Olgan kotona

Itku pitkästä ilosta

Jaa

Suomenhevoseni Elho (Elhotar) 14 v. on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Kesällä tamma käyttäytyi todella oudosti elämäni ensimmäisissä kansallisissa estekisoissa, taistelin metrin luokkaa tahmealla hevosella ensimmäiset 6 estettä ja seiskalle jäätiin, hevonen ei yksinkertaisesti vain halunnut enää hypätä. Annoin Elholle lomaaa ja syötin hiekanpoistokuurin, kun ajattelin että vika saattaisi olla vatsassa, koska se ei ontunut, oli vain tahmea. Tauon jälkeen alettiin taas liikuttaa ja kun hyppäsin reilu viikko sitten pitkästä aikaa, toiseen takajalkaan tuli turvotusta ja Elho alkoi hetkittän ontumaankin. Vein Elhon maanantaina klinikalle ultrattavaksi ja tuloksena hankositeessä muutamia vaurioita. Hyppäämiset ja muutkin treenaamiset voi siis unohtaa moneksi kuukaudeksi.

Jo ennen klinikalle lähtöä minua itketti, koska tunnen hevoseni ja tiesin, että vikaa on. Kun ajoin yksin kotiin, itketti vielä enemmän. Vaikka hevosta ei satu, niin jotenkin tieto siitä, että heppa ei luultavasti koskaan ole enää ihan entisensä, otti koville. Tulin tallille ja ystäväni Tessa oli siellä. Hän kysyi että mitäs siellä sanottin ja taas aloin itkemään. Tessa, pesunkestävänä hevosihmisenä, ymmärsi ja lohdutti.

Seuraavaksi Tuukka tuli paikalle. Katsoi minua parkumassa, Lohduttavaa Tessaa ja hevosta.

“No mikä sillä on?”

“Hankositeessä vaurioita…” 

“Pitääkö se lopettaa?”

“Ei! Se vaan paranee tosi kauan.”

“ No se on siis vaan kipeä. Älä sitä itke, ajattele että sillä on vain pidempi flunssa. Itkisitkö täällä sen flunssan takia?”

 

Rutistin miestäni ja lopetin itkemisen. Etsittiin yhdessä positiivisia puolia: Minulle jää enemmän aikaa muuhun, koska minulla on nyt vain yksi ratsastettava. Jos kevään kontrollissa Elhon hypyt on hypätty, tehdään sillä varsa. 

 

Jaa

Kommentit (10)

