Olgan kotona

Äiti mä osaan viheltää!

Jaa

 

Viisivuotias Helga on oppinut viheltämään. Tekniikassa on vielä hiomista, mutta hyvissä olosuhteissa hän on todistettavasti onnistunut päästämään suustaan ulos aitoja vihellysääniä. Olemme tästä kaikki kovin iloisia, koska ne loputtoman pitkät vihellystreenit kuormittivat jo meitä kaikkia. Ei muuten ole yksinkertaista selittää pikku hiljaa turhautuvalle lapselle, miten vihelletään. Hilma on ratkaissut asian niin, että hän pistää kaksi sormea huulille ja kiljuu kimeästi. Sekös ärsyttää Helgaa, hän on kuitenkin opetellut oikeasti viheltämään.

 “Äiti mä osaan nyt viheltää ja ajaa pyörällä, mitä uutta mä voisin seuraavaksi opetella?”

“No sitten kun sä menet kouluun, olisi hyvä osata sitoa kengännauhat..?“ 

“Ai käytetäänkö koulussa sellaisia kenkiä?”

Helga on tyttöporukan iso tyttö ja esikoisena kova päättämään asioita muiden puolesta. Hilma on tuonut temperamentillaan haasteita Helgan neuvottelutaitoihin, hyvä niin. Helga on Hilmaa ujompi, järjestelmällisempi ja harkitsevampi ja hän piirtää aina. Kun tytöistä toinen on räiskyvä tahtonainen, pelleilijä ja taikuri ja toinen enempi herkkis, on vaikea kasvattaa samoilla säännöillä. Siinä kohtaa missä Hilma pitää kantaa pihalle rauhoittumaan, Helgalle usein riittää, kun vain varovasti kyseenalaistaa asian.

Vaikka Helga onkin vieraille ujo, niin arjessa hän on kuitenkin reipas ja toimelias. Hän hoitaa Torstia ja kantaa vastuuta koko porukasta, enemmän kuin tarpeeksi. Samalla hän on kuitenkin ihan pieni tyttö, joka kiipeää syliin ja pelkää pimeää.

“Äiti tuleeko meille vielä uusia vauvoja?”

“Ei meille enää taida tulla, niin me on Iskän kanssa puhuttu.”

“Hyvä.”

“Ai miksi se on susta hyvä?”

“Mä en haluais että sä olisit taas yötä siellä sairaalassa.”

Jaa

Kommentit (8)

Ihanaa tuo lapsen logiikka tuossa vauva-asiassa. Sairaala on vähän pelottava paikka ja äiti joutuisi olemaan siellä monta yötä :) Tuo lasten persoonallisuuden huomioiminen onkin monesti hankala asia, johon meillä ainakin isommat lapset joskus puuttuvat. Huomauttavat, jos minä äitinä reagoin eri tavalla toisen lapsen tekemiseen juuri tuon persoonallisuuden takia.
Oi että meillä on eskarilainen ihan samanlainen! Huolehtii muista, ärsyyntyy pikkusiskojen näsäviisaudesta ja kotona niin reipas tyttö on muualla yllättävän arka. Pikkusiskot on sitten räiskyvämpiä :D
Kuulostaa niin tutulta! 5-vuotias isosisko toimii kuin ajatus ja 3-vuotiaan pikkuveljen kanssa saa vääntää pienimmästäkin asiasta. Yritä siinä sitten pitää säännöt reiluina ja tasapuolisina molemmille :)
Tyttärenne ovat juuri kuin kummityttöni ( eskarilainen) ja hänen 2 vuotta nuorempi siskonsa. Kummityttömme on sellainen hiljainen pohdiskelija - runotyttö,haaveilija,oikein tyttöjen tyttö. Ja hänen pikkusiskonsa tomera,touhukas,äänekäs,vilkas,näsäviisas,isosiskon matkija,joka ottaa tilan haltuun paikassa kuin paikassa. Molemmat ovat iiiiiihhhhhhaaaaannnnniiiaaaa pikkuneitejä,niin erilaisia kuin olla ja osaavat,mutta aina sydämellisesti tervetulleita kummilaan. He tuovat ilon,valon,auringon,elämän kotiimme. Olemme heistä ikionnellisia. Lapset ovat Jumalan lahja,jotka meille on annettu.
Minua kovasti kiinnostaisi, että miten saat sovitettua arjen ja vapaa-ajan yhteen? Sulla on kuitenkin lapset, eläimet, ratsastus, kotityöt, tallityöt, pihatyöt, talkootyöt, ruoanlaitto ym. Miten ihmeessä ehdit kaikkea tekemään? Oot niin reipas.. :)
Hitsi, miten onkaan äidissä & tyttäressä samaa näköä just noissa 2 ylläolevassa kuvassa! Kirjoitat usein lapsista, joista kiva lukeakin, mutta esittäisin toiveen erillisestä koirapostauksesta, kuten joku muukin aiemmin pyyteli. Entä mikä onkaan kisujen tilanne tällä hetkellä?
Ihana postaus. Blogisi on yksi harvoja joita säännöllisesti seuraan. Aurinkoinen ja jotenkin maanläheinen asenteesi tuottaa hyvänmielen tekstejä. Mullakin kiinnostaisi miten järkkäät aikasi ja tekemisesi. Ihailen toimeliaisuutesi lisäksi sitä että näytät ujuttavan rutiini- ja arkiaskareiden väliin luovia juttuja. Mikä sun punainen lanka on arjen ja kaiken yhteensovittamisessa?
Kiitos kaikille palautteista. Kannattaa käydä lukemassa mun eläintarinoita Kantri-lehdestä tai http://www.kantrilehti.fi/blogit-ja-kolumnit/kolumnit/frank-1.58082 Kirjoitan sinne vain eläinjuttuja. :) Mutta koitan keksiä koirista kirjoitettavaa myös tänne!