Olgan kotona

Joku päivä vielä...

Jaa

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun miettii, onkohan tämä nyt oikea tapa elää tätä omaa elämäänsä? Että jos nyt valitsisin jonkun erilaisen tien, ehtisin ehkä elämässäni enemmän. Jos jämähdän tähän elämäntyyliin pitkäksi aikaa, päivät muuttuvat samanlaisiksi ja aika kuluu turhankin nopeasti. Ja toisaalta ei olisi kiire mihinkään. Nyt minä kirjoitan, käyn esiintymässä ja puhumassa ihmisille, hoidan hevosia sekä tätä tilaa ja olen lasten kanssa kotona. Mutta silti.

Elämäni on hyvää. Talo on ihana, lapset mahtavia, mies juuri oikea minulle. Silti haaveilen asioista, mitä aion vielä elämässäni tehdä. Sanon muutaman haaveen ääneen, jospa se auttaisi.

Joku päivä vielä…

Minä kirjoitan kirjan, oikean romaanin kuvitteellisista henkilöistä. Hauskan, vetävän ja koskettavan, tietenkin.

Minä syön leipää itse viljelemästäni viljasta.

Minä näyttelen. Näyttelijä on ainoa ammatti johon olen valmistunut, nautin siitä, ja se on iso osa identiteettiäni. En halua kadottaa sitä.

Minä asun ulkomailla. Oma viinitarha Ranskassa, ränsistynyt linnanraunio Eestissä, hevostila Brittein saarilla tai vuosi, pari Afrikassa.

Minä pääsen hevosurheilu-lehden kanteen.

Perustan yrityksen, mikä tuottaa oikeita palveluita tai asioita, kannattaa ja on ihmisille hyödyksi.

 

Tavoitteita pitää olla. Kuinka moni  haaveista toteutuu?

Palataan asiaan vaikkapa 20 vuoden päästä.

Jaa

Kommentit (32)

