Olgan kotona

Kaksin kotona

Jaa

En muista että me olisimme koskaan lasten syntymän jälkeen olleet Tuukan kanssa kahdestaan kotona yötä ilman lapsia. Siis jossain reissussa on oltu ilman lapsia mutta että ihan tavallinen arki-ilta niin että lapset olisivat jossain muualla. Nyt on sekin hulluus koettu. Meillä oli tänään aamulla yhteiset kuvaukset Kouvolassa ja ajattelimme että kaikki lapset ovat päivän Lahdessa Babuskalla. Päätimme yhdessä, että jätämme lapset sinne jo edellisenä iltana ennen iltatallia, ja meille jäisi vapaa ilta. Ihan hassua. Olimme tallilla aika myöhään ja koko illan oli van sellainen tunne, että lapset ovat jo ylhäällä nukkumassa. Tottakai pohdimme hetken pitäisikö lähteä leffaan tai jotain muuta poikkeuksellista, mutta annettiin olla, lapsetkin jo nukkuvat yläkerrassa. Eikun eivät nukkuneet, nehän ovat Lahdessa. Tätä ajatuspalloilua ees taas koko ilta. 

Vaikka meillä on kaksi asuntoa, meillä on kuitenkin yksi koti. Mutta taloakin enemmän se on ennenkaikkea siellä, missä me kaikki olemme yhdessä. Olemme tässtä kahden asunnon kuviossame hyvin harvoin olleet toisistamme öitä erossa. Se ei vain tunnu hyvältä. 

Silti, kyllä me tästä selvitsimme, hyvinkin. Vietimme ihan tavallisen arki-illan siis. Mutta yksi asia oli ennalta sovittu: Teimme kerrankin tosi tulista ruokaa! Katsoimme illalla leffan, söimme tulista wokkia ja minä mietin, että tällaistako se sitten on, 15 vuoden päästä kun lapset ovat omillaan? Unohdan jatkuvasti etteivät ne olekaan kotona, ja syön itsekkäästi juuri sitä mitä haluan?

Ja juu ei, hänkään ei ollut eilen kotona.

Jaa

Kommentit (3)

Tiedän tunteen, ja voin sanoa, että vaikka nuorin on 16v, en vieläkään osa täysin "nauttia" itsekseni olemisesta! Ja miksi sitä tarvitseekaan, jos saa muuten levättyä ja tehtyä "omia juttuja" lastenkin kotona ollessa.
Meidän ainokaisemme muutti viime syksynä 18-vuotiaana pois kotoa eikä ollut siihen mennessä oppinut syömään tulista ruokaa. Joten paras puoli tässä kaksin olossa on se, että voi syödä mitä huvittaa ja miten tulista huvittaa :-)
Niinpä niin Olga ja Tukka - aika kuluu,aika kuluu ja hups huomaattekin,että olette vain enemmän ja enemmän kahdestaan. Lasten elinpiiri laajenee ja kasvaa. Muistan kuin eilisen päivin,kun vanhin lapsistamme muutti kotoa täältä pohjoisesta sinne eteläiseen Suomeen töiden perässä. Suoraan sanottuna me muu perhe (mieheni,minä ja nuorin lapsemme) itkimme ja ikävöimme: se päivä oli nimittäin isäinpäivä, jonka me kaikki muistamme.Itkumme oli sitä ikävää,mutta myös ilon kyyneleitä siitä,että pitkän opiskeluputken jälkeen sai heti työpaikan ja asunnon. Elämä asettui omiin uomiinsa. Ja entäpä sitten kuopuksen muutto:silloin tiesi,että nyt pesä on tyhjä. Mutta voi sitä iloa ja riemua sekä odotuksen kihelmöintiä kun lapset pesueineen tulevat syntymäkotiin - SE ON IHANAAAA.... Kiva meidän on olla kahdestaankin,ei siinä mitään.Nyt kumpikin eläkeläisinä nautimme elostamme ja olostamme. Meillä on hyvä olla yhdessä! Mieheni sanoi eräänä päivänä,että hän on EVP (=Elää Vaimoaan Palvellen)!!!! Niinköhän tuo on???