Olgan kotona

Hyvää pääsiäistä!

Jaa

 

Kananmunien maalaaminen on kuvaamataidonopettajaäitini meille opettama perinne, mistä ei tingitä. Keitin munat jo aamusta ja kun toin maalaustarvikkeet pöytään, koko perhe innostui maalaamaan. Lasten kanssa maalaaminen kysyy kyllä hermoja, koska pensseli ei ole kaikkein helpoin väline. Munien kanssa on kuitenkin se etu, että niitä pystyy pesemään ja maalaamaan aina uudestaan, siinä missä paperit menevät aina hukkaan. Minun pääsiäisen viettoni alkaa vasta, kun pöydässä on värikäs kirjo maalattuja kananmunia.

Kevät on ihana, koska kaikki lämpö, vihreys, koko kesä on edessä. Kuljen ympäri pihaa ja pää täyttyy suunnitelmista, mitä kaikkea Marttilassa kunnostetaan tänä kesänä. Talven aikana pihan eri kolkista ja etenkin vanhasta hevostarhan pohjasta on taas noussut pintaan mieletön määrä eri kokoisia ja värisiä kiviä, joista suunnittelen rakentavani vaikka mitä. Aamutallit venyvät kiviä kannellessa “talteen”. Nyt minulla on työn alla talon eteen tuleva luonnonkivipolku. Koska talon eteen ajetaan myös autolla, kivet eivät voi olla liian litteitä. mitä syvempi kivi on, sitä tukevampi se on jalan, saatikka auton renkaan alla. Olen siis kaivanut ja kantanut, ihan innoissani, yksi kivi silloin tällöin, hyvä siitä tulee.

Tuntuu että koko tila on herännyt yhtäkkiä eloon. Sisähommat jäävät ja kaikki kiinnostava on yhtäkkiä ulkona. Tallielämä tulee lähemmäs, koska kun meidän tekemisemme siirtyy ulos, näemme tallilla touhuavia hevosystäviämme paljon useammin. Eilen Tuukka alkoi haravoimaan takapihaa ja pian meillä oli kahden aikuisen ja kolmen lapset pihatalkoot täydessä vauhdissa. Juotiin talkookahvit pihalla ja hankittiin kevään ensimmäiset aurinkoihottumat. Siitepölykin vaivaa vähän kaikkia, mutta ei haittaa, sekin kuuluu kevääseen. 

Jaa

Kommentit (3)

Kiva että joku muukin kaivelee kiviä, mulla tulee keväisin hillitön polte kaivaa vaikka en mikään viherpeukalo olekkaan. Kaivan kiviä maasta ylös, siirtelen pensaita paikasta toiseen, pääasia että saa kaivaa...koira on innokkaana apulaisena mukana.
Tästä tekstistä otan mieleeni tuon toteamuksen, että siitepöly kuuluu kevääseen "eikä se haittaa". Se on niin ärsyttävä vaiva, mutta tässäpä on hyvä asenne siihenkin! Niinkuin monessa muussakin tekstissäsi, Olga. Lueskelen näitä usein ollessani sairastelevan lapseni kanssa sairaalassa, sisällä kaukana päivän valosta, istuskellen sängyn ääressä. Näiden kirjoitusten avulla olen vähän niinkuin ulkohommissa itsekin, sesongin askarteluissa tai muutoin ns.normiarjessa kiinni, edes mielikuvissa. Onneksi moni asia voi vielä odottaa (niinkuin vaikka virpominen) ettei tarvitse potea huonoa omatuntoa kun ei esikoisen kanssa ehditä/pystytä kaikkea tekemään mitä haluaisin, kun pikkusisko niin sairastelee. Kiitos siis päivieni piristyksistä arkenne avulla!
Nuo akvarellivärit tuovat niin lapsuuden mieleen, sillä mummin ja ukin luona olivat samanlaiset! Niillä maalaten kuluivat monet päivät kun olin karjalaisittain sanottuna "oljamissa" siellä lapsena. Mutta Olga, joko olet laittanut taimikasvatuksen alulle? Ja mitä tänä keväänä Teidän keittiössä versoo? Valoisaa kevättä!