Olgan kotona

Ekopellet

Jaa

Täällä blogin keskustelussa on tullut puhetta perheemme ”ekologisuudesta” niin hyvässä kuin pahassa, joten haluan kirjoittaa muutaman sanan siitä.

Meidän kiiltokuvamainen, kerta toisensa jälkeen lehdissä pyöritelty ekoperhe maalla –kuva on pitkälti toimittajien keksimä. Toki minusta ekologisuus ja omavaraisuus ovat hienoja asioita ja pyrin siihen mahdollisuuksien mukaan, mutta mikään malliekoperhe me emme todellakaan ole. Me emme myöskään ole omavaraisia vaikka meillä onkin kasvimaa, lehmä ja kanoja.

Homma menee näin: Yksi toimittaja tekee meistä eko-otsikon. Seuraava toimittaja lukee sen ennen kun saapuu haastattelemaan minua ja kas vain taas ei paljon muusta puhutakaan. Seuraava toimittaja haluaa tehdä jutun ekologisuudesta ja arvatkaas ketkä tulevat mieleen? En myöskään halua täysin asiasta kieltäytyä puhumasta, koska asia on joka tapauksessa tärkeä. Ja kaiken lisäksi julkisuus kuuluu Tuukan kanssa meidän työhömme, ilman noita lehtijuttua minulla tuskin olisi mahdollisuus kirjoittaa tätä blogiakaan.

Meillä on kaksi autoa, tiskikone, pesukone, lämminvesivaraaja, sähköuuni ja paljon muutakin sähköllä toimivaa. Meillä on myös vain puusauna, emme käy suihkussa joka päivä, talvisin talon sisäilma lasketaan n +18 asteeseen, emmekä harrasta lomamatkoja.

Minulle ekologisuus on tapa arvostaa vanhoja, käytettyjä asioita ja iloita niistä. Se on myös tapa kasvattaa lapseni ajattelemaan, että rikki mennyt lelu pitää korjata ja että kirpputorilta ostetut kumisaappaat ovat myöskin ”uudet”. Ehkä kuitenkin perheemme ainoa todellinen ekoteko on kasvissyönti. Lihan tuotanto kuormittaa maapalloa 10 kertaa enemmän kuin kasvisten, joten sen jättäminen kokonaan pois ruokavaliosta on ekopoliisienkin näkökulmasta katsottuna merkittävää. Pisara meressä, tiedän, mutta aina pitää yrittää.

Jaa

Kommentit (14)

