Olgan kotona

Cokispukki ovella kolkuttaa

Jaa

Lapsien huijaaminen joulupukilla, tontuilla ja muilla joulun fantasiaporukalla tuntuu minusta hassulta. Tajusin muutama viikko takaperin että on jo korkea aika ottaa joulupukki-höpinät mukaan lasten kiukku- ja kriisitilanteisiin. Kieltämättä, ”tontut kurkkivat jo ikkunoissa” on tehokas kasvatuskeino - Mutta jotenkin samalla myös raukkamainen. Lapset pläräävät lelulehtiä ja miettivät mitä pukki toisi vai tuokohan se? Kaikissa vastaavissa tilanteissa selitän heille miten tämä maailma toimii ja tässä olen aseeton. Höpötän jotakin epämääräistä pukista ja lahjalistoista. Olen tunnontuskissani, koen huonoa omaatuntoa siitä, että valehtelen.

Helga piirsi eilen joulupukille korttia ja juteltiin joulusta muutenkin. Kerroin Helgalle salaisuuden:

”Muistatko kun Hilma oli 2v. ja heitti kaikki loput tuttinsa mökin laiturilta kalanpoikasille?”

”Muistan”, vastasi Helga.

”Ne tutit ei oikeasti menneet kalanpoikasille vaan sinne järven pohjaan”,  Selitin pala kurkussa.

”Eikö?” Kysyi viisivuotias aidosti yllättyneenä.

”Ei, me huijattiin Hilmaa että sillä olisi parempi mieli antaa ne tutit pois.”

”Niin. Ne olisikin Äiti kyllä liian isoja… Paitsi ehkä hain poikasille, mutta ei Suomessa ole haita.”  Helga järkeili.

Vaikka tuntuu hassulta huijata pieniä rakkaita joulupukilla, en millään tohdi rikkoa joulun tunnelmaa ja paljastaa Cokispukin todellista laitaa. En halua että he jäävät ilman jouluaattoillan kiheltävää tunnelmaa, kun jokainen kolahdus eteisestä saa aikaan sydämentykytyksiä. Toisaalta tytöt kyllä tajuavat että joulupukkeja voi olla monta ja sellaiseksi voi myös pukeutua. Samalla he kuitenkin vakaasti uskovat että on olemassa se oikea pukki. Menkööt, oppivat ainakin vastaanottamaan elämässään pettymyksiä, kun kuulevat joskus etteivät pukin porotkaan oikeasti lennä. Jos sekään enää siinä vaiheessa on pettymys. 

Sitä paitsi Hilma ainakin on valmis luopumaan Pukista. Babuska ehdotti hänelle vitsaillen että mitä jos kirjoitetaan Pukille että hän voi lähettää kaikki Marttilan lasten paketit suoraan köyhille lapsille, vaikkapa Afrikkaan?

”Joo, sopii!” Huudahti Hilma päättäväisesti yllättäen kaikki.

”…Ja sitten äiti ja iskä voi ostaa meille joululahjat kaupasta ja me saadaan valita ne itse!”

 

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (13)

