Olgan kotona

Kesäkuumetta

Jaa

Olen niin innoissani keväästä että on ihan pakko laittaa muutama kesäkuva tänne. Toistan varmasti itseäni juurikin niin monetta kertaa, kuinka monta vuotta olen tätä blogia kirjoittanut, että kevät ja kesä antavat todella hyvän syyn asua täällä. Kaikki talven pakkaset, loskakelit ja puiden kannot unohtuvat, kesä paikkaa kaiken.

On minulta kyllä unohtunut jotain muutakin. Minulla on ollut lähiviikkoina tavallista enemmän Marttilan ulkopuolella tehtäviä töitä. Yksi uusi ohjelma alkamassa (Anna Perhon kyselytunti, missä olen panelistina), muitakin kuvauksia ja  lisäksi käyn ratsastusvalmentajakoulutusta. Tällä viikolla on joka päivä ollut meno johonkin suuntaan ja yhtäkkiä muistin, että en ole edelleenkään laittanut yhtäkään siementä itämään. Multaa olen kyllä ostanut, kaksikin pussillista. Ja aivan liikaa siemeniä: kukkia, vihanneksia ja yrttejä. Lapsetkin ovat saaneet valita omia istutettavia ja Hilma onkin jo useaan otteeseen tivannut että milloin me istutamme hänen kukkiensa siemenet multaan? ”Huomenna, ei vielä tänään, viikonloppuna.” Vastauksia piisaa. Onneksi lähellä asuva Kipa on jo ilmoittanut, että häneltä jää ainakin tomaatintaimia ylimääräisiä. Onneksi siis edes naapurit toimivat ajallaan. Ja puutarhakaupat, saahan niitä sieltäkin. Toisaalta on myös ollut vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut jännittää onko kissat syöneet taimia, tai mikseivät ne kasvihuonekurkut vieläkään ole itäneet, kastelinko sittenkin liikaa? Silti nyt viikonloppuna istutamme itsekin jotain, ainakin ne Hilman kukat.

Löysin muutaman kuvan tytöistä aitassa viime kesältä. Kun muistelen omia lapsuuteni kesiä, tulee aina ensimmäisenä mieleen se, että me nukuimme siskojen kanssa aitassa. Nyt omat tyttäreni nukkuvat tuossa samassa kitisevässä kerrossänkyhetekassa ja sydämestä oikein puristaa. On etuoikeus saada siirtää jotain hyviä asioita elämästään eteenpäin. 

Jaa

Kommentit (3)

Vieläköhän pikkujannu nukkuu kesällä talossa, vai onko hinkua aittaan tyttöjen kanssa?Itse muistan , kun välillä tuli yöllä herätessä äitiä ikävä, vaikka oli jo koululainen...sitten juostiin keskellä yötä taloon ja omaan sänkyyn...meillä oli teltta kesäisin pihalla.
Hyvänen aika miten tunnelmallisia kuvia, etenkin nuo aittakuvat <3
Nyt tuli todella kaipuu Perheniemeen kuviasi katsoessa, nyyh...kauniita suvikuvia!