattelin, että onko tässä mitään järkeä, herätä jännittämään. Kysyin Tuukalta ääneen, että tätäkö tämä on taas koko kesä, melkein joka viikonloppu jännittää kisojen vuoksi? Tuukkaa nauratti ja hän sanoi että ehdottomasti kyllä ja hyvä jos jännittää, kuuluu asiaan ja siitä tiedän että asia on minulle tärkeä.

Hyppäsin 100cm ja 110cm luokat, joista 110cm oli aluehallimestaruusluokka. Kisapaikalla menin suoraan kävelemään rataa ja yhtäkkiä jo ne metrin okserit näyttivät valtavilta (ei-hevosihmisille tiedoksi että okseri on este, missä on tavallaan 2 estettä vierekkäin ja ne hypätään yhtäaikaa, jolloin esteestä tulee leveämpi ja hypystä isompi.) . Kun pääsin Woodyn selkään, jännitys hävisi, äsken hirvittäneet esteet näyttivät tutummilta selästä ja heppa tuntui hyvältä. En ole turhaan treenannut, kaikki on nyt varmemmalla pohjalla kun vuosi sitten.

100cm luokassa 2 puomia alas, eli 8vp. ja 110cm 4vp. koska unohdin intoillessani ratsastaa viimeiselle esteelle ja jouduin kiertämaan sinne uudestaan. Ehkä ihan hyvä, sillä muuten olisin saattanut päästä uusintaan ja se olisi ollut korotettu, eli 120cm. Ehkä toistaiseksi vielä liikaa meille, ainakin kauden ensimmäisissä kisoissa. 

Kuvat heikkoa puhelinlaatua, anteeksi... 

Kuka pelkää pinkkiä miestä?

 

Minun on ihan pakko kirjoittaa 2v. Torstin meiningistä vähän tänne, ihan vain etten unohda. Sitä miten tyyppi pyörii jaloissa ja pyytää ”syviin”. Ja jos olen kiireinen enkä heti ota syliin, hän kulkee perässä jonkin aikaan ja pian kuuluu jaloista sydäntä särkevä itkuinen soperrus: ”Äitin kulta.” Sitten on kyllä jo pakko keskeyttää vähän tärkeämpikin työ ja nostaa Toppe syliin, pieni manipuloija tietää mistä narusta vetää.

Yläkerta ja alakerta menevät hänellä täysin sekaisin. Ei kertakaikkiaan mitään logoiikkaa, kummatkin tarkoittaa molempia, sekä ”yläskerta” että ”alaskerta”.  Silloin kun vielä odotin Torstia, vitsailin että en tiedä miten selviän jos sieltä tuleekin poika? Että osaanko rakastaa pikkupoikaa? Se on aika helppoa.

Pelasin muuten lasten kanssa eilen pihalla Kuka pelkää mustaa miestä? –peliä. Enää ei kuulemma saa sillä nimellä pelata, ihan ymmärrettävää, joten keksimme vaihtoehtoja.

Hilma aloitti: Kuka pelkää pinkkiä miestä?

Sitä seurasivat:  

Kuka pelkää Torsti Toropaista?

Kuka pelkää Muumipeikkoa?

Kuka pelkää koiran kakkaa?

Kuka pelkää iskän pöksyjä?

Paljon hauskempi peli näin, kun mitä se alkuperäinen oli.