Olgan kotona

Kauhusynttärit

Jaa

Ihailen ihmisiä jotka järjestävät lasten synttärijuhlia niin, että kaikki on ihan valmista kun vieraat saapuvat. Meillä on aina joku vielä kesken. Kahvi tippuu vielä, pikkulusikat puuttuvat ja  synttärisankarin hiukset ovat harjaamatta. Aina koen aloittavani järjestelyt ajoissa, kakkupohjan teen jo edellisenä päivänä jne, mutta silti itse juhlapäivä on hätäinen. Esikoisemme Helgan syntymäpäiväjuhlia juhlittiin tiistaina. Nyt ennakoimme tätä kiirettä järjestämällä juhlat alkamaan vasta klo 17. Mutta koska päivänsankari oli toivonut, Monster High –nukkejen innoittamana juhliin kauhuteemaa, meni koko päivä kauhusuunnitelmia tehdessä. 

Rakensimme Tuukan ja Emman (tallityöntekijäni) kanssa tallin ylisille heinäpaaleista mutkikkaan kujan, jonne virittelimme sitten kauhukävelyspektaakkelin. Oli muovitorakoita, Matoja (=kasteltua matonkudetta) labyrintin lattialla, jännää musaa ja ääniefektejä, iso hämähäkki ja ruumisnukke. Minä pelkäsin koko ajan että kauhukävelystä tulee liian jännä, ja Tuukka puolestaan kantoi  tietenkin huolta, ettei kukaan kuitenkaan pelkää tarpeeksi. Hän olisi halunnut mennä vielä jännittävyyden takaamiseksi kujan varrelle säikyttelemään, mutta en antanut. Lopputulos oli sopiva: Lapsia jännitti mutta kukaan ei järkyttynyt. Lähes kaikki uskalsivat osallistua ja kaikki menivät myös uudestaan. Myös moni aikuinen uskalsi, eikä tietääkseni traumatisoitunut.

Muutama tunti ennen juhlia kauhukävely oli viimein valmis, tarjoilut puolitiessään ja puutarhan nurmikkokin vielä ajamatta. Minä nimittäin vaadin puutarhajuhlia koska aurinko paistoi (totta, en huijaa!), joten koko synttärit piti vielä kantaa pihalle.  Kaikki jäi taas tutusti viimetippaan, mutta onnistuimmepas. Syytän pokkana ainaisesta synttärikiireestä kyllä lapsia. Yritä nyt siinä täyttää kakkua kun tyypit käyvät viiden minuutin välein kysymässä yksityiskohtaisia selontekoja ajan kulumisesta ja vieraiden saapumisesta - ei ainakaan nopeuttava tekijä.

Mutta Helga, ihana neiti 7v. Tuo ikä kun on vielä pieni, mutta jo vähän tulossa isoksi. Se riipaiseva halu olla jotakin, saada ystäviä, löytää itselle omat ympyrät. Kuinka ne isompien tyttöjen jutut kiinnostavat enemmän ja kuinka sitä pettyy tajutessaan että onkin vielä aika pieni, eikä mahdukaan vielä ihan joka joukkoon. Helga oli saanut serkuilta hiuksiinsa ihanaa pinkkiä naamiais-hiusväriä. Katsoin tyttöäni ja koitin tajuta, että tuo ihminen tuossa on se sama vauva, joka muutti elämääni 7v. sitten. Niin tuttu ja silti jo hassusti vähän vieras, koska hän kasvaa joka vuosi minusta poispäin. Olkoon elämäni jokainen sekunti taas vähän hitaampi. Onnea rakas Helga. 

 

Jaa

Kommentit (15)

