Olgan kotona

Innolla, vimmalla ja pikkutraktorin voimalla

Jaa

Kuinka pitää lapsi hereillä euroviisuijen loppuun saakka koska hän yksinkertaisesti haluaa katsoa sen loppuun? Tätä me olemme tässä jo etukäteen pohtineet, ensi viikonloppua silmällä pitäen. Me emme seuraa lätkämatseja, mutta sen sijaan euroviisut ovat iso juttu, ja etenkin siis lapsille, koska silloin koko perhe katsoo yhtä aikaa telkkaria ja toisin sanoen, silloin saa valvoa myöhään. Ehkä siis ostan kokista, jos pysyisivät sillä edes vähän pidempään hereillä.

Toinen lapsia pohdituttanut asia on se, kuinka näin lämpimällä saa pukeutua ulos? Saako laittaa pelkän kesämekon ilman aluspaitaa? Entäpä shortsit? “Äiti! Torsti laittoi itse aurinkorasvaa, saako se lähteä silti ulos?” Miljoona  kysymystä joihin vain äiti ilmeisesti tietää oikean vastauksen.

Tällä viikolla aloitimme kotieläinpihan rakennustyöt. Minulla on kädet kaikesta poraamisesta, vasaroimisesta ja aitaverkon kiskomisesta jo ihan puuduksissa. Tulee ihan mieleen ne ajat kun muutimme Marttilaan ja teimme hulluna remonttia. Väsyttää, mutta ei haittaa, olen kyllä aidosti tosi innoissani  tästä projektista! Koitan kovasti hahmottaa kaiken sen työmäärän, mitä meillä on tehtävänä mukaan lukien lupa-.asiat ja muut ei fyysisesti mutta muuten raskaat tehtävät  ennen heinäkuun alkua, kun pitäisi olla valmista. Tulee hyvä mieli kun Tuukka tulee illalla töistä ja on aina niin yllättynyt siitä kuinka paljon olemme saaneet aikaan. Kyllä niillä kehuilla kestää käsien puutumisetkin.

Alkuviikon rakensimme työmaata niin, että lapset olivat päivät Babuskalla, ja loppuviikon, kun Helgalla ei ollut koulua, lapset olivat täällä touhuissa mukana. Kyllä se rakentaminen lastenkin kanssa onnistuu, mutta ei ihan niin täyspainoisesti. Tämä tarkoittaa ylimääräisiä mönkkäriajeluita aina kun Torstilla on tylsää, vahtimista ettei kukaan häviä lampeen ja säännöllisempää ruokahuoltoa. Onneksi Torsti sai uuden (tuttavan pohjan vanhan) polkutraktorin, jota olin kysynyt heiltä aiemmin, että joko joutaisi myymään meille? Teinipoika oli päättänyt että mydään pois, ja traktori tuotiin pihaan hienon myyntilapun kanssa. Kaupat tuli, tietenkin. Kummasti riittää muuten kolmevuotiaalla touhua tuon pelin "korjaamisessa" vaikkei sitä oikein jaksa vielä oikein polkeakaan. Ja muutenkin liikuttavaa koko Topen innostus tuosta traktorista: Se on kulunut, monesta kohtaa rikki ja toasiaan "käyttöön tarkoitettu" kuten edellinen omistaja sanoi, mutta meidän Torstille nyt maailman hienoin ja uusi. 

Jaa

Kommentit (1)

Oi voi, miten hienon traktorin Toppe on saanut ajettavaksi. Ja miten upeaa kierrättämistä - tästä minä pidän ja tätä minä arvostan! Hyvää äitienpäivää Sinulle Olga ja pidähän vasara, naulat,saha ja pora syönnillään niissä rakennuspuuhissa. Mutta: MUISTA MYÖS LEVÄHTÄÄ, ETTEI TULE UUPELO ! Hauskoja kevätpäiviä Marttilan kattilakunnale !