Älä vie lapsilta sitä iloa, minkä pukki tuo. Itse olin kolmannella luokalla, kun sain tietää, ettei pukkia olekkaa.. Kyllähän minä kuulin kavereilta tietenkin, että se on vaan joku setä, joka on pukiksi pukeutunut, mutten tahtonut uskoa. Jouluaattona sitten pukki koputti ovelle ja kun ovi avattiin siellä seisoi pukkiasuun pukeutunut mies.. Se vaan, että parta oli jäänyt roikkumaan kaulalle pilasi koko joulun. Nyt kun seuraan sisaruksiani ja heidän pukin odotustaan on huvittava huomata kuinka veljeni, joka on viidennellä luokalla, näyttäisi uskovan jollain tavalla pukkiin vaikka veljistäni vanhimman kanssa asiasta keskusteleekin aivan toisella tavalla. Kyllä ne lapset sen itse tajuaa kun sen aika on, ettei pukkia olekkaan. Älä tunne tunnontuskaa sen vuoksi :)
Ihana kirjoitus - taas. :) Sun blogia on niin mukava lukea kun tää on niin maanläheinen ja aito. Ihanaa ja lämmintä joulunodotusta teille sinne! <3
Mie olen lapsille opettanut että jouluna saa jokainen lahjoja on kiltti tai tuhma, koska jokainen meistä on arvokas ja tärkeä. Mie en ole pitänyt "kiristyksestä" jos et ole kiltisti et saa lahjoja jne. Kun silti kuitenkin saa ne kaikki lahjat ;) ja joulun sanomaanhan minusta juuri kuuluu Se että kaikki olemme arvokkaita, ja onhan Se jumalan pojan syntymäpäivä jota jokainen saa juhlia <3
Kyllä joulupukkiin uskominen tuo jouluun sellaisen ulottuvuuden, että siitä nauttivat aikuisetkin. Ihana tuo isä-tytär-kuva!!
Pienet lapset uskovat Joulupukkiin aidosti.Mitä isommiksi tulevat alkavat epäillä, mutta haluavat silti uskoa. Kaikkea ei tarvitse selittää järjellä. Lasten kulutustottumuksiin voi vaikuttaa "jouluna ja juhannuksena".Joulupukki ja siihen uskominen sekä salaisuuden karu paljastuminen aikanaan kuuluu kasvuun.Huijaa rauhassa ja anna lastesi nauttia, hetken ovat pieniä.
Mielestäni lasten voi ihan rauhassa antaa uskoa joulupukkiin. Näin 27-vuotiaana haluan itsekin vielä vähän uskoa. Nuorempana (n. 20 vuotta sitten), kuulin naapurin pojalta, ettei joulupukkia ole. Hän selitti, että sen voi ihan itse kokeilla, sillä pukin parta on tekoparta ja irtoaa, kun sitä kiskoo. Sinä jouluna meidän joulupukki itki ja vanhemmat yrittivät pidätellä naurua, kun kiskoin tarmokkaasti pukkia parrasta. Pahaksi onneksi tällä pukilla oli ihan aito parta, ei irronnut millään. Illuusioni pukista siis sai ainakin sinä jouluna vielä jatkua.
Älä missään tapauksessa latista lasten intoa ja uskoa joulupukkiin ja muihin jouluntaruihin. Niiden myötä joulun tunnelmaan pääsee aikuisetkin. Meidän tokaluokkalainen on siinä kiikun kaakun, että uskoako vai eikö. Olemme kertoneet jo aiemmin, että äiti ja isä avustaa joulupukkia lahjojen hankinnassa, koska pukki ei kerkiä kaikkea. Ja siksi siis jouluna tulee lapsille aina yllätyspaketteja, joita ei ole osannut toivoa.
Heissuli. Meillä ei pikku tytöille kans höpötellä parta herrasta turhia! Joululahjatoiveitakin ollaan lähetetty suoraan isovanhemille ja iskän ja äiskän sisarille. Meillä paljastui pukki jo tyttöjen ollessa reippaasti alle viisi että parran takana olikin pappa ;) yhtään se ei ole vienyt joulutunnelmaa alaspäin. Päinvastoin tytöt kikattelee tapaukselle, kun pappa oli pukkina ja arpovat kukahan se tänävuonna olisi ;) ihanaa joulun aikaa olgan perhe <3
Ei meilläkään uskota joulupukkin, vaan nautitaan ja leikitään ihanaa joulu leikkiä, ja silti kovasti odotetaan joulupukkia aattona ja tonttujakin kurkitaan ikkunoista :)