Onnea Helgalle! Tähän on helppo samaistua, koska omakin esikoiseni on kouluun lähtevä, kohta 7v tyttö. Niin iso, mutta kuitenkin niin pieni :)
Kiitos! Yhdessä on näitä kommentteja luettu täällä...
onnea!! hauskaa, että jollain muullakin on juhlavalmistelut edelleen käynnissä ensimmäisten vieraiden jo kaartaessa pihaan :D meillä yleensä vispataan kermaa siinä vaiheessa ja sitten on vielä yhtä jos toista ennen kuin kahvipöytä on valmiina ;) Mutta vieraat ovat siihen kahdeksassa vuodessa tottuneet, kuuluu siis vakiintuneisiin tapoihin. tsemppiä taas seuraaviin synttäreihin :)
Löysin blogisi. Olipa kauniisti kirjoitettu, ihan tuli kyyneleet silmiini kirjoituksesi viimeisiä lauseita lukiessa. Ihana äiti, Olga.
Voi Katja, kiitos ihanasta kommentistasi!
ihanasti sanottu: "Niin tuttu ja silti jo hassusti vähän vieras, koska hän kasvaa joka vuosi minusta poispäin." Näin minäkin usein mietin kun silittelen nyt jo 15v kaksosiani. Siellä on edelleen se pieni poika ja tyttö jotka mullistivat maailman ja silti jotain ihan outoa ja omaa, johon minä en edes kuulu. Ihania synttäreitä. Enkä usko että kenelläkään oikeasti on ne kekkerit koskaan valmiita, ne vaan osaa huijata, joilla ne näyttävät olevan. ;)
Kiitos Kirsi lasten kasvaminen on ihanaa ja niin kamalaa. Kivaa jos muutkin säätää järjestelyissä!
Niin viisaasti, mutta riipaisevasti sanottu tuo, että lapsi kasvaa koko ajan äidistä (vanhemmasta) poispäin. Lapsi on niin tuttu, mutta silti hiukan enemmän vieras tai ei "oma" ajan kuluessa. Kirjoituksesi kosketti ja pysäytti miettimään. Kyyneleet silmissä mietin omaa viisivuotiastani ja totesin, että juuri näinhän se on. Olet viisas äiti.
No kyllä muakin itketti kun noita lauseista mietin. Lapset kasvaa ja me aikuiset kasvamme samalla, kohti luopumista.
Onnea Helgalle! Ihana kirjoitus sinulta taas. Ihanaa myös tuo synttärijuhlien järjestämisen aika, joka sekin menee ohi - teiniä ei vois enää vähempää kiinnostaa ;) Pakko vielä kysyä: onko teidänkin juhlissa sipsejä, karkkeja,limua ym. "epäterveellistä"? Mukavaa loppukesää (voi itku miten tylsä sanakin..) teidän perheelle!
Kyllä on myös epäterveellistä! Satsaan terveysasioihin arkiruoassa. Meillä on karkkipäivä ja juhlat on lisäksi aina karkkipäiviä.
Hei! Itku tuli täälläkin silmään tästä niin osuvasta mutta rakkaudentäyteisestä kirjoituksesta. Itse tykkään suunnitella ja järjestää juhlia kovasti. Etukäteissuunnittelu ja valmistelu helpottaa sitä viime hetken paniikkia kummasti ;) Ja kakkumaakarina antaisin vinkin, että täytä kakku jo edellisenä päivänä, näin maut tasaantuvat ja kakku kostuu sopivasti ennen juhlia. Kakun valmistus jakaantuu useammalle päivälle, esim. perjantaina kakkupohjan leivonta, lauantaina sen täyttö ja sunnuntaina kuorrutus (toki tämänkin voi tehdä jo lauantaina). Sunnuntaina sit vielä koristelu ja se paras, herkuttelu!
Kiitos! Juu, niin minäkin yleensä pyrin tekemään, että täytän kakun jo edellisenä iltana. Nyt oli vaan muuta menoa edellisenä päivänä ja pääsin paistamaan kakkupohjan vasta edellisenä iltana. No, valmista tuli, vaikka kiireellä... :)
Lämpimät synttärionnittelut 7-vuotiaalle esikoistytöllenne näin jälkikäteen. En ole lukenut blogiasi muutamaan viikkoon,kun on pitänyt koluta noita lakkasoita aikaisesta aamusta ja joskus vielä toinen reissu iltasella.Mutta nyt se homma saa loppua - mustikoiden kypsymistä odotellessa... Ihana,ihana ja vielä kerran ihana kirjoitus ja tunnelmakuvaus synttäreiden valmisteluista,synttäreistä ja sitä,että esikoinen kasvaa,tulee ikää ja hänestä tulee k o u l u l a i n e n. Ja oi, miten kaunis ja sielukas kuva mietteliäästä pikkuneidistä - kukahan liene ottanut?? Niin ne vuodet vierii.. Olemme itsekkin menossa tässä elokuun lopulla 7-vee synttäreille - ystäväperheen nuorin tytär.Nyt on vain meidän pieni ongelmamme,että mitä sille ekaluokkalaiselle ostaisi synttärilahjaksi.Viime vuonna ostin verryttelypuvun,jonka hän tarvitsi eskariin mennessään.Mutta nyt taitaa vaatelahjat olla plääääähhh.... Kerro Olga Sinä ja auta meitä synttärilahjan valinnassa!
Kiitos Marra! No jokos koululaisella on jo koulureppu? tai jotain muuta koulutarviketta pitäisi varmaan miettiä... Iloista loppukesää!