Haaveita pitää aina olla. Itselläni on mielessä myös tuo kirjan kirjoittaminen, mutta hieman eri tyylinen. Haluaisin kirjoittaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja luontoliikunnasta... Ehkä sitten kun lapset ovat isompia ja iltaisin ei menisi kaikki aika lelujen keräämiseen. ;) Sinä saat aina hymyn huulille, ihan sama missä yhteydessä olet esillä. Ihanan positiivinen ihminen, tällaisia tarvittaisiin Suomeen lisää! :)
Samaa mietin välillä itsekin. Kaikki on hyvin, enkä vaihtaisi mitään; mutta. Pitäisikö tehdä jotain erilaista, uutta, jännittävää vai jäädä tekemään samoja juttuja mitä nyt. Jään ehdottomasti odottamaan kirjaasi. Uskon vahvasti, että sen joskus saat aikaiseksi ja seurattuani blogejasi olen 100% varma sen viihdyttävyydestä! Minä odotan vaikka sen 20 vuotta, eli yksi ostaja on jo valmiina :) Tsemppiä haaveisiin ja toteutuksiin, olet ihanan energinen ja positiivinen. Kiitos! :)
Voi Herra jumala, kohta pitää alkaa etsiä itseään ja jättää perhekin, suunnata elämäntapa matkailuun.
Höpö höpö Milla, haaveet ovat haaveita ja toteutuvat, kun niiden aika on. Eivätkä kaikki haaveet toteudu, mutta niiden avulla jaksaa sinnitellä ei niin ruusuisten päivien yli. Ihana Olga, kiitos, että kirjoitat meille! P.s Saisiko toivoa lisää ratsastusaiheisia kirjoituksia, mitä heppoja sulla on ja miten valmentaudutte?
Moi Nelly, kiitos kun kysyit hevosista, mielellään niistä kirjoittaisi mutta ei aina kehtaa. :) Mulla on 2 omaa hevosta, tänä vuonna 14v täyttävä suomenhevostamma Elhotar ja 7v. Hannoverilainen puoliverinen "Woody". Molemmilla valmentaudun ja kisatavoitteita on, sekä koulu- että estepuolella. (Metrin luokat ja helppo B) Käyn estevalmennuksissa suurinpiirtein 3 viikon välein ja kouluvalmennuksissa vähän useammin. Alueluvat on, mutta yhtäkään alueluokkaa en ole vielä startannut. (syypää: Torsti... :) Lupaan kirjoitella tänne heppapostauksia kunhan jotain tapahtuu! Iloisia pakkaspäiviä sinulle ja kiva kun luet näitä mun juttuja! Olga
Moi Milla, Juuri elämäntapamatkailusta en puhu, sillä en harrasta matkustamista. Eläimet ym sitovat eikä muutenkaan ole oikein minun juttuni. Mutta joskus tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa lähteä koko perhe toiseen maahan asumaan, edes muutamaksi vuodeksi. Kirjoitin minä-muodossa koska nämä ovat ennen kaikkea minun haaveitani. Mutta elämääni kuuluu koko perhe ja ainakin niin kauan kun lapset ovat lapsia, teemme tällaiset asiat ja päätökset yhdessä. :)
Elämä on elettävä, siihen kuuluvat haaveet. Kun on elänyt paljon, riittävän paljon aikaa Olga, tulet siihen vaiheeseen, että syli on tyhjä. Ohjeeni on: nauti untuvatukan tuoksusta, oksennuksen kirpeydestä, pyyhkimisestä (lapsi ei opi näkemään omaa takapuoltaan), niistämisestä...tekoripset, teatteri, tyrnuurit...ei ne voita tuttia koskaan :)
Itse teen ajoittain itselleni "mind mapin"johon kirjaan haaveet,tavoitteet,vahvuudet ym.Oli esim.hauska löytää kellarista vuoden 99 mindmap johon olin kirjoittanut Suomen punaisen ristin leirillä ollessani haaveiksi hevonen ,työksi kahvilassa,ja hyvä mies(olin tuolloin yksinhuoltaja).Hevosta en omista,työskentelen kaupassa ja hyvän miehen olen löytänyt joskin siihenkin meni vuosia.
Olen pitkään lueskellut blogiasi ja se onkin yksi niitä harvoja blogeja, joita seurailen ihan vakituisesti. Kiinnostuin katseltuani Olgan kotona-sarjaa, joka sisälsi ihania sisustuselementtejä ja juuri sellaista kotikeittiötouhua ja ruuanlaittoa, joita itsekin rakastan. Toivottavasti jaksat jakaa elämääsi kanssamme vielä pitkään, on aina ilo lukea tekstejäsi ja huomata samoja oivalluksia joita itsekin tekee omassa elämässään. Kiva, että joku jaksaa niistä kirjoittaakin. Ihanaa luettavaa, ihania kuvia. Kaikkea hyvää teille koko perheelle :)
Ihanaa olga kun sanot ääneen eläväsi ihanaa elämää, mutta silti voit haaveilla jostain muusta ja näin kuuluukin olla. Itse olen pian kahden pienen tytön äiti, asun omakotitalossa, ihana mies ja kaksi koiraa. Onnellisempi en voisi olla. Silti mieli rakentaa pilvilinnoja uudesta työstä, matkoista maailmalle ja kenties koirien kasvattamisesta. Mutta ne on sitten joskus. Nyt eletään lasten tahdissa ja nautitaan tästä ajasta. Liian harvoin ihmiset kehtaavat sanoa "olen onnellinen tässä ja nyt". Kiitos ihanasta blogistasi! Hetken pääsen elämään ihanaa maalaiselämää kun luen juttujasi :)
