Olgan kotona

Kalle

Jaa

Meidän elämästä on tullut sellaista järjestelmällistä ja oikeaa, niin kuin kaikilla muilla lapsiperheillä on. Lapset syövät iltapalansa kahdeksan jälkeen ja menevät kiltisti sen jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Minä ja Tuukka teemme tämän jälkeen kumpikin omia töitämme tai muuta tärkeää n. tunnin verran. Kymmenen aikaan istun jo sohvalla, teekuppi kädessä ja jaksan ihmetellä miten paljon aikaa meillä on, ehtii vaikka katsoa telkkaria!

Unikuri ja järjestys tulivat, kun Helga aloitti esikoulun. Aiemmin lasten unirytmi oli sitä luokkaa, että lapset saattoivat nukahtaa vasta yhdentoista jälkeen ja nukkua vastaavasti yli kymmeneen koska aamulla ei tarvinnut lähteä mihinkään.  Sallimme tämän myös sen takia, koska Tuukka tekee usein pitkiä päiviä töissä ja hän halusi viettää aikaa lasten kanssa illalla ennen kuin ne menivät nukkumaan. Tämä johti tietenkin siihen, että me aikuiset valvoimme vielä pidempään. Kumpikin koki, että on kiva jutella kahdestaan ja käydä päivän asioita läpi lasten nukahtamisen jälkeen. Nyt kellomme vain yksinkertaisesti kääntyi muutaman pykälän "normaaliimpaan" suuntaan. Marttilan Huvikumpu asennoituu vähitellen pikkuväen kouluvuosien alkamiseen.

Meillä on ollut lähes kahden kuukauden ajan kokeilussa Tuukalle hevonen nimeltä Kalle. Ystäväni Paula joutuu luopumaan hevosestaan ja mietimme että jospa se sopisi Tuukalle. Kun Kalle tuli pihaan, se pelkäsi oikeastaan kaikkea. Jättikokoinen, mutta hyvin herkkä hevonen järkyttyi mm. metrin korkuisesta Pette-ponista moneksi päiväksi. Tuukka oli epäluuloinen, että miten se Paula sitä niin kehui, kun hevonen on noin älyttömän säikky. Olin kuitenkin sitä mieltä että hevonen tuskin säikkyy yhtään enempää ratsastajan kanssa, joten sanoin että odotas kun pääset ratsastamaan sillä. Kun Tuukka kiipesi selkään, koko hevonen muuttui. Ratsastajan kanssa sillä oli levollinen olo. Pian Kalle kotiutui ja osoittautui ihanaksi isoksi herrasmieheksi. Kaksikko kulki minun mukanani treeneissä ja kisoissakin ja näiden kahden yhteistyö sujui superhyvin. Kallen ja Tuukan huima kehitys vakuutti meidät siitä, että Tuukka ansaitsee oman kilpahevosen. Kun päätimme että Kalle saisi jäädä, veimme sen hevosklinikalle tutkittavaksi, että onhan kaikki kunnossa ja hevonen kestää treenaamista ja esteiden hyppimistä. (Minulla oli ollut kokoajan sellainen tunne, että vaikka hevonen ei ontunut, sillä oli jotain ongelmia takajaloissa.) Eläinlääkärin tuomio oli tyly, ei tule kestämään.

Raskain mielin soitin Paulalle ja hevonen palaa kotiin. Suuret persoonat tekevät lähtemättömän vaikutuksen, pienessäkin ajassa. 

Jaa

Kommentit (10)

