Olgan kotona

Etanamatkailua

Jaa

Lähdin äsken hihattomassa paidassa (virhe!) hakemaan ”nopeasti”  mustikoita hellalla hautuvan iltapuuron päälle. Pyysin Tuukkaa kattamaan sillä aikaa pöydän kun ihan vain äkkiä kipaisen. Olen varma että lähimetsässämme oli sillä hetkellä huomattavasti enemmän itikoita kuin mustikoita. Muutaman desin keräämisessä meni ikuisuus. Siinä kykkiessä ja itikoita läiskiessäni pohdin jälleen kerran, että alkaako vanhuus siitä, kun poimii pyyteettömästi marjoja jollekin muullekin kuin itselle? Ainakin minun tuttavapiirissäni vain mummot tekevät niin.

Tapasin joku aika sitten erään suomalaisia metsämarjoja tutkineen henkilön ja keskustelun tuloksena tein päätöksen siitä, että meidän perheemme syö jatkossa entistä enemmän marjoja. Tämä itikkareissuni oli sopivan kömpelö esimerkki tästä päätöksestä. Kysyin tutkijalta myös, kuinka paljon marjojen pakastaminen vähentää niiden terveysvaikutteita? Vastaus kuului että hyvin vähän, jopa niiden keittäminenkään ei paljoa tehoja poista, joten kaikissa mahdollisissa muodoissa, annetaan palaa vain.

Me teimme viime viikonloppuna koko perheen voimin pienen kotimaan matkan. Kävimme Joensuussa Kuninkuusraveissa. Alun perin olimme suunnitelleet että menemme sinne vain Tuukan kanssa kahdestaan, mutta päätimme viime hetkellä säästää Babuskaa ja ja lähteä lasten kanssa. Jo lähtiessä sanoin Tuukalle, että minä aina lapsena toivoin, kun jonnekin matkustettiin, että oltaisiin voitu pysähtyä matkan varrelle useammin. Spontaanisti, silloin kun näkee jonkun kivan tienvarsikyltin niin äkkiä vain vilkku päälle ja tutustumaan. Mutta silloin tuntui että vanhemmilla oli aina kiire, eikä ikinä pysähdytty. Tällä reissulla meillä ei kerrankin ollut mitään aikatauluja ja nyt viimein pysähdyttiin, juuri silloin kun vain huvitti. Kävimmekin siis jos jonkinlaisissa paikoissa, oli todella mukavaa ja olin todella vaikuttunut siitä, mitä kaikkea tuollakin reitillä ihmiset olivat matkailijoille keksineet. Matkat etenivät tietenkin etanavauhtia ja rahaakin kului jonkin verran, mutta kaikki viihtyivät, eivätkä lapsey kiukutelleet vaikka matka oli pitkä. Kotimatkalla kysyin Tuukalta: Saanko minä perustaa ensi kesänä meille kotieläinpihan? Vastaus oli kyllä. 

Jaa

Kommentit (7)

Eikös se oo jo vähän niin kuin perustettu. Laitat vain kyltin tienvarteen ;)
No sinäpä sen sanoit!
Voi kun se oliskin niin helppoa... Suomessa kaikki on tehty niin vaikeaksi ja lupaviidakko on melkoinen, täytyy olla lupaa moneen lähtöön. Eli aloita jo heti selvittämään kuinka paljon neliöitä tarvitaan eri eläimille, jos otat maksua käynneistä ja eläimet ovat "näyttelyssä" Tsemppiä :)
Meillä mökki lähellä, joten ainakin tullaan heti pikkuneidin kanssa elukoita kattoo :)
No niin, mulla olis asiakkaatkin valmiina! :)
Tulisin kyllä heti katsomaan kotieläin pihaa vaikka matkaa vähän kertyisikin :)
Näin tein poppoon ensin Tykkimäessä ja sitten Hiekkalinnoilla ( jonotitte siinä keinussa et mein lapset tulee pois), en kehannut alkaa häiritsemään lomailijoita.