Ensiksi kiitos ihanasta blogista! On mukava lukea kirjoitusta ihan tavallisesta arjesta ja teidän maanläheisestä touhusta! =) Aiemmin en ole kommentoinut, mutta nyt tuli fiilis että taidan jotain kirjoitella, osui niin kohdalle tämä aihe. Itse olen nyt siinä elämän taitekohdassa että unelmia on mahdollista alkaa toteuttamaan työn osalta. Terveys ei kestä oman ammatin töitä, joten jotain muuta on keksittävä ja minähän kyllä keksin :D Uusi ala opiskelun alla ja pikkuhiljaa on ilmestynyt muutama kokeellinen asiakaskin. Eli tuntuu siltä että tämä unelma on ottanut tulta alleen. Monen unelman täyttymiseen odotellaan vielä sitä lottovoittoa, tai muuta sopivaa käännettä elämässä :D Mutta onneksi näitä pienempiä juttuja pääsee toteuttamaankin ja ehkä tulevaisuudessa niitä isompiakin. Eikös se kai niin ole että "be careful what you wish" =)
Myöhästyneet synttärionnittelut ! Minusta sinä olet 36 vuotiaaksi kokenut jo tosi paljon ja elät ihanan värikästä elämää! Itse olen 38 ja tuntuu että pian tässä tulee jo oikeasti kiire alkaa toteuttaa niitä unelmia (vaikka onneksi moni pienempi haave on jo toteutunut). vielä muutama vuosi sitten haaveilin myös ulkomailla asumisesta (puoli vuotta tai vuosi korkeintaan), mutta nyt tuntuu siltä, että muutto maalle olisi se ykköshaave; ystäväni asuu ihanalla maatilalla Orimattilassa, ja aina kun käyn siellä, tulee moneksi päiväksi hyvä olo ;) Mukavia pakkaspäiviä ja kiitos pierutyyn nauruista!;)
Kiitos kaikille tänne kommentoineille. Tuli sellainen olo, että minun blogiani lukee liuta viisaita ja sympaattisia ihmisiä. Kyllä teille kannattaa ja jaksaa kirjoittaa jatkossakin. Jee! Kiitos!
Ajatuksesi siitä, onko tämä oikea tapa elää, ehditkö tarpeeksi ja mitä tapahtuu jos jämähdät tähän jo kertoo siitä, että kamppailet ehkä jonkinlaisen kasvuvaiheen kanssa. Se on aika luonnollinen tilanne pienten lasten äidille, joka kyllä nauttii elämästään ja arjestaan, mutta tuntee samalla olevansa ikään kuin rajoitettu toteuttamaan itseään (eikä moni sano sitä ääneen) ja olo ehkä tuntuu siltä että ympärillä muut tekevät paljon enemmän kaikkea. Silmääni kävi kuitenkin erityisesti tuo sana ehtiä. Miksi elämässä pitäisi ehtiä niin paljon? Haaveita pitääkin olla, mutta jos alkaa ajetella millä muulla tavalla pitäisi elää että ehtisi enemmän, aiheuttaa sen, että tämänhetkinen elämä ainakin menee ohi sekunnissa siitäkin huolimatta, että siitä nauttisi. Haaveilla, ainakin osalla niistä, on tapana toteutua kun niitä alitajunnassaan työstää ja usein ne toteutuvatkin niin, että sen tajuaa vasta sillä hetkellä – tai jopa jälkeen päin. Tsemppiä ja hyvää kevättalvea.
Oi sitä kirjoittamaasi kirjaa jo odotellaan, täällä ainakin yksi innokas lukija. Pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa ja huumorintajustasi. Uskon, että lukisin kirjasi hujauksessa läpi!
Kuule Olga, se on alkavaa neljänkympin kriisiä, ei sen vakavampaa ;)
Ihania haaveita ja arvaa mitä? Musta tuntuu, että sä vielä teet haaveista totta :) Sitä kirjaa jään odottamaan minäkin...
Ooks sä harrastanut kuin kauan ratsastusta? Kumpi on susta parempi koulu-vai esteratsastus. Sorke tälläinen kysymys. Mutta tuntuu, että niin moni harrastaa esteratsastusta ennemmin kun koulua. :) Itse meen enemmän esteitä (:
Ja luen sun blogii muuten, todella mielenkiintoinen. :)
Mahtavaa kun ehdit säännöllisesti kirjoittaa... Valokuvasi ovat myös niin aitoja ja lämminhenkisiä. Mukava tätä blogia on lukea vaikka itselle lapsiperheen elämä onkin vierasta... Haaveesi on ihan realistisia, sitten aikanaan. Nyt kun katsoo tuota kuvaa kun pienin on hartioillasi...niin ei kai sen parempaa voi elämässä olla <3pesumerkinnät
