Olgan kotona

Hajumuistoja

Jaa

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka muistaa ehkä vahvimmin vanhoja muistoja hajuaistin avulla. Kun menen hajuvesiosastolle, menen lähes automaattisesti ensin tuoksuttamaan Eden Cacharel –tuoksua. Siitä tulee mieleen vuosi 1997, olin juuri muuttanut Nurmeksesta Joensuuhun Niittylahden kansanopiston näyttelijälinjalle opiskelemaan. Seisoin opiston bussipysäkillä lumipyryssä, odotin bussia päästäkseni uuden, ensimmäisen "oikean" poikaystävän luokse. Tunsin että olin nyt viimein aikuinen ja oman elämäni alussa. Painoin nenäni paksun, lämpimän kaulaliinan sisään, se tuoksui isosiskoni Ranskasta lähettämälle hajuvedelle.

Viime viikolla keräsin ison korillisen omenoita sisälle, että jos taas tekisi niistä mehua. Kori unohtui useammaksi päiväksi eteiseen ja siitä eteisen omenoiden tuoksusta tuli mieleen ensimmäinen syksy täällä Marttilassa. Teimme remonttia, asuimme kjaaoksen keskellä onnellisena ja samalla tutstuimme taloon ja tilaan sen ympärillä. Eteisessä oli koko syksyn kilokaupalla omenoita vanhoissa pärekoreissa. En ollut tottunut täytenä notkuviin omiin omenapuihin, ja en vain voinut lopettaa niiden keräämistä. Tämä talo, Tuukka, minä ja yhteinen haaveemme joka olikin yhtäkkiä totta. Tämän syksyn eteisen omenat alkavat jo paikoin tummua ja nahistua, mutta en tohdi viedä niitä vielä eläimille. Nuuhkin niitä vielä muutaman päivän jotta muistan, että elän unelmaani.

Kuviss Marttila meidän ensimmäisenä syksynämme täällä.

 

Jaa

Kommentit (4)

Haa - mätänevien omenoiden tuoksu tuo aina mieleen ensimmäisen syksyn meidän ekassa omassa kodissa. Rintamamiestalossa johon muutimme elokuussa joskus kauan sitten ja koko syksyn yritimme rempata siitä asuttavaa. Anoppi hiillosti keräämään omenat n 10 puusta talteen, talviomenoiksi, soseeksi, mehuksi ja syötäväksi. Kerättiin mutta siihen ulkoeteiseen ne koreihinsa jäivät pakkasen purtavaksi, nuorella parilla oli tärkeämpää tekemistä. Elämän tuoksuksi jäi niiden omenoiden tuoksu syksyisissä sade/pakkasöissä. Sen muistan aina <3
Minäkin kuulun hajumuistajiin. Pystyn palauttamaan mieleen lapsuudesta miltä tuoksui vaikkapa leikkimökissäni, mummolassa, mökin saunakamarissa, kavereiden kotona, alakoulun ruokalassa... Puhumattakaan just entisistä hajuvesistä tms. joita nuuhkimalla tulee niin vahvasti menneet asiat ja tapahtumat mieleen. Joskus myös haikea fiilis ajasta, mitä ei koskaan enää saa takaisin.
Kirjoitat niin ihanasti aina! Onnea sinulle, että elätte unelmaanne, nauttikaa siitä! Sinun blogisi, blogeista elämänmakuisin, on suosikkini. t. myös hajumuistelija Heidi
Kiitos Olga kun muistutit tuoksujen omasta elämänpolusta; luettuani tämän jutun, niin moni muisto ja tuoksu yhdistyivät mielessäni. Tuoksumuistot voivat antaa lohtua, turvaa ja keinon matkata utuisten mielikuvien maahan. Erityisesti sellaisena hetkenä kun kaipaa lepoa ja rauhaa, pysähtymistä omaan hiljaisuuteen. Tunnelmallista syksyä Sinulle ja perheellesi!