Meillä 2,5 vuotiaan kummisetä kysyi, että toisikohan Se joulupukki legoja, niin tyttö tokaisi siihen että "ei kun sinä tuot". Mietin hetken, että nyt olisi tosiaan tilaisuus siihen ettei alkaisi huijaamaan joulupukin olemassa olosta. No meni viikko, niin tyttö kysyi ihan täpinöissään, että tuleeko Se joulupukki meillä sitten käymään? Taitaapa tulla. Mietin, että milloin itse lopetin siihen uskomisen, vai olenkohan koskaan edes uskonut? Muistan vaan, että aina oli joku kylänmies pukeutunut pukiksi. Täytyy kysyä vanhemmilta, että olenko uskonut koskaan, mutta jos olenkin niin eipä Se onneksi kovin suuri trauma ole ollut, kun totuus on paljastunut. Ehkä Se kuuluukin siihen pukkiin uskomiseen, että jonain päivänä asia paljastuu. Vähän vaikeampana asiana olen tässä päässäni pähkäillyt, että miten kertoa sitten Jeesuksen osuudesta, kun emme kristittyjä ole. Mutta ehkä asian voi selittää sitten, että joidenkin ihmisten elämään Se asia kuuluu ja Se on heille syy juhlistaa joulua.
Joulupukkiin uskominen on jokaisen oma asia, joten älä vie sitä joulunriemua ja odotusta lapsilta liian aikaisin pois. Johonkin satumaiseen täytyy saada uskoa vielä vaikka näin vanhakin. Olen mummikin jo ,niin pidän yllä uskomusta joulupukin tulosta ym. Se tuo sen jouluisen tunnelman ja odotuksen lapsenmieltä aikuisillekin.Muistan erään ensimmäisen joulun kun ex-mieheni oli joulupukkina ja minä apukuskina ja joulumuorina mukana. Oli illan viimeinen keikka erään ranskalaisperheen luo ja olimme tottumattomina pari tuntia aikataulusta myöhässä ja paikatkin oli hajautettu ympäri kaupunkia 20 paikkaa mikä oli ihan liikaa. (otimme myöhempinä vuosina tämän huomioon) Mieheni ei katsos tyytynyt vain heittämään heitä ja lahjakassia sisään vaan kuunteli myös lapsia jne. 20min. viipyi. No kuitenkin siinä viimeisessä paikassa jäin autoon odottamaan niinkuin muutenkin, niin tuli sellainen autereinen olo illan hämärässä klo 22.00 olimme 9 tuntia kiertäneet. Lapset olivat kuumeessa mutta silti odottivat pukkia tulevaksi. Silloin mietin että kyllä olisi vaikka antanut ilmaiseksi keikan ja tuli sellainen tosi joulumainen olo. Niin ne lapset kuitenkin odottaa sitä joulupukkia vaikka eivät niin siihen uskokaan ehkä. Eräskin poika odotti 8v. pukkia ja sovittu pukki ei tullutkaan auton hyytymisen takia ,soittivat meille ja oltiin lähellä niin mentiin ja sanoin vielä että mennään vaikka ei maksua tuliskaan niin hyvä mieli tuli siitä keikasta.
Säilyttää usko Pukkiin, eiköhän se viimeinen varmistus tyyliin "aikuisten oikeesti" tule jossain vaiheessa eteen.. Muistan kun itseä alkoi epäilyttää ja piti lopullinen varmuus saada omata äidiltä, ja muistan miten tyttäreni aikanaan kysyi samaa, siltä aikuiselta joka lapsen maailmassa on suunnilleen jumalaa vastaava.. Eli Äidiltä. Ja kun lapsi sitten vakavana tosissaan kysyy: "Äiti, onko Joulupukki oikeasti olemassa?" Ja itse tietää että vastaus muistetaan läpi elämän... Hui miten joutuu olemaan rohkea, kun vaikka kuinka haluaisi säilyttää sadun lapsen mielessä on pakko olla rehellinen, luottaahan tuo pieni ihminen viisauteesi 110%.. Pieni pala taikaa särkyy, mutta sitähän se isoksi kasvaminen on:/
Lapsilla on lapsen usko, joka kaikilla katoaa jossain vaiheessa, eli hammaskeijut ja joulupukit katoavat elämästä ihan itsekseen. Itse muistan lapsena miten isovanhemmilla vietettyinä jouluina epäilin papan touhuja, kun "pelkäsi" joulupukkia ja lähti aina piiloon... Jossain vaiheessa tajusin, että papan katoaminen liittyy aika merkittävästi siihen joulupukin ilmestymiseen. Ei se siis tullut minään yllätyksenä :) Nykyään täytyy sanoa, että se joulupukin tulo liittyi merkittävästi jouluun, eikä joulu olisi ollut läheskään niin jännittävä, jos lahjat olisi vain kaivettu jostain kaapista. :)