Mun mielestä ekologisuus on hieno asia, mutta ei sitä nykyaikana kaikessa voi noudattaa, tai voi ehkä, mutta siitä tulisi kohtuullisen työlästä hommaa. Itse kannatan luomutuotteita, mutta ostan muitakin. Omavaraisuus olisi kiva asia, mutta täyteen omavaraisuuteen pyrkiminen onkin jo aikamoinen työsarka. Silloin saisin sanoa hyvästit päivätyölle, vuorokaudessa tunnit ei vaan riittäisi. Ei kannata pahoittaa mieltään toisten sanomisista, jokainen tekee asiat niin kuin ne itselleen parhaiten sopivat. Tätä sun blogia on kiva seurata :)
Kiitos, että kirjoitat ja kiitos, että olen saanut lukea elämisestänne maalla. Ilman niitä juttuja en uskaltaisi uskoa, että omat haaveeni ovat konkreettisia ja realistisia toteuttaa nykypäivänä: myös nuoret ihmiset lapsineen voivat asua ja nauttia maalla asumisesta nykyaikaisesti; voin valita itse oman arkeni ympäristön ja tavan elää. Olen saanut paljon vahvistusta omille toiveilleni ja iloitsen, etten ole yksin ajatusteni ja arvojeni kanssa. Toivottavasti tutustuisin myös kasvotusten ihmisten kanssa, joilla olisi samansuuntaisia arvoja. Toivon Sinulle kaikkea hyvää arkeen perheesi kanssa. Kiitos, että olet yksi meren pisaroista. Terveisin Elsa
Olen seurannut blogiasi alusta asti mielenkiinnolla ja pieni kateuskin rinnan alla. Ainakin näistä blogikirjoituksista saa sellaisen kuvan, että elätte juuri sitä elämää, jota minä eläisin, jos uskaltaisin ;). Olen ikuinen heppatyttö ja meillä on tällä hetkellä kolmen lapsen ja kahden kissan lisäksi kaksi omaa ponia. Siihen yhtäläisyydet elämänne kanssa loppuvatkin. Ponit ovat tylsästi vuokratallissa ja asumme rivitalossa kapupungin laitamilla. Virka-ajat pakerramme töitä ja iltaisin haaveilemme toisenlaisesta elämästä. Miksi sitten uskallus loppuu ennen toteutusta? Jokin (onko se järjen) ääni sanoo, ettei se elämä maalla vanhassa talossa kuitenkaan olisi sen helpompaa ja tuskin myöskään rauhallisempaa. Töissä pitäisi kuitenkin kulkea ja eläinlauma hoitaa aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Lisäksi pitäisi kaivaa miehestä esiin sisäinen nikaroija, joka pitää paikat kunnossa. Mutta se, että saa edes lukea tällaisesta unelma-elämästä, auttaa jaksamaan syksyn kurakeleissä. :)
Muistan että jo nuorempana nurmeksessa mietin että miten ihmeessä ehdtte tehdä kaiken sen kotityön mitä eläimet ja iso talo vaati. Samaa ihmettelen edelleenä, mutta todennäköisesti se johtuu vain siitä että minua se ehkä ahdistaisi... :) Ehkä vain pisra meressä, mutta minulle on aina opetettu että ilman sitä meri olisi pisaran pienempi. Eihän mistään tulisi mitään jos kaikki ajattelisivat että mitä se oma pisara hyövää (liittyy se sitten mihin tahansa). Kiitos kun kirjoitat. Tätä on ollut aina ilo lukea! Onnea ja iloa ekoelämän, sähköuunin kahden auton ja uusien kirppiskumppareiden keskelle. :)
Ihanaa, että joku julkisuuden henkilö on myös noinkin maanläheinen ja kierrätysta kannattava. Luin joskus lehtijutun missä esikoisenne taisi olla vauva ja kiinnitin huomiota tuohon kasvissyönti perusteluun.. On hienoa, että on kaikenlaisia ruokavalioita, mutta on vain hyvä, että suurin osa on silti lihansyöjiä, koska maapallon varat eivät riittäisi koko väestön kasvisruokintaan ;) Ihanaa lukea teidän perheen arkea. Tämä ei ollut negatiivinen kommentti, vaan pohtiva ;D
Kiitos kommenteista, kivaa kuulla lukijoiden ajatuksia. Mirabellan kommentista, että maapallon varat eivät riittäisi koko väestön kasvisruokintaan kaipaisin tarkennusta. Jos tuotantoeläimiä ei maapallolla olisi tuossa mittakaavassa kun nyt, ihmisille jäisi lähes 10 kertainen määrä kasvualaa millä ruokkisi helposti (siis minun käsitykseni mukaan) koko maailman ihmiset. Jo nyt ruoka ei riitä. Kerro siis tarkemmin, mielenkiitoinen väite! :) Olga
Mirabellalle kommentti myös, että taitaa asia olla päinvastoin. :) Minäkin täällä kaupungin laitamilla ihailen teidän maalaiselämää--mutten kyllä vihreänä kadehdi. Itse olen maalta kotoisin ja meillä oli myös munat ja vuohenmaito omasta takaa, iltateet haudutettiin yrteistä ja sitä rataa. Kuitenkin ekologisuus kärsi jatkuvasta autolla ajamisesta ja tosiaan maaseudun vähemmän mukavista puolista on hyvässä muistissa vielä katuvalottomuus, lenkkimaastojen yksitoikkoisuus ja kaikenlaiset ötökät riesana (paitsi talvisin). Että kaikilla asioilla on puolensa. Mutta hatunnosto kasvissyönnillenne! Keittokirjaasi odottelen. :)