Voi harmi :( kiva kuulla että teillä on arki lähtenyt hyvin rullaamaan. Oliko vaikea muuttaa lasten rytmiä, erityisesti pienimmän? Meillä 1.5v pojan rytmi heittelehtii todella paljon, välillä menee nukkumaan 19 ja välillä 23 vaikka päivärytmit jne samat.
Meilläkin valvottiin pitkään lasten ollessa alle kouluikäisiä. Oli niin ihanaa aamulla sitten nukkua pitkään. Koulujen alkaessa nukkumaan mentiin klo 8-9, riippuen unen tarpeesta. Lomilla sai taas valvoa pitkään ja totuttelu koulun alkuun aloitettiin elokuun alussa pikkuhiljaa.
Tuo samainen huomio tuli meillä, kun eskarin startattua istahdimme jo ysin maita sohvalle ihmettelemään :) Meillä on myös olleet aina iltakukkujia, ja koska olen ollut kotona vauvan synnyttyä, ovat illat venyneet :) Iloista syksyä ja tsemppiä eskariin. Blogisi on niin elämänmakuinen ja hauska! Odottelen jo uutta postausta :)
Voi Kallea, nytkö hän joutuukin sitten makkaratehtaalle? :((
Ei Kalle makkaraksi mene, se sopii hyvin monipuoliseen ratsasteluun, mutta ei kilpahevoseksi. Kallelle on löytynyt jo uusi koti. ❤
Juu muistelen kaiholla ei-kouluaikaa kun sai ottaa aamut leppoisasti. nyt on herätys 6.45 joka aamu, aina on jollakin lapsista 8ksi.. pitäis vaan malttaa itse mennä nukkumaan ajoissa.. uudet lukkarit ja bussiaikataulut tuottavat myös äideille painetta (kontaktoinnin ja "täytä tämä moniste perjantaiksi"-tehtävien lisäksi). Perjantaina luin lukujärjestyksiä väärin ja nuorin meni 1,5 myöhässä kouluun :-) hyvä äiti!
Kun lasten pitää jatkossa herätä aikaisin niin varmistat lasten unen riittävyyden jos vielä aikaistaisit nukkumaan menoa lähelle seitsemää. Itsellä ollut neljä lasta ja saatiin nukkuma-aika siirrettyä ennen kouluun menoa niin, että iltapesut yms. alkoivat 18.30 ja sitten oltiin sängyssä klo 19 satuja lukemassa. Ihmeesti vaan nukkumatti tulikin hyvissä ajoin ennen klo 20. Mitä isommiksi tulivat niin sitten oli ns. varaa lisätä iltavalvomista niin etteivät olleet aivan väsyksissä aamulla. Yläasteella kouluaikoina oli sääntönä, että kotiin klo 20 (ellei ollut joku harrastus joka loppui myöhässä) ja klo 21 alkoi ns. hiljentymisaika eli omassa huoneessa sai lueskella tai tehdä jotain muuta hiljaa niin ettei häirinnyt muita (pienempien nukkumista). Tämä järjestely osoittautui todella hyväksi ja lapset ovat sitä jälkeenpäin kiitelleet vaikka silloin olivat asiasta "todella" erimieltä. Hyvää jatkoa perheellesi :)
Taisi olla vanhat hyvät ajat ennen mobiililaitteita ;) Nehän ne yläasteikäisiä nykyisin valvottaa vaikka kaiken yötä. Meillä laitetaan puhelin pois klo 22.30, ja kuulemma ei kellään muulla yhtä kohtuutunta ja typerää sääntöä...
Kuulostaa neljän lapsen äidistä tuo ennen kahdeksaa nukkumaan meno tosi aikaiselta. Lapsia ole kuskannut päiväkotiin aikaisin ja hyvin riitti uni, kun mentiin sänkyyn yhdeksältä. Toki lasten unen tarve on hyvin yksilöllinen, mutta pyöriskelemään ja unta odottelmaan sänkyyn ei kannata mennä.
Meillä on viisi lasta, joista nyt toisiksi vanhin aloitti eskarin ja iltatoimet alkavat klo 18.30. Silti tuntuu että aikaa voisi aikaistaa, niin väsyneitä nappulat ajoittain ovat. Kiva siis lukea, että joku muukin on elänyt aikaisten nukkumaan menojen kanssa ja kokenut ne hyväksi. Usein törmään ihmettelyyn siitä,kuinka aikaisin lapset menevät nukkumaan. Aamulla herään itse 5 aikaan ja silti oma ilta venyy melkein 23 asti ennen kuin kaikki työt on saatu tehtyä. Mietin usein sitä, että mitä tapahtuu jos menen töihin:) Kiitos Olga sinun blogista ja söpöistä kuvista!