Olgan kotona

Karjalasta kajahtaa

Jaa

Pieni jouluhullu minussa pääsi irti ja keitin vuoden ensimmäisen riisipuuron.
Keitin sitä aika reippaasti ja tänään päätin tehdä lopusta puurosta karjalanpiirakoita. Kaivoin esille perusreseptikirjojen ehdottoman ykkösen, ruoanlaittotaitoni kulmakiven, Kotiruoka-kirjan.

Olen oppinut tuon kirjan avulla lapsena kokkaamaan ja sieltä löytyvät kaikki perusohjeet mitä vain kuvitella voi. Sain oman kappaleeni, uudemman painoksen kirjasta, ylioppilaslahjaksi ja luotan siihen keittiössäni enemmän kun mihinkään nettireseptiin ikinä.

Tytöt halusivat tietenkin auttaa. Päätin, että neidit saavat leipoa ensin. Niinpä he tekivät piirakoiden ruistaikinasta piparkakkumuoteilla pieniä näkkäreitä, jotka ovat muuten voin kanssa älyttömän hyviä, myös tyttöjen mielestä.
Kun tytöt kyllästyivät ja hävisivät leikkimään, minä vasta aloin tehdä piirakoita. Kannatti odottaa koska vaikkapa puuron levittäminen on yksin yksinkertaisesti siistinpää puuhaa….

Kun kaksi Pohjois-Karjalan kasvattia, minä ja siskoni Juulia teemme yhdessä karjalanpiirakoita, meille tulee aina riitaa. Väittelemme jo taikinan tekovaiheessa siitä, pitääkö piirakoiden olla muodoltaan pyöreähköjä vai enemmän veneen mallisia. Molemmilla on oma, mukamas toisen näkemyksestä hirvittävän erilainen visionsa ja sitten me tiuskimme toisillemme, nauramme välillä älyttömälle kestoriidalle ja rypytämme kilpaa keskenään lähes identtisiä piirakoita. Syömisvaiheessa alkaa uusi kinastelu siitä mikä piirakka nyt olikaan kenen tekemä ja mikä ei. Tämä kinasteluperinne on jatkunut lapsuudesta asti ja niinpä kaipasin tänäänkin rakasta pikkusiskoani siihen vierelle pätemään muka paremman mallisten piirakoidensa kanssa!

Itse tehdyt karjalanpiirakat ovat tietenkin aivan tajuttoman hyviä, riippumatta siitä ovatko ne pyöreitä tai veneen mallisia. Kun ne tekee yli jääneestä riisipuurosta, niiden valmistaminen on jopa yksinkertaista, koska itse taikinan tekeminen on todella helppoa ja nopeaa.

 

Lyhyesti piirakat tehdään näin:


1. Sekoitetaan taikina.
2. Tehdään taikinasta pötkö, joka leikataan pieniksi paloiksi.
3. Paloista kaulitaan ihan ohuita ovaalin muotoisia levyjä, jotka pinotaan muovikelmun alle tai muovipussiin etteivät heti kuivu (silloin rypytys hankaloituu).
4. Levyille levitetään puuro ja piirakat rypytetään.
5. Paistetaan kuumassa uunissa, 250-275° n. 15 min.
6. Sulatetaan voi pannulla, lisätään puolet vettä ja vähän suolaa.
7. Upotetaan juuri uunista tulleet piirakat voi-vesiseokseen ja annetaan kuivua.

Jaa

Kommentit (10)

Harmi, kun en päässyt rypyttämään ja varsinkaan syömään. Piirakat on vaan niin hyviä ja noi sun varmaan parhaita.
Mikä loistoidea!
Riisipuurohan on mainio ruoka muulloinkin kuin jouluna. Meillä tehdään sitä monesti niiinä päivinä, kun ei jouda/jaksa seisoa hellan ääressä. Haudutuskattilassa puuro itsekseen valmistuu ja hyvin maistuu kaikille joko marjojen tai mehukeiton kanssa. Joulupuuron erottaa sitten siitä, että se syödään luumusopan kanssa.
Meilläkin keitellään riisipuuroa pitkin vuotta ihan tarkoituksellisesti liian isolla kattilalla, niin saadaan piirakat samalla vaivalla. Tosin omat savolaiset makunystyräni pitävät ohrapuurosta leivottuja piirakoita vielä himpun verran riisistä tehtyjä sisariaan makoisampina... Ja Olgalle vinkki: jahka joulupukille kirjoitat, niin toivopa perinteisen mallista piirakkapulikkaa pukin konttiin. Se on ainakin omissa käsissäni piirakantekoaseena monin verroin kuvassa näkyvää tavallista kaulinta näppärämpi ainakin suuria määriä kaulitessa... Käyttävät jotkut tosin pastakonettakin, ja olen minäkin kokeillut - mutta ei ollut minun juttuni se.
Juu, minulla on kyllä perinteinen piirakkakaulinkin käytössä mutta en oikein osaa käyttää sitä. Kuvassa oleva kaulin oli lasten kaulin ja päädyin taas käyttämään sitä piirakkakaulimen sijaan...
Voi hitsi! Luulen, että kun Saksassa asuva siskoni viikon päästä tipahtaa meille, on pakko kaivaa piirakkapulikat esille ja palata pohjoiskarjalaiseen lapsuuteen :) Anoppini ei uskonut, että pohjoiskarjalaisena osaisin pyöräyttää omat piirakkani! Miun pitää kyllä aina tehdä myös perunapiirakoita... ,)
Olet ihana Olga! Varsinkinrakastan kolumniasi paperi-Kotivinkissä, mutta blogisi on myös tosi mukava. Ooh! juttu pienestä raivopäästäsi :0)). Ja kaikki ihanat reseptisi. En ole valmistanut karjalanpiirakoita 30 vuoteen. Pitääpä tehdä taas :0)!
:D Joo mä niin muistin ton jutun jälkeen lapsuudesta hauskan jutskan: Äiti teki aina joskus piirakoita viikonloppukahveille ja sitten 70-luvun malliin tuli tuttavaperhe tärkeänä kahville ja herkuttelemaan meidän äiskän voilla silatuilla karjiksilla....Hauskaa tässä on valokuva joka on otettu eräältä kerralta...siinä tuttavaperheen kaksi poikaa, ekaluokkalaiset vintiöt, ujostelevat sukkahousuissaan (siihen maailman aikaan pojatkin käyttivät talvella sukkahousuja) sohvalla . Nykyään nämä miehet vaikuttavat Helsingissä ja pukeutuvat enimmäkseen tummaan pukuun! Ja aina kun näen tämän kuvan, naurattaa niin makeasti ja tekee mieli äidin ihania karjalanpiirakoita! Ja nyt sitten leipomaan....
Hauskaa, että sinullakin on tuo kirja. Minun lapsuudenkodissani se oli aina esillä ja äitini osti minulle kirjasta tehdyn uuden painoksen lahjaksi,kun täytin 18 vuotta. Ja niin osti myös muille sisaruksilleni. Joten on se vaan hyvä kirja :D
Sain tuon saman kirjan kummeiltani, kun valmistuin ammattiin jo vuosia sitten... Usein tarkastan kirjasta jonkun ohjeen, ja pannari- ja sokerikakkuohjeissa luotan AINA tuohon kirjaan :) Niillä sivuilla taitaa olla tahrojakin, kun kokatessa on roiskunut ;)