Pakko lisätä tuohon Linnin viestiin (mun on toi eka kommentti), että meillä ei ole katuvaloja ja onhan siinä jotain varjopuoliakaan varmaan, mä en vaan keksi mitä ;) Musta on ihana katsella kirkkaalla ilmalla rajatonta määrää tähtiä ja silloin tulee tunne, että kaikessa on tosiaan vaan taivas rajana :) Niin siis olen muuttanut Espoosta maalle Lopelle enkä ikinä muuttais takas kaupunkiin, maalla on mukavaa vaikka sinne lähimpään kauppaan onkin 11 km :)
Haluaisin tuohon ruoantuotantokeskusteluun sanoa, että muistaakseni viljelysmaata on maapallolla noin 45 miljoonaa hehtaaria, josta ruoantuotantoo kelpaamatonta maata on noin 15 miljoonaa hehtaaria (tai sitten se oli että tuo 45 miljoonaa on viljelykelpoista). Pointti on kuitenkin se, että 15 miljoonaa hehtaaria kelpaa vain laidunnuskäyttöön. Tällaisen maa-alan käyttö on mielestäni aivan järkevää käyttää lihan tuotantoon. Lisäksi pellot täytyy lannoittaa mielestäni mieluummin mahdollisimman pitkälle eloperäisellä kuin väkilannoitteilla. Mahdollsimman monipuoleinen ja lähellä tuotettu ruoka, jolloin ravinteet eivät karkaa toisellie puolelle maailmaa ha pellot pysyvät terveinä, on mielestäni hyvä vaihtoehto. En tarkoita tällä nyt päivittäistä lihansyöntiä vaan sillon tällöin maito- ja lihatuotteiden käyttöä. Kiva blogi sulla! Ja oon kyllä kade teidän kodista :)
Ihminen on lajiltaan sekasyöjä. Kasveja joutuu syömään, niin paljon enemmän, jotta saa saman määrän käyttöenergiaa, kuin eläinperäisistä proteiineista ja maitotuotteista. Kasvinsyönti ei ole ratkaisu maailman ongelmiin vaan turhan tehotuotannon karsiminen. Kasvihuoneiden lämmitys ym. kuluttavat myös luonnonvaroja ja vielä pahemmin, jos kaikki maailmassa alkaisivat sen kautta ravintonsa saamaan.. Näin jotenkin yritin pukea sanoiksi perusteluni :D
Niin onhan se vähän niinkin että kun saa elantonsa osaksi julkisuudesta niin joutuu kestämään sitä panetteluakin, ei se reilua ole eikä kivaa mutta taitaa kuulua kuvaan. turha varmaan sen kummemin välittää. toivottavasti elätte niin mukavaa elämää kun näistä blogeista kuvan saa, itsellä ei aika riittäisi tuohon kaikkeen hyvä kun saan kaksi lasta ja kodin jotenkuten hoidettua, välillä leivon mutta on se kahden pikku apulaisen kanssa haastavaa, ja hirveä sotku sen jälkeen. voisin sanoa että unelma elämää elätte näin blogia lukien ja jatkakaa samaan malliin, jokainen elää kuitenkin sitä omaansa ja tekee omat valinnat, toisilla vaan on enemmän resursseja kuin toisilla esim. saa lasten hoitoapua, on sitä julkisuutta mikä tuo lisä työtä ja saa elää omaa unelmaa. ei kaikki ole aina itsestään kiinni kyllä siinä tarvitsee myös sitä "pääomaa" mistä sitä unelmaa ryhtyy rakentamaan, on se sitten vertaistuki, verkostot tai julkisuus. Joten nauti elämästäsi täysin rinnoin olet oikeutettu unelmaasi
Tähdet näkyvät kyllä,mutta kun pitäisi lenkkeillä pimeään aikaan vuodesta, on rento lenkkeily melko kaukana, kun otsalampun ja heijastinliivin kanssa hipsit tienreunaa ja toivot, ettei auto aja päälle.
Blogisi on aivan ihana! Kuten osa muistakin, tavallaan kadehdin elämääsi. Osa minusta haluaisi asua maalla, isossa omakotitalossa, pihalla oma pieni talli ym. mutta toisaalta nautin myös kaupungissa asumisesta. Asun pääkaupunkiseudulla, rivitalossa miehen ja koirien kera. Vaikka asummekin kaupungissa löytyy kilometrin säteeltä isot metsäalueet sekä peltoa ja tietenkin lenkkipolkuja. Arvostan valaistuja ulkoilureittejä, joita maalla ei tietenkään ole. On myös kätevää kun kaupat ja työpaikka ovat lähellä. Eli kaikella on puolensa :) Ehkä vielä joskus muutan maalle, mutta ainakin vielä vain haaveilen siitä. Asiasta ihan muuhun... Blogia lukiessani mietin usein kuinka hienoa on kun teillä on sijaislapsi ja olette tukiperheenä. Teette todella arvokasta työtä. Itse olen tehnyt töitä lastensuojelun parissa ja kaltaisenne ihmiset ovat todella tärkeitä monelle lapselle ja nuorelle. Hyvää syksyn jatkoa teille!
Ihminen on luonnoltaan sekasyöjä? Tästä nyt on väitelty vaikka ja kuinka joka paikassa. Ihmisen suolisto ja hammaskalusto ovat minun kuulemani mukaan muuta kuin sekasyöjän.. Kasvissyönti on iso ekoteko, meillä on myös samaa tyyliä oleva "ekoperhe". Autoa meillä ei tosin ole, nyt kun kaupungissa asutaan vielä toistaiseksi. Kasvissyöjiä ollaan koko 6 henkinen perhe ja maitotuotteita ollaan alettu vähentämään samasta syystä. Maalla olen myös asunut aiemmin ja lenkillä käynyt paljon metsässä, mutta yleensä siinä kotitöiden jälkeen ei niin kovin paljon ole tarvetta sille lenkkeilylle :D Odotan kovasti keittokirjaasi!