Mahtavaa kun ehdit säännöllisesti kirjoittaa... Valokuvasi ovat myös niin aitoja ja lämminhenkisiä. Mukava tätä blogia on lukea vaikka itselle lapsiperheen elämä onkin vierasta... Haaveesi on ihan realistisia, sitten aikanaan. Nyt kun katsoo tuota kuvaa kun pienin on hartioillasi...niin ei kai sen parempaa voi elämässä olla.
Hei Olga ja pesueesi. Kyllä haaveita ja unelmia täytyy ihmisellä olla - niiden varaan on ihana leijua ja uppoutua. Minusta vain näyttää ja tuntuu blogisi sekä kuviesi perusteella, että se ihana pieni ukko,jolla on 2 hammasta alhalla, valloittavat silmät ja etenkin hymy pitää haaveet maantasalla siellä Marttilasta. Kuin myös ihanat pikkuflikkasi. Elämä juuri nyt niin ihanaa,kuin se vain voi olla pikkupirpanoiden ehdoilla. Mutta Olga, aika kuluu ja huomaat yhtäkkiä,että pikku Toropainen on rippikouluiässä.... ja flikat ehkäpä jo lentäneet pesästä. Sitten on haaveiden toteutuksen aika näytellä,kirjoittaa kirja(t), viljellä viiniä Ranskassa.... Pientenlasten AIKA on niin tavattoman lyhyt - nauti joka hetkestä !
Aiot "vielä elämässäsi tehdä" asioita-ajatus alle nelikymppisenä tuntuu kuin olisit jäämässä eläkkeelle . Listaat haaveitasi, on hienoa että olet myös oma itsesi, lapsille ja miehelle myös Nainen, et vaan äiti. Onhan siinä monta narua pideltävänä. Nyt sieltä vaippojen ja heinien seasta tuulettumaan miehen kanssa ihan kahdestaan, irtiotto velvoitteista. Neuvon tässä antoi mummi, jolla on haaveita ja toteutuksiakin vieläkin.
Ihanaa Olga, elämässä pitää olla haaveita vaikka tietäisikin ettei ne koskaan toteutuisi. Itse olen lähes aina haaveillut tuollaisesta maalaistalosta vaikka kesäpaikaksi. Tällä hetkellä se on vain 25 neliön aitta, mutta ehkä sitten joskus kuitenkin.... Usein sanotaan ettei pidä elää sitkun-elämää, mutta itse välillä kovia kokeneena olen sitä mieltä että sitäkin pitää olla kunhan välillä toteuttaa edes peniä haaveita. Minä myös jään odottelemaan kirjaasi!
Olen lukenut sun blogia pitkään ja tykkään tavastasi kirjoittaa todella paljon.Ihanan elämänmakuinen blogi,jossa kirjoitetaan aiheesta,kuin aiheesta.Blogisi on antanut todella paljon mukavia lukuhetkiä,runsaasti hymyä ja iloa ja intoa esim.alkaa kasvattaa itse yrttejä jne. Kiitos Olga tästä mahtavasta blogistasi! Ja mitä haaveiluun tulee - niitä pitää ihmisellä aina olla!Vaikka elämä olisikin juuri niin mahtavaa,kuin vain voi.Juuri sellaista,mikä tekee siitä sinulle Elämän isolla E:llä. "Unelmat tekevät vahvaksi". :)
Joku päivä vielä pääsen imuroimaan lattiat suoraan, ilman että täytyy raivata kampetta tunti eka pois..
No just näin!
Hei. Kokeilevasta keittiöstä päivää! Muutamia ruokia olen keittokirjastasi tehnyt. Ehkei kaikki ole mennyt ihan niin kuin teidän keittiössä.. Ohraa keittelin kattilallisen, samoin kävi hirssille.. No tuli sitten lisää jalostettavaa. Miltähän sen soijan kuuluu näyttää paistettuna? Soijalihapiirakka oli hyvää, kunhan vain reilummalla kädellä olisin maustanut. Jauhelihalaatikko soijasta upposi perheelle kuin väärä raha. Punajuurilaatikosta mies sanoi että Olgalle vaan terveisiä :) Se oli hyvää. Pierutyynypostaus olis hauska ja hassua se että meille tuli myös silloin pierutyyny. Sit luin tän ja naureskelin että olipa sattuma. Toki pierutyynyä ei enää ole, kun nuorimmaisemme 9kk söi sen rikki. Täytyy tyytyä omaa tuotantoon.. Kuvissasi minua hymyilyttää Torstin villahaalari, meillä on meinaan samanmoista, vähän 'viileää' näillä keleillä. Meidän kuopuksella ja Torstilla on kuukausi ikäeroa. Kuusi lasta on meillä. Luen blogiasi ja kirjaa jään odottamaan. Kirjoitat kivasti.
Aurinkoinen kiitos elämänläheisestä ja positiivisesta blogistasi! Vaikka elääkin unelmaansa, ainahan on hienoa unelmoida uusista jutuista ja hienoa on vielä uskaltaa puhua niistä ääneen. Ja sitähän rohkea aikuinen nainen uskaltaa tehdä :) Jossain kommentissa olikin, että kuuluu kasvun vaiheisiin ja tiettyyn ikään nämä kaikki jutut! Heppa-ja lapsijuttuja on aina kiva lukea kun molemmat kuuluvat omiinkin kuvioihin. Jatka samaan malliin ja kaikkea hyvää kevätauringon myötä sinulle ja perheellesi!
Moi Anna! Juu luultavasti jotain ikäkriisiä tämäkin on! Hyvää kevättä ja kiitos!

Sivut