Olgan kotona

Högfors, minä niin tykkään sinusta!

Jaa

Perheellämme on yksi yhteinen rakkauden kohde, nimittäin keittiön nurkassa möllöttävä ja meidät talven pakkasjaksojen yli lämpimänä pitävä hella-leivinuuniyhdistelmä. Uuni on ehdoton kodin sydän ja jo silloin kun etsimme maalaistaloa itsellemme päätimme että leivinuuni ja puuhella siellä on oltava.

Uuni on Högforsin monitoimimalli, missä vasemmassa laidassa olevasta tulipesästä on aikanaan lähtenyt vesikiertoinen keskuslämmitys ympäri taloon. Kun muutimme Marttilaan, olisimme mieluusti ottaneet tuon nerokkaan systeemin käyttöön, mutta tulipesän pata oli hajalla eikä uutta keraamista kattilaa etsinnöistä huolimatta löytynyt. Hetken ajattelimme, että puretaan se osa hellasta pois, mutta tulimme järkiimme kun muurari sanoi, että hellan vieressä on hyvä olla vapaata pintaa mihin voi laskea kuuman kattilan. ’

Keskellä on perinteinen puuhella ja sen alla ”pikauuni” missä voi paistaa jotain pientä kun hellassa on tuli, mutta sitä ei juuri tule käytettyä ja olemme täyttäneet sen vuolukivillä, jotta ne varaisivat vähän hellan lämpöä. Oikeassa reunassa on leivinuuni, alhaalla poltetaan puut ja molemmissa paistetaan ruokia. Mittaan usein irtomittarilla kummassa pesässä on sopivampi paistolämpötila ja käytän sitä. Kun leivon ruisleipää, uuniin mahtuu kerralla 16 leipää.

Vuosi sitten syksyllä uusimme keittiön ja tuvan kylmät lattiat ja samalla teimme keittiöremontin. Silloin keksin että mitä jos luopuisimme erillisestä sähköhellasta ja upottaisimme jonkun henkeen sopivan keittolevyn hellan tyhjään paikkaan? Tämä oli mahdollista koska olimme vuosien aikana todenneet, että hellan vasen reuna ei kuumentunut lähes ollenkaan vaikka vieressä poltti puuhellaa koko päivän. Päädyimme ihan tavalliseen sähköhellaan koska, kuten Anoppini sanoi, minun luoteellani keraaminen liesi tuskin pysyisi kauaa ehjänä. Löysin netistä juuri sopivan kokoisen Smegin integroitavan levyn. Muurari teki sille hellan pintaan ”kotelon” ja sähkömies teki tarvittavia vedot ja maadoitustoimenpiteet. Lopputulos on ollut ihan huippu. Kokatessa keitän usein ruokaa sähkölevyllä alkuun ja samalla sytytän hellaan tulen. Kun kattilassa kiehuu, se on helppo vetäistä lämmenneelle puuhellalle hautumaan.

Puilla lämmittäminen ei ole halpaa, eikä huolettoman helppoa ja siksi lämmitämmekin taloamme puoliksi puilla ja puoliksi ilmalämpöpumpuilla. Yhdistelmä toimii hyvin. Viime talvena oli todella paljon pitkiäkin sähkökatkoksia. Niinä hetkinä kun ulkona paukkui yli 20 asteen pakkanen, olo oli kotoisa ja turvallinen kun ruoanlaitto ja koko arki jatkui lähes normaalisti, kiitos maailman parhaan uunimme.

Jaa

Kommentit (13)

