Olgan kotona

Hankaluuksia

Jaa


Minun rakas autoni otti ja hajosi oikein isommin keskelle tietä. Tietenkin satoi ja tuuli oikein reippaasti, olin yksin jossain Orimattilan ja Iitin välissä. Kävelin lähimpään taloon kysymään osoitetta, talon tupa oli täynnä remonttimiehiä ja minulle tarjottiin kahvia. Palasin kylmenevään autoon odottamaan hinausautoa ja siinä tienposkessa ehti ajatella kaikenlaista, esimerkiksi sitä, miten riippuvainen täällä maalla on autosta.
Ja miten riippuvainen minä olen muista ihmisistä. Tuukka oli Helsingissä, Minun isäni oli Helsingissä, Anoppi lasten kanssa, kaverit töissä tai muissa puuhissaan, olin yksin liikkeellä ja sillä hetkellä yksin koko maailmassa.
Ja sitten alkoi sähellys siitä miten arki luonnistuu kun minulla ei olekaan autoa. Edessä oli renkaiden vaihtoa, lastenistuimien asentelua, huolta rahasta ja yleistä kiukuttelua.
Nyt minulla on laina-auto millä pääsen eteenpäin ja asiat pikkuhiljaa lähes ennallaan. Silti huono-onnisuus ja huono tuuli jatkui vielä pitkään. Meillä on monipuolinen ja kiireinen elämä mikä toimii, mutta kun joku palanen siitä jumittaa keskelle sateista peltomaisemaa, sen kokonaisuuden uudelleen kasaaminen on kieltämättä haasteellista. Kävin eilen illalla kurkkaamassa blogiani ja minua nauratti kivat ruokakuvat ja söpö tunnelma. Aina ei itsekään saa ihan tuosta tunnelmasta kiinni, mutta se kuuluu elämääni.
 

Jaa

Kommentit (4)

ymmärrän oikeinhyvin hankalujutesi auton hajoamisestasi .näillä leveysasteilla asuessa.on tosi mukava lukea näitä sinun blokeja ,hyvää joulunodotusta
Näin sitä nykyihmiset ovat kasvaneet kiinni nopeaan elämänrytmiin, johon kuuluvat myös elämää huomattavasti helpottavat asiat, kuten auto ja kännykkä. Itsekin asun maaseudulla ja jos jäisin autolla tien poskeen, eikä olisi kännykkää, kyllä sormi menisi äkkiä suuhun.... Löysin muuten vasta tänään blogisi ja piti lukea se heti alusta loppuun asti. Pidän tyylistäsi todella paljon ja olin innoissani kun huomasin blogin täältä sivuilta. Jatka samaan malliin!!! :)
Totta - maalla ei voi elää ilman autoa vaikka haluakin ehkä olisi. Itse olen huomannut oman perheen kohdalla kahden auton loukun olevan yhden niistä asioista joita kaupungissa, hyvien ja toimivien julkisenliikenteen palveluiden ääressä asuvien on hyvin vaikea käsittää. Täällä maalla auto, ja mieluusti vielä suhteellisen varmasti toimiva sellaine,n ei ole ylellisyyskapine tai osoita välinpitämättömyyttä luontoarvoja kohtaan - auto on ihan välttämätön elämisen ehto.
Jopas on potkinut... huh. No mutta jos vaikka ajattelee, että kasvattaa entisestään lujaa luonnetta. :) Luen muuten kaikki postauksesi, ne tulevat RSS-toiminnon avulla suoraan sähköpostiini, vaikka en juuri tule kommentoineeksi. Tätä blogia on aina ilo lukea! Hyvää joulun odotusta, nauttikaa te, jotka olette jouluihmisiä. Minulle kun ei ole suotu sitä ominaisuutta... :/