Olgan kotona

Hilma, aasinkesyttäjä

Jaa

Kun vein lapset ratsastustunneille, en ajatellut että hevoshulluus tarttuu heihin näin nopeasti. Tai ehkä toivoin, mutten uskonut. Siinä missä vielä vuosi sitten oma Pette-poni kiinnosti vain silloin kun oli vieraita kylässä jotka halusivat ratsastaa, nyt tytöt touhuavat ponin kanssa lähes päivittäin.

Ja oppiakin on tunneilla karttunut. Ihan epätodellista että Helga ravailee ponilla kentällä itsenäisesti eikä minun tarvitse kokoajan opastaa ja taluttaa. Hilmaa on vaivannut Helgan ”varjossa” ratsastaminen. Helga on käynyt tunneilla isommilla poneilla ja hevosilla ja hänellä on jo enemmän varmuutta ja kokemusta. Eilen kun minä olin menossa illalla ratsastamaan, Helga ilmoitti lähtevänsä Pettellä mukaan. Hilma tuli pian perässä talliin, taluttaen tallin edessä juuri hengaillutta Kingo-aasia sisään. Hilma pisti aasin kiinni ja alkoi harjaamaan sitä. Pian Hilma kysyi saisiko hän ratsastaa Kingolla? Kielsin, koska eihän sillä montaakaan kertaa ole ratsastettu. On sen selässä istuttu ja talutettu välillä joku lapsista selässä, mutta kyllä Kingon työ on ennen kaikkea olla vain hyvää seuraa.

Hilma otti kaviokoukun ja ilmoitti putsaavansa Kingon kaviot. Minua nauratti, ei tuo harmaa jäärä nosta kavioitaan helpolla minullekaan, joten siitä vaan, anna mennä, ja lähdin satulahuoneeseen. Hain satulan ja kun tulin takaisin, Hilma puhdisti aasin kaviota ja Kingo piti sitä kiltisti pystyssä. Olin niin ihmeissäni että mietin että ehkä Hilman periksiantamattomuus voisikin toimia Kingon kanssa. Muistin oman lapsuuden ratsastukset, mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin odottaminen, muistan että vaikka pässi olisi kelvannut ratsuksi jos olisi vain ollut joku, millä olisi saanut itse mennä. Annoin luvan ratsastukseen.

Kingolle suitset päälle, satulaa en antanut laittaa, koska jos tulee liikaa vauhtia, pääsee nopeammin pois. Jätin oman hevosen talliin ja lähdin katsomaan onnistuuko Hilman ratsastus. Ja kyllä vain, onnistui! Ei kovin vauhdikkaasti, lähinnä Pette-ponin perässä aasi köpötteli, mutta liikkui, pysähtyi ja kääntyikin. Ja tyttö pysyi hyvin kyydissä. Se meni niin hyvin, että uskalsin jättää tytöt keskenään ratsastamaan kentälle siksi aikaa kun hain hevosen tallista. Tuukka kuitenkin katsoi tyttöjen perään Torstin kanssa kentän reunalta. ja siellä ne minun pikkuneidit menivät, auringon laskussa. Kuului vain ihana kikatus. 

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (4)

Ihanasti kirjoitettu! Oli varmasti Hilma onnessaan kun sai Kingon liikkeelle.
Ihana pieni aasikuiskaaja!!Tulin hyvälle mielelle, kun luin teidän tallihommista.Ei ole omenat kauas puusta pudonneet!
Siis tämä oli jotain niin suloista kun olla ja voi. Olen aina rakstanut pikku Hilmaa siinä teidän Olgan kotona ohjelmassa. Hän on jotenkin niin aina aito ja aina läsnä, hän on juuri sitä mitä näet. Jo pienestäpitäen. Ihana lapsi. Hän jos kuka on oikea tyyppi ratsastamaan Kingolla. Ja Hilmasta tulee niin mieleen oma nuorin tyttäreni 10v (jolla on muuten Hilma niminen pikkupupu). Meille tuli myös viikonloppuna uusi perheenjäsen eestinheppa Robban josta sanottiin ettei sitten nostele jalkojaan varsinkaan lapsille. No siellä se mun 10v tyttönen puhdisteli hepan kavioita ja heppa nosteli niin nätisti jalkojaan. Me sitten siinä ihmeteltiin että ohhoh, niin tyttö vaan sanoi ettei siltä ollut koskaan kukaan kysynyt oikein...aha. Mutta tuo yhdessä ratsastus lasten kanssa on se mitä odotan eniten nyt kun isokin ponsku meillä.
Testaan, toimiiko kommenttikenttä normaalisti.