Olgan kotona

Erilaista elämää

Jaa

 Jalkapuolen elämä on erilaista. Olen tehnyt erikoisia pieniä huomioita siitä, miten huonompi liikkuvuus muuttaa elämää. Voin esimerkiksi käyttää valkoisia vaatteita useamman tunnin ajan ja ne ovat edelleen ihmeellisen puhtaita.
Keppien kanssa kulku on hankalaa ennen kaikkea siksi, etten voi kantaa juuri mitään paikasta toiseen. Haaveilen salaa rollaattorista, siihen etukoriin kun saisi laitettua vaikka mitä kätevää. En tosin kehtaa hakea rollaattoria apuvälinelainoomosta, joten olen alkanut käyttää välillä vain yhtä kävelysauvaa, jolloin toinen käsi jää vapaaksi kantamiseen. Raskaampaa, mutta tehokkaampaa. Lattioiden pesu onnistuu aika kivasti kontaten, Lapset osaavat todellakin kävellä joka paikkaan ihan itse koska minä en yksinkertaisesti vain voi kantaa heitä (tosin iskän reppuselkä-kanto on kovassa huudossa nyt) ja olen myös alkanut arvostaa kodin joka ikistä pöytätasoa, niitä pitkin kun pääsee kulkemaan ilman sauvojakin.

Olen myös ajatellut kunnioituksella liikuntarajoitteisia ihmisiä. Kuinka raskasta onkaan pyytää kokoajan apua! Näen kasvoilla vilahtavan väsyneen ilmeen ja silti en jaksa joka kerta selittää "kantaisin itse, mutta...". Pyydän taas ja aina vain, koska on pakko. Lasken päiviä: enää kaksi viikkoa niin saan kannettua itse vedet kasvihuoneeseen.

Nyt tiedän myös, että hevosia voi taluttaa kävelysauvojen kanssa, automaattivaihteista autoa voi ajaa todella vain yhdellä jalalla, mönkijällä pääsee vaikka mihin (koska vaihteisto on terveen jalan puolella) ja minulla on maailman ahkerin ja kiltein aviomies, sitkein anoppi ja mahtavia ystäviä.

Jaa

Kommentit (8)

Ihanan positiivinen asenne ja hyvä kirjoitus - muistutukseksi meille kaikille omin tervein jaloin kulkeville ;) Ihanaa esän jatkoa sinulle Olga, ja tsemppiä parin viikon ajalle & toivottavasti paraneminen sujuu hyvin ja ongelmitta :)
Kyllä minun hermoani moinen koettelisi. Tosin itsekin sotken aina valkoiset vaatteet heti, joten siinä mielessä... Kirjoituksesi tosiaan henkii hienoa asennetta. Itse kiukuttelisin varmasti melko lailla, vaikka vettä ei tarvitse kantaakaan kuin kanasille, kasvihuoneeseen ylettää letku. Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika enää. Hienoa, kun on moiset apujoukot. Tervetuloa toiseen iittiläisblogiin!(villipiha.com)
Hei! Minä loukkasin viikonloppuna myös jalkani ja kävelen nyt kyynärsauvojen kanssa. Kirjoituksessasi ajtuksesi etenivät juuri samassa tahdissa, mitä havaintoja olen itse tehnyt näin puolijalkaisena. Tyttäreni teki joku aika sitten muropaketista laukun. Hän siis pujotti kahvoiksi narut ja leikkasi kannen irti. Harmi, ettei sitä ole enää. Se olisi ollut kätevä ripustaa kaulaan ja siihen olisi saanut laittaa kaikkia tavaroita kuljetukseen. Toiseksi suunnittelin kylmälaukun ripustamista kaulaan, siihen mahtuisi enemmän tavaraa. Mutta semmoista en omista :( Itse olen kanssa luopunut toisesta sauvasta lähes kokonaan. Ja avun pyytäminen on tosiaan kamalaa pidemmän päälle. Ja "laiskottelu". Se on vaikeaa, kun hommat kasautuvat. Pahinta on pikku hissuttelu ts. asiat joissa pitää ottaa koko ajan askel sinne toinen tänne, kuten astiapesukoneen tyhjennys, lasten pukeminen, ruuan laitto jne. Keppien käyttö on mahdotonta. Mut tsemppiä meille, osataan pian taas arvostaa helpon liikkumisen ihanuutta!
Itse olen myös unelmoinut rollaattorista :D
Itselläni oli kepit muutama vuosi sitten. Eniten ärsytti juuri se ettei voi kantaa oikein mitään, edes kevyttä vesilasia. Mutta lopulta siihenkin tottui. Aloin pitämään pientä olkalaukkua mukanani kaikkialla sisälläkin. Sain sinne puhelimen ja muuta tarpeellista kuten vesipullon. Leipien olohuoneeseen ottamisesta tuli picnik kun kaikki piti kantaa laukussa mukana, mutta eipä tarvinnut odottaa että parempi puolisko tulisi töistä kotiin kantojuhdaksi :). Suosittelisin silti käyttämään molempia keppejä jotta jalka parantuu kunnolla. Sitten itkettää kahden viikon päästä jos jalka ei olekaan terve kun sen ei ole annettu levätä tarpeeksi..
Olin muutama vuosi sitten itse keppien varassa useamman kuukauden ja totesin repun ihan ykkösvälineeksi niin kotona, kuin muualla liikkuessa. Reppu selässä jäävät molemmat kädet keppien kanssa liikkumiseen. Yhdellä kepillä linkkaamisesta saa erilaisia jännitystiloja kroppaansa, niitä ei huomaa siinä heti, mutta tuntuvat kyllä jälkeenpäin. Tsemppiä liikkumiseen ja mukavaa kesää!
Voi, kun löytäisit jostain vanhan vyölaukun. Saisi muut hyvät naurut ja 90-luvun mustelut ja siinä kulkee kännykät yms. tärkeät mukana. :) Tsemppiä Olga!!
Hei, otitko kipsin talteen, kun sait sen pois jalasta? :)