Olgan kotona

Äiti siivuttaa

Jaa

Tämä on huono aika ottaa rennosti kun yhtäkkiä pihalla on kaikkea kiinnostavaa, valoa, tekemistä, eli kevät! Minusta on hassua esimerkiksi katsoa televisiota, kun ulkona on vielä valoisaa. Eli sama juttu mitä alan joka kevät hokemaan, että Marttilan elämä siirtyy pikkuhiljaa lämpimien päivien myötä sisältä tuvasta enemmän pihalle. Tämähän ei tietenkään tarkoita että tämä ulkona tekeminen olisi mitenkään erityisen hyödyllistä tai tehokasta, usein aika vierähtää tallilla, ratsastamassa tai muuten eläinten kanssa. Lapset pyöräilevät ja leikkivät pihalla ja meillä aikuisilla taas alkaa se lasten kyttääminen koska lammen jäät on sulaneet. Koko ajan pitää tiedostaa missä lapset menevät.

Tuukka oli illalla skeittaamassa, ja minä patsastelin lasten kanssa pihalla. Iltatalli oli tehty, oli jo ilta, mutta ei kai nyt näin komealla ilmalla sisälle vielä. Olin jo pitkään katsonut rikkinäistä isoa kottikärryä, mistä muovinen kupuosa oli pahasti rikki, että teen tuosta rungosta vielä jotkut uudet kärryt puusta.  Nyt päätin purkaa muoviosan pois ja viritellä jotain rautakehikon päälle.

Lautatavara oli täysin loppu, mutta muistin että liiterissä oli polttopuupinossa leivinuunimittaisia laudanpätkiä. Epämääräisellä suunnittelulla, akkuporakoneella, ruuveilla ja sirkkelillä väsäsin  kasaan puukottikärryt. Olen aina tykännyt puurakentamisesta, vaikka minun maltillani ja vähän liian lyhyillä laidanpätkillä jälki ei ole priimaa, tekeminen on tosi kivaa. Uppouduin työhön ja aika kului. Lapset pyörivät ”auttamassa”, joku väsähti, toinen tuli tilalle, Tuukka meni jo sisälle. Torsti oli innokkain apuri ja vaikuttui pöytäsirkkelistä sen verran että kun sammutin sen, Toppe nosti maasta laudanpätkän ja marssi reippaasti sirkkeliä kohti. ”Mä Äiti siivutan seuraavaksi tämän!”. Juu, ei muuten siivuttanut. Pidin kauhupuheen sirkkelin vaaroista ja vedin varalta töpselin vielä irti. Ajatuskin Torstin ”siivutuksista” puistatti.

Auringonlaskun aikaan kottikärryni olivat valmiit. Lapset kiipesivät vuorotelleen kyytiin ja tehtiin koeajot ennen nukkumaan menoa. Huomasimme heti, että kottikärryistä tulee helposti tikkuja käsiin, ja ne ovat nyt paljon painavammat kärrätä kuin mitä aikaisemmalla muovikuvulla. Itse asiassa ne ovat tosi raskaat. Ehkä istutan kesällä kärryihin vaikka kukkia. 

 

 

Jaa

Kommentit (8)

Tykkään kyllä sun blogista ihan superpaljon! Ja sun kirjoitustyyli on jotenki tosi miellyttävä!
ooh! Kiitos paljon! :D
:D Ihastuttava kukkalaatkko!
Niin, siihen se on kyllä parempi kun kärräilyyn. En olisi ikinä uskonut että puuversiosta tulee niin raskas...
Mutta näinhän se on, että tekemällä oppii. Joskus kantapään kautta :D Mieshän tuon ois tienny ettei kannata puusta tehdä kun tulee niin raskas, mutta jos joku aina kertoo mitä kannattaa tai ei kannata tehdä, ei elämässä olisikaan niin paljon "sivumakuja" :)
Ihanaa,elämän makuista kirjoitusta! Niin tulee luettua,aivan kuin ois itse paikan päällä ollut. Ihanaa kevättä sinulle ja perheelle.
Oot sinä Olga monitoiminainen! Ei näytä menevän sormi suuhun missään maatalon töissä. Ja aivan Ihanat kärryt!
Kiva kun eksyin tänne vahingossa, jään seurailemaan! Hyvin samantyyliset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet taitaa olla sinulla ja minulla, ainakin tästä nikkarointivirityksestä päätellen. :D