Ihana keittiö ja suloinen kissa :)
Mikäs kisu se siellä kurkkii?Kerro joskus kissoistasi.
Puuhella on hieno keksintö. Edellisessä kodissa semmoinen oli ja nykyisessä ei, kyllä oon sitä kaivannut, varsinkin sähkökatkojen aikaan. Usein olen miettinyt onko sulla vuorokaudessa enemmän kuin 24 tuntia, vaikutat niin tehokkaalta ihmiseltä. Tai sit mä oon vaan laiska kun tuntuu ettei ehdi tehdä kuin pakolliset rutiinit ja sitten jo väsy hiipii kroppaan...
Oot kyllä ihan mahtava mimmi! :) Tykkään blogistasi tosi paljon ja ostin kirjasikin. Se on hieno! Olis kiva nähdä enemmänkin kuvia remontin kokeneesta keittiöstänne! Kaipailen vinkkejä "vanhan kaavan mukaan" remontointiin keittiössä, kuitenkin käytännöllisyys mielessä pitäen.
Blogisi on yksi lemppareistani :) Olen myös katsonut kaikki Olgan kotona -jaksot. Kivaa kun aina laitat elämää täynnä olevia kuvia ja lapsesikin ovat niin suloisia :) Kadehdittavaa tuo teidän elämäntapa, jalat maassa eläminen, itsekasvatettu ruoka, eläimet.... Harva nykyaikana edes tajuaa kuinka korvaamattomia puuhellat on, varsinkin kun tulee talvella sähkökatkos. Minustakin olisi kiva nähdä minkälainen keittiönne on remontin jälkeen...
Nyt on pakko kysyä millaisella luonteella keraaminen liesi ei sitten kestä? :D Ihana hella teillä kyllä. Lapsuuden kodissani oli pienempi tuollainen systeemi.
No sellaisella nopealiikkeisellä, vähän huonosti keskittyvällä luonteella! Siskoni on aika samanrytminen ja sai oman keraamisen lieden hajalle muutamassa viikossa... :D
Meillä myös tuollainen peltipäälysteinen leivinuuni, sekin oli musta. Remontin yhteydessä se sitten maalattiin peltimaalilla vaaleaksi. Toi vähän piristystä uuniin kun maalasimme sen. Leivinuuni tai puuhella on kyllä aika ehdottomia silloin kun maalla asutaan.
Ai miten ihana kokonaisuus. Minä niin kaipaan kunnon puuhellaa, entisessä talossamme oli sellainen, ja nykyisessä on vain takka; jolla ei tee yhtään mitään. Melkein tekisi mieli vaihtaa tilalle joku vuolukivinen takka-leivinuuni, tai vain pelkkä leivinuuni. On se vaan verraton keksintö talvella kun pakkanen paukkuu nurkissa. Ja sähkökatkojen varalta todella tarpeellinen.
Oih. Itsellä haaveissa juuri tuollainen keittiön nurkassa oleileva puuhella, missä myöskin leivinuuni samassa.. Aina vain tulee paniikki, että jos joutuu rakentamaan uuden talon kun muuta ei löydy oikeasta paikasta, niin saako sellaisen vanhan mahtavan hellan sinne uuteen taloon :( toivottavasti, pakko saada!! :)
Meillä on uusi talo (sopivaa vanhaa ei löytynyt) ja halusin tänne ehdottomasti puuhellan. Sen vieressä on takka, jonka päällä on leivinuuni. Sain valita tiilien ja sauman värin ja puuhellan päälle upean kuparisen huuvan. Tykkään tosi paljon tuosta yhdistelmästä. Vanhahan tuo ei ole, mutta uusi ja mahtava. :) Ja kaunis.
Ihana yhdistelmä. Meillä oli vanha leivinuuni ja pieni puuhella kun muutimme tähän omaan tupaamme. Uuni oli jo parhaat päivänsä nähnyt (halkeili sisältä). Remontissa koko uunihella(takka) systeemi purettiin ja tilalle muurattiin vuolukivinen leivinuuni/hella. Hellalevyt ovat leivinuunin päällä ja leivarin uuni on pieni ehkä korkeintaan neljän leivän uuni. Vaikka tykkään uunisysteemin ulkonäöstä niin käytäntö on osoittanut, että tästä leivarista on vain vähän lämmitykseen ja haudutukseen, ei ole edes varaava mutta ihan hyvin silti lämmittää. Haaveissa siis isompi uuni ja pieni puuhella kylkeen. Tilaa tuossa vanhalla paikalla onneksi on, että sen siihen joskus saisi toteutettua, saa nähdä jääkö haaveeksi vai toteutuuko joskus :) Blogisi on Olga niin ihanan elämänmyönteinen, tulee aina hyvälle tuulelle juttuja lukiessa! Kevätterveiset Pohjoispohjanmaan maaseudulta (vendodo.blogspot.fi)
Juuri tuollainen, ihanan "rosoinen" ja kodikas keittiö, itsekin pitäisin samanlaisesta.