Olgan kotona

Iitin Tiltu

Jaa

Minut valittiin viralliseksi “Iitin Tiltuksi” kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Perinteisesti uusi Tiltu julkistetaan Kausalan torilla ja hän saapuu paikalle jotenkin omalaatuisella tavalla. Minä tulin hevosella, tietenkin. (Ja olen muuten edelleen ihan fiiliksissä miten hienosti hevoseni Woody ihmisjoukossa käyttäytyi!) 

Alkujaan tämä Iitin Tiltu on ilmeisesti ollut nimitys huikentelevaisille, iloluonteisille naisille, mitä kuulemma on löytynyt Iitistä useampia, ja vuosien saatossa Iittiläiset ovat kääntäneet tämän hieman erikoisenkin maineen taitavasti edukseen. Iitin Tiltuksi valitaan (valinta tapahtuu Iitin yrittäjien ja kunnan toimesta) kahden vuoden välein joku aktiiviseksi luettu iittiläisnainen ja Tiltun tehtävä on toimia eräänlaisena Iitin pr-tyyppinä.

Tosi kiva huomionosoitus, vähän tosin hirvittää kuinka paljon ehdin mitään minnekään edustamaan, kivahan se olisi, mutta silti joudun asettamaan ns. oikeat työt (jotka usein miten ovat juurikin samanlaisia esiintymiskeikkoja) etusijalle, kaikki varmasti ymmärtävät tämän. Jonkun kivan tapahtuman aion kyllä tämän ansiosta tänne kehitellä.

Tämä nimityksen myötä on tullut pohdittua taas täällä asumista ja iittiläisyyttä. Olemme olleet täällä syksyllä jo 9 vuotta ja silti jollain tapaa koen, että olemme edelleen “vasta tänne muuttaneita” ja “uusia”. Tällaisia asioita ei suuremmissa kaupungeissa edes ajattele, kukaan ei mieti koska tulit ja oletko täältä kotoisin vaiko et. Täällä erotellaan, enkä oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono juttu.

Meillä on ollut Iitissä todella kivaa ja todella ikävää. Tuukan osallistuminen kunnallispolitiikkaan on ollut ahdistavaa, pikkukunnassa asiat kun on tavattu hoitaa niin kuin aina ennenkin, eikä siihen mitkään turhan rohkeat ex-basistit ole liiemmin tervetulleita huutelemaan. Tämä asia on painanut meitä molempia, mutta mitä sitä luovuttamaan. Me todella haluamme asua tässä talossa, tässä kylässä, kyllä tänne mahtuu ja sopu todella antaa tilaa.

Täällä ihmissuhteissa on näkyvillä erikoinen ilmiö, mihin en ole törmännyt yhtä näkyvästi aiemmin missään muualla. Todella monella ihmisellä Iitissä on nimittäin “välit poikki” keskenään. Se on minusta outoa. Uskon että se johtuu siitä, että jos jonkun kanssa ei meinaa tulla toimeen, siitä ihmisestä ei pikkupaikkakunnalla myöskään pääse eroon. Vaikkapa Helsingissä pystyy helpommin sulkemaan ihmisiä tai vaikka kokonaisia ihmisryhmiä pois elämästään, täällä se on vaikeampaa, kaikki tuntevat kaikki ja huomenna taas kauppajonossa tavataan.

Olen itse jo aikaa sitten päättänyt toimia niin, etten vahingossakaan lähde mukaan näihin negatiivisiin lieveilmiöihin mitä taatusti jokaisessa suomalaisessa pikkukylässä on. En puhu ihmisistä selän takana, enkä muodosta kenestäkään mielipidettä jonkun muun kertoman perusteella. Kaikille ihmisille on annettava mahdollisuus. Ja juoruihin, etenkin jos ne ovat ilkeitä, suhtaudun hyvin varautuneesti.

Ehkä minun valitseminen Iitin Tiltuksi oli nyt kädenojennus siihen suuntaan, että meidät todella on hyväksytty tänne. Tämä on kaunis paikka, minä viihdyn täällä, tämä tuntuu kodilta ja täällä asuu paljon minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Toivon todella että köpöttelen 50 vuoden kuluttua pitkin Marttilan mäkeä Tuukan käsipuolessa ja voin sanoa asuneeni lähes 60 vuotta Iitissä, rakkaassa kotikunnassani.

