Olgan kotona

Heppajuttuja

Jaa

 Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa muutaman sanan ratsastuksesta. Täälläkin mainitsemani kilpaurani on jymähtänyt paikoilleen, koska en yksinkertaisesti ole ehtinyt kisoihin. Kotona olen kyllä hypännyt Elhon kanssa jonkin verran ja kävin muutama viikko sitten Sanna Backlundin valmennuksessa ja tykkäsin kovasti. Jouduttiin puolivahingossa vähän aikaisempia hyppyjämme korkeampaan ryhmään, mutta oli hauska päästä kokeilemaan korkeampia esteitä turvallisesti asiantuntevan ihmisen valvonnassa. Ja helpostihan Elho niiden yli pääsi vaikka estekorkeus oli reippaasti metrin paremmalla puolen. Viikon päästä olisin mahdollisesti menossa Harjuun maastoestevalmennukseen, katsotaan saanko aikataulut sopimaan. On niin paljon helpompaa mennä vain kotitallille, valjastaa heppa ja käydä takapihan kentällä ratsastamassa, kun kuljettaa heppa jonnekin ratsastettavaksi tai kisattavaksi. Silti aion edelleen vielä kisaamista jatkaa, Challenge Häme -sarjan 2. Osakilpailu oli silloin kun olin Afrikassa ja 3. osakilpailu olisi nyt 21.pvä Lahdessa, mutta silloin on Helgan 3v. syntymäpäivä ja on sanomattakin selvää että äiti ei silloin lähde yhtään mihinkään hyppimään.
Tätä lukiessa kuulostaa siltä että kun ratsastan, hypin aina esteitä. Näin ei kyllä ole, olen pitänyt kiinni sellaisesta kaavasta että hypin maksimissaan 1-2 krt viikossa, talvella en sitäkään. Lopun aikaa sitten mennään koulua tai maastoillaan.

Tajusin yksi ilta ratsastaessani Elholla, miksi ratsastus on minusta niin hieno harrastus. Kun omaan hevoseen kiintyy, siitä tulee ystävä jonka kunnosta ja hyvinvoinnista haluaa huolehtia. Niinpä minua kannustaa ratsastukseen kolme asiaa: Oma halu liikkua ja edistyä, hevosen tarve liikkua ja kehittyä ja kolmantena - Koska sitä harrastetaan aina kahdestaan, siis minä ja hevonen. Ihan sama idea, että on hauskempaa lähteä sauvakävelylle kaverin kanssa kun yksin. Siellä me sitten Elhon kanssa köpöteltiin pitkin metsätietä ja minua jaksoi pitkään huvittaa ajatus siitä että tässä me rouvat ollaan, yhdessä sauvakävelyllä.

 

Jaa

Kommentit (3)

Ihana Elho!! Maastoilu hevosen kanssa on parasta terapiaa mielelle, sielulle ja keholle ikinä! Haleja sulel Olga, piristät päiviäni blogillasi!
Elho on kyllä varsinainen kaunotar :) Millainen se on ratsastaa? Ponnua ilmeisesti riittää, mutta mllainen se on koulupuolella? Ehditkö ratsastamaan muita hevosiasi vai oliko niin, että ne ovat ylläpitohevosia etkä niitä erikseen liikuta?
Elho (oikea nimi Elhotar) on 11v ja ex-ravuri. 8 starttia takana, 1 voitto ja 7x liiat laukat... Tuli mulle reilut 4 vuotta sitten kantavana, aluksi vaan maastoiltiin pari kertaa viikossa ja totuttiin toisiimme ja vasta nyt Hilman syntymän jälkeen olen alkanut ratsastaa lähes joka päivä. Elho on erittäin vauhdikas ja herkkä ratsastaa, laukkaa melkein vaikka paikallaan :) Koulupuolella ihan ok, on usein kyllä tosi jäykkä ja raviuran peruina on vino, mutta kokoajan paranee. Aiemmin ei oikein sietänyt muita ihmisiä selässään vaan heitteli porukkaa alas jos ei saanut heti laukata mutta nyttemmin on alkanut sietämään enemmän kaikenlaista. Tykkään kovasti Elhosta juuri tuon vauhdin takia, on kiva ratsastaa hevosta joka todella haluaa liikkua, on positiivinen ja kaiken lisäksi myös pysähtyy ajallaan...:) Muita hevosia meillä on nyt 4: Tuukalla 2 ja mulla 3-vuotias suokkitamma nyt vasta oppimassa ratsuksi sekä 4 vuotias Elhon varsa ravitreenissä. ja sitten tallissa asuu 3 kpl ystävien hevosia.