Oi ihana Elho niin kaunis. Mä kohtasin herkkyyttä hevostelussa maanantaina tosin ilosta. Vuokra hevosestani on tullut minulle niin rakas että kohta kun 1v takana yhteistä taivalta aiomme hiukan juhlia. Hevonen on vienyt koko sydämeni. No maanantai valmennus meni niin hienosti niin unelmasti että liikutun niistä huippu hetkistä aina. Lähdin niin "en opi kuitenkaan" ajatuksella uudestaan hevosmaailmaan että jokainen askel joka me edetään yhdessä hevosen kanssa on voitto. En uskalla edes ajatella sitä päivää kun tiemme jostain syystä erkanevat. Toivottavasti Elho paranee pian ja hyvin!
Voih! Parane pian Elho ♥ Meidän vanhalla hevosella oli myös hankosidevaurioita, mutta oli jo 25v niin päästettiin jo pois kivuistaan :'( 4 päivää sitten tuli 10 kuukautta parhaimman hevoseni loptetuksesta. Tälläkin hetkellä meillä on hevonen jolla on ihan yksi pieni hankosidevaurio. Puol vuotta sitten oli muutama pieni vaurio toisella hevosellamme, mutta onneksi nyt vain yksi pieni. Kunnon kylmäily päivittäin ja lisäravinteiden syöttäminen on auttanut meillä ja nyt kestää kunnollista käyttöä :)
Pikaista paranemista ❤
Onpa kurja juttu. Rapatessa roiskuu ja urheilija ei tervettä päivää näe :) Mulla tuli mieleen tästä eräs viime kesänä tapahtunut juttu, kun kuulin että tuttavani, joka kisaa ihan ulkomaita myöten esteillä, keskeytti erään radan ihan yhtäkkisesti. Hän oli voittanut pääluokan edellisenä päivänä samalla hevosella mutta hyppäsi seuraavana vain kaksi estettä ja otti hevoselta vauhdit alas ja poistui radalta. Ratsastaja oli vain todennut ihmettelijöille, että hevonen ei ole nyt oma itsensä ja hän ei halua sitä sen vuoksi hyppäyttää. Kotiin päästyään lääkäri oli tutkinut hevosen samalle päivää ja hevosella oli ähky. Itselläni vain nousi mieleen kysymys: "olisinko minä älynnyt keskeyttää radan itse heti alkuunsa, vai olisinko vaatinut vain tiukemmin hevosta jatkamaan"? kyllä ammattilainen on aina ammattilainen.
Voin niin samaistua tilanteeseen, pelottaa, harmittaa ja turhauttaa. Viitisentoista vuotta tästä on aikaa, mutta tapahtumat muista kuin eilisen päivän.. Juuri starttikuntoon saatu nuori, sh- ruunani pääsi karkuun ja asfaltilla laukkaillessaan mursi kavionluunsa. Voi sitä epätoivon määrää, parin vuoden työ takana rääkätystä ja laihasta hevospolosta saatu aikaan hyvinvoiva ja luottavainen kaveri, joka upeassa kunnossa ja valmis vihdoin koelähtöön, kunnes suunnitelmat peruuntuivat hevosen säikähdettyä ukkosta laitumella. Koppilepoa 2kk, jonka jälkeen 2kk pikkutarhassa, jossa ei saanut mahtua juoksemaan yhtään.Näin neuvottiin klinikalta. Kyllä oli omistaja ja hevonen kovilla, onneksi ei muita lieveilmiöitä ilmaantunut kun kunnossa oleva hevonen joutui seisomaan yhtäkkiä, mitä nyt virtaa piisasi ja käsittely oli ajoittain melkoisen hankalaa. Mutta, hyvääkin tässä oli, sain rauhassa luoda entistä parempaa suhdetta hevoseen ja talven aikana rakentelin hevosen entistä parempaan kuntoon. Löydettiin molemmille mieluinen laijikin, jossa ei tarvinnut ottaa juoksuaskelia, kuntoa ajettiin siis tukkimetsässä. Ja keväällä oli niin voimakas ja entistä upeammassa kunnossa oleva polle koelähdössä ja ihan kivasti menestyvänä iltaravihevosena! Tarkoitan sanoa että välillä vastoinkäymiset ovatkin onni ja mahdollisuus kehittyä entistä ehommaksi! Tsemppiä ja paranemista upealle hevoselle!
Voi.. tää on niin tätä eläin(hevosihmisen arkea. Tsemppiä
Voi hurja, oikein sydämestä riipaisi lukea teksisi. Eläinten kanssa se luopumisen tuska on aina siellä taustalla. Tsemppiä!
Pikaista paranemista ja paljon, paljon rapsutuksia Elholle :)
Hei Olga ja ihana Elho. Tuli tälläisenä luontohörhönä mieleen että kokeileppa homeopatiaa hepalle. Ei ainakaan ole haittaa.. rhus.tox kovakudoksille...arnica pehmytkudoksille ja verenkiertoa lisäämään. Meidän haukun häntäpipi meni rhus.toxilla kuntoon. Luontaistuotekaupoissa osaavat neuvoa ainakin täällä lahdessa. Tsemppiä.
Hevosmaailmassa, varsinkin hyppäämispuolella nämä "hankkari" jutut on aikalailla arkipäivää. Jos nyt ajatellaan, että 500kg massaa tulee ensin etu ja sitten takajalkojen päälle niin onhan se vähän niin,että jossain vaiheessa ne jalat vaan prakaa. Älä itke Olga hyvä. uskompa,että jalkojen kylmääminen, erilaiset kääreet arnikasta ja muusta on sullekkin tuttuja. Ja jos ollaan optimistisia Elhon jalat voi ihan hyvinkin tulla vielä hyppykuntoon ja jos ei niin ainahan sulle jää siitä kouluheppa, maastoheppa, kävelyheppa ja vaikka mitä muuta. Urheilijoille, kuten hevosillekkin tulee näitä loukkaantumisia aika ajoin. Pyyhi kyyneleet ja mene rapsuttelemaan kuvan kaunista Elhoa, sekin kaipaa lohdutusta kun ressu luulee, että nyt se on tehnyt jotain ihan kauheeta kun emäntä tuollalailla itkee. Aurinkoisia kirpsakoita maastokävelyitä teille! :)