Olgan kotona

Eläimet irti!

Jaa

Huomenna alkaa hevosten laidunkausi. Pihanurmille jäävät vain omat hevoset, asiakkaiden hepat siirtyvät laitumelle. Hepat ovat nyt muutaman viikon leikanneet vuoroissa, 1 tai 2 kerrallaan pihanurmikoita ja samalla totutelleet vihreän syöntiin. Nyt ne pääsevät tositoimiin. Samalla tosin pihanurmikoille tulee muutakin vilinää kun alpakat, lampaat ja lehmä pääsevät vihreälle. Koska koko piha on aidattu, emme ole aidanneet sitten muuten pihalle laidunta, eli ne todella ovat pihassa irti yöt, päivät ne saavat viettää pihatoissaan. Apakat ovat olleet jo muutaman yön pihalla. Ajattelimme että koska pihalla laiduntaminen on niille uutta, ne saavat rauhassa totutella siihen kaksistaan. kaikki on mennyt hyvin, ne eivät edes mene kovin kauas tutulta alueelta ja aamulla ne jo odottelevat tyytyväisenä pihatossaan. Tänään illalla oli aika päästää myös Rosita-lehmä poikaystäviensä, pässien Rusinan ja Pikku-Mustan kanssa irti. Minulla oli kamera valmiina, perinteisesti edessä on riehakasta menoa kun Rosita innostuu kirmaamaan täysiä pitkin pihamaata. Ei tällä kertaa. Tyyppi jämähti pihaton eteen ja ahmi, ahmi ja ahmi ruohoa. Kerkeehän sitä kirmata myöhemminkin, syödään nyt ensin.

Myös kanat pääsivät ulos, se oli lapsille se tärkein hetki. Että kuka kantaa minkä kanan ja mikä oli minkäkin kanan nimi. Torsti oli ehkä kaikkein paras kantaja. Pakko oli saada itse kantaa ja pienellä avustuksella vähän onnistuikin. Ja vitsit mitkä hermot kyseisellä kanalla! Odotti kiltisti ja antoi pikkumiehen roikottaa. Nyt on Marttilan kesäkausi lopullisesti avattu, kun eläimet valtaavat pihan. Se vaan yksinkertaisesti kuuluu tähän meidän meininkiin, että eläimet ovat vahvasti mukana pihan tapahtumissa. Jos niitä ei olisi, en joka kesä kiukuttelisi Kingo-aasille ruusupuskien syömisestä tai en voisi matkalla saunaan ohimennen rapsuttaa perässä kulkevaa hevosta, eli kesä ei tuntuisi oikealta. 

P.S. Dedo-koira on menossa kasvaimensa kanssa leikkaukseen. Vähän lääkärin kanssa ensin pohdittiin kannattaako kasvainta leikata, kun Dedo on jo 10v. eikä kuulemma elinikää dalmatialaiselle hurjasti ole enää luvassa, mutta silti päätimme että leikataan se pois. Tuntuisi väärältä antaa sen kasvaa. Koira on kuitenkin reipas ja kaikissa voimissaan. Ja tietenkin, meille hurjan rakas. 

Jaa

Kommentit (3)

No huh. Iloisuudestaan huolimatta olipa herkistävin pitkään aikaan lukemani blogipostaus, te ihanat, onnellisten eläinten pitäjät :)
Voi kuinka ihanaa oli katsella noita kanojen kantajia. Tuli tippa linssiin, kun itsekin olen pienenä tyttönä hoitanut kanoja mummuni kans.
Kuin äsken, että teillä on paljon erilaisia eläimiä ja olette päästäneet ne pihalle, mutta eikö niitä eläinten jätöksiä ole piha täynnä ja vielä kuljette siellä avojaloin?