   

Jaa

Kommentit (14)

Onnea nimityksestä ja kiitos rohkeasta ja avoimesta kirjoituksesta. Sama pätee moneen muuhunkin, esim. työyhteisöihin yms. ja on äärettömän ihanaa, että joku pysyy "neutraalina" näissä kuvioissa ja auttaa omalla esimerkillään muita samaan suuntaan. Haleja Olga sulle!!
Näyttää olevan samat ongelmat ympäri suomenmaata kaikissa pienissä paikoissa. Rohkeasti eteenpäin! Toivottavasti uusi sukupolvi pystyy muuttamaan pikku hiljaa toimintatapoja myös pienilläkin paikkakunnilla ja elämä niissä säilyy vireänä. Onnea vielä tittelistä!
Onnea (isolla Oolla) Olga - olet arvonimesi ansainnut ja olet oikea henkilö sitä kantamaan seuraavat 2 vuotta.
On sulla hieno ja rohkea hevonen. Ihan joka pollella ei tuo homma onnistuisi. Onnittelut siitä ja tittelistä myös!
No niin on! Ensin meinasin että menen Elholla, suomenhevosellani, mutta sitten mietin että siinä olisi toriväkeä kaatunut kun se olisi pelännyt myyntikojuja ja itseasiassa vähän kaikkea! :)
ONNITTELUT ja asenne kohallaan!!
Onnea Tiltulle! Kyllähän se(kin) sulta käy kaiken muun ohessa.. Olen tullut siihen tulokseen, että iittiläiset ovat suorastaan epätavallisen eripuraista porukkaa. Ihan helppoa ei varmasti ole ulkopuolisena sinne asettua - varsinkaan jos ottaa kovin aktiivisen toimijan roolin. Hatunnosto Tuukalle, että jaksaa vääntää niiden jäärien kanssa ;)
Onnea nimityksen johdosta! Olen itse asunut Iitissä, Marjokankaalla, muutaman vuoden. Naapureista sai hyvän päivän tuttuja mutta kyllä se totta on, että kaupunkilainen tai muualta tullut on pitkään "muukalainen". Onneksi ajat, ihmiset ja ajattelutavat muuttuvat ja Iitti on muuten loistava paikka asua. Pitäkää vain reippaasti pintanne ja olkaa iittiläisiä ihan muina miehinä :)
Hyvä Olga! Onpa ihanaa että olet Iitissä, viet Iittiä Suomen kartalle. Olet kunniaksi meille. Jatka vaan samalla tavalla. Olet positiivinen ihminen.
Ihana iittiläinen olet, Olga. Kiinnostavan oloinen blogi.
Onnittelut! :)) No sinä jos kuka olet tuon tittelin ansainnut. Tämä on hauska perinne monilla paikkakunnilla Suomessa. Täältä naapurikunnasta(länteen päin) voin kertoa, että vaikka olen asunut suomen päästä päähän ja enimmäkseen tuolla länsipuolella, niin en ole missään enkä koskaan tavannut niin ilkeitä, inhottavia ja ala-arvoisesti käyttäytyviä ihmisiä kuin täällä, että tuo "välit poikki" on aika lievä ilmaisu. Ei se aikuisena, ja "maailmaa" nähneenä muuten niin haittaisi, mutta eniten vihaa herättää, kun sen kohteena ovat myös eläimet, ja lemmikit ja ihanat pienet koiruudet. Monesti tehnyt mieli soittaa eläinsuojeluvalvojille. Mutta se pelkkä huutaminen, kiroilu, karjunta ja uhkailu ei oikein riitä mihinkään toimenpiteisiin, jos vain nyt ruokaa viitsivät joskus niille antaa. Että kyllä tässä Suomen maassakin on valtavia eroja paikkakunnittain ja maakunnittain, että minkälaisia ihmisiä ovat, ja sitten on näköjään todella näitä "slummi"-paikkakuntia, jotka näyttävät päälle päin ihan normaaleilta, mutta ihmiset ovat jotain aivan muuta.
Onnea Olga! Olet tittelin ansainnut! Hyvä kirjoitus. Levitä edelleen sitkeästi avoimuutta, positiivisuutta ja rehellisyyttä. Olen työelämässä pitänyt samaa linjaa kuin sinä. Uskon, että hyvä tässä elämässä lopulta aina voittaa. Aurinkoa sinulle ja perheellesi :)
Onnea Iitin Tiltulle!!!! Hieno titteli ja olet varmasti passeli valinta tähän hommaan. Oma mieheni on myös mukana kunnallispolitiikassa pienellä paikkakunnalla ja kyllä se välillä on hirmu raskasta hommaa, niin miehelle kuin minullekkin. Lapset onneksi ovat vielä niin pieniä, että heihin tämä ei niin vaikuta, mutta tiedän, että isompina saavat kyllä kuulla kylillä, että kenen lapsia sitä ollaan ja mitä mieltä se isä asioista on. On helppo huudella kun ei itse tarvitse olla mistään vastuussa!!! Iloa elämäänne <3
KIITOS yhteisesti kaikille onnittelijoille, olen ihan otettu! Älkää myöskään ymmärtäkö väärin, Iitti on hieno paikka asua, kaikesta huolimatta! :)