Olgan kotona

Hilma ja haisevat joulupaketit

Jaa

Nyt löytyi, nimittäin jonkin aikaa pohtimani halpahalli, (Nastolan Robin Hood) ja siellä myynniissä olleet, mieltäni kaivertamaan jääneet pienet lasiset joulukoristeet. Tiedättehän, kun katsoo kaupassa jotain, päättää jättää ostamatta ja sitten alkaa jälkeenpäin harmittamaan. Muistin viimein missä näitä katsoin ja nyt kun ajoin ohitse, kävin ostamassa. Joka vuosi siis kaksi koristetta piti kuuseen ostaa, nyt tuli neljä, koska myytiin neljän kappaleen paketissa. Maksoivat vähän ja kiiltävät juuri sopivasti minun joulumakuuni.

Lapset kirjoittivat joulupukille. Helga teki tosi pitkän toivelistan, minä autoin kirjoittamisessa. Kun lista oli valmis ja kirjekuoressa, tuli Helgalle katumus. Siispä avasimme kuoren ja kirjeen loppuun piti kirjoittaa: Ei tarvitse tuoda kaikkia.

Hilma taas halusi ihan kaikkea, mutta myös harmitteli, kun kirjoittaminen on niin hidasta. Tyttö valittaa ja minä sanelen sana kerrallaan miten vaikkapa ”discorobotti” (!!??) kirjoitetaan. Lista jäi lyhyeksi, koska toivominen oli niin rankkaa. Lopuksi molemmat tytöt innostuivat koristelemaan kirjekuoria. Pyytäisin kiinnittämään Hilman kuoren vasemmassa reunassa olemaan ”ilkeään tyttöön”.  (kuvassa muut oikealta Torsti, Hilma, Helga ja Pukki). Tyttö on käyttäytynyt kuulemma koko syksyn huonosti ja nyt pukin tontut ovat pakanneet hänelle haisevia lahjoja. Kysyin mitä niissä haisevissa lahjoissa sitten on? 

Pukki on käskenyt pakata sinne biojätteitä, kuului Hilman vastaus. 

Jaa

Kommentit (5)

Juuri samat lumiukot osuivat minun silmiin Tokmannilla, en ostanut ja jälkikäteen mainoksesta huomasin että olisivat olleet vielä tarjouksessa, täytynee vielä palata kauppasn :D Kiitos sinulle - juttujasi on kiva lukea :)
Hilman kirje joulupukille 4-vuotiaan kirjoittamaksi upea saavutus! Meillä saman ikäinen tyttö toivoi myös "ihan kaikkea". Pian 6-vuotias isosisko toivoi ensisijaisesti hevosta ja sille tallia etupihalle (olen sanonut, että ei voida ostaa hevosta, kun ei ole talliakaan - toivomalla sekä että pikku ongelma ratkeaa:D). 2-vuotias juniori toivoo prinsessanukkea, jonka myös saa:) On tämä joulu yhtä toivetta ja salaisuutta. Tietysti myös pettymysten ylittämistä.
Oi, miten näistä teidän lapsukaisten joulupukille suunnatuista kirjeistä kuvituksineen tulee omien, jo aikuisten lasten piirrustukset mieleen..., niin ovat söpöjä Helgan ja Hilman kirjeet.Älä vain hävitä näitä - niillä on Marttilan taloon kuuluva kulttuurihistoriallinen arvo. Noista joululahjoista muuten. Me olemme ystäviemme, sukulaistemme ja kavereidemme kanssa sopineet jo yli 10 vuotta sitten ettemme osta joululahjoja toisillemme.Tämä sopimus kun tehtiin yhteistuumin,niin onhan se ollut vapauttava kokemus (fyysisesti,psyykkisesti ja sosiaalisesti). Vietämme paljon aikaa yhdessä pitkin vuotta ja nämä yhdessäolot ovat niitä meidän yhteisiä aineettomia lahjoja toisillemme.Lapsemme ovat jo kaikilla aikuisia. Eräs ystäväperheemme mies kertoi minulla muutama vuosi sitten,että et usko Marra miten helpotti,kun esitit toivomuksen tästä lahjattomuudesta silloin aikoinaan.Heillä oli erittäin, erittäin vaikea taloudellinen tilanne päällä jo monta vuotta,joten jokainen euro oli laskennassa. Koemme yhdessä,että se Joulun ydinsanoma tulee lähellemme ja kosketusetäisyydelle,kun ei tarvitse hätäillä ja huolehtia lahjoja.Laulamme yhdessä paljon joululauluja (myös muulloinkin),istuimme toissailtana pihallamme ison kuusen vierellä,polttelimme nuotiota,joimme jouluglögiä,paistoimme makkaroita ja katselimme pimenevässä illassa taivaalla tuikkivia tähtiä ja arvaappa vain REVONTULIA. Nämä tällaiset hetket ovat meidän lahjoja toisillemme. Tällaisin ajatuksin joulunalla......
Hahahhaaa :) nuo Hilman haisevat paketit. Tuostahan voisikin tulla uusi juttu, että nykyään tuhmille lapsille ei tuodakaan risuja, vaan biojätettä :)) Ai löytyi mun lähikaupasta kivat koristeet, minä meen tuohon Robbariin aina aatonaattona tai joulun jälkeen ostaan -70% alennuksella kaikkea "krääsää", tosin joulukoristeita on kyllä ihan tarpeeksi, että yhtään ei lisää tarvitsisi... periaatteessa. Sulla on Olga siitä hyvä juttu, että kun on tilaa, niin aina löytyy varmasti paikka uusille ja uusille koristeille.
Nykyään kun ei risutetakkaan niinkuin ennen vanhaan niin pukin on turha tuoda risuja. Siispä siirrymme " biojäteaikakauteen" Hyvää joulua Marttilaan ja blogin lukijoillekkin :)