Olgan kotona

Kotikalliolla

Jaa

 

Meidän perheen elämä on peruslevotonta. Harvoin me olemme paikallamme tekemättä yhtään mitään. En tarkoita että olisimme koko ajan huhkimassa pihalla tai tekemässä aamusta iltaan pelkästään töitä, vaan aika menee töiden lomassa hengailuun, keskusteluihin, suunnitelmiin, netissä pyörimiseen, ja tietenkin hevosiin. Ruoka-ajat ovat onneksi aika selkeät ja koko perhe syö viikollakin vähintään kerran päivässä yhtä aikaa. Silloin jutellaan, kerrotaan kuulumisia, pelataan jotain sana-arvoituspeliä tai nauretaan Torstin pelleilyille. Silti, kun ruoka on syöty ja olisi yhteistä aikaa, liian harvoin me osaamme olla rauhassa yhdessä ilman että ajatukset karkaavat muualle, tai joku kääntää telkkaria kovemmalle.

Nyt olemme keksineet ihan vahingossa meille uuden tavan viettää yhdessä aikaa kiireettömästi. Me menemme ulos syömään. Ja ei ravintolaan, vaan ihan oikeasti ulos, luontoon. Huvittavinta tässä meidän ”retkeilyssä” on se, että me emme todellakaan mene kauas. Kaksivuotiaan Torstin mielestä ylös pihakalliolle on ainakin ihan riittävän pitkä retkimatka, samoin minusta, jos Torsti ei jaksakaan kävellä ja joudun kantamaan häntä. Ruoatkin pitää jaksaa kantaa perille. Silti, kun sytytämme iltahämärässä nuotion hevostarhojen viereen lammen rantaan tai kiipeämme pihasta nousevalle kalliolle, aika pysähtyy. Lapset leikkivät ja me syömme ja olemme vain, eikä yhtäkkiä ole kiire, eikä edes ne puhelimet kiinnosta.

Äitienpäivänä olimme taas piknikillä kalliolla. Valoisaan aikaan se on maisemien takia ylivoimaisesti paras retkipaikka. Meidän oma pieni kallio-metsäpalstamme (jonka ostimme  kohta 2v. sitten) on 10 vuoden täällä asumisen jälkeen meille todella rakas. Siellä kasvavat yli satavuotiaat puut saavat jatkaa eloaan niin pian kun haluavat. Niitä ei ole kaadettu tähän mennessä koska kallio olisi koneilla niin vaikeakulkuinen ja nyt, kun me hipit ostimme palstan, ei kaatamista enää edes harkita. Kalliot, valtavat puut, sammaleeseen painuneet polut, lasten kanssa rakennetut vakoilumajat ja meille rakkaat maisemat tekevät siitä erityisen. Nyt ja aina. 

Jaa

Kommentit (6)

Ihana paikka retkeillä lasten ja puolisonkin kanssa♡
Aivan ihana kallio ja näköala teillä! :) Aivan paras retkipaikka. Meillä on vähän sama meininki, mutta meidän retket ei usein päädy puutarhaa pidemmälle. Meille tärkeä paikka on puutarhasta avautuva näköala kauas laaksoon, ja siinä tulee "retkeiltyä" harva se päivä. :)
Oi miten kauniisti ja arvostavasti Sinä Olga kuvailet lähipihapiiriäsiä ja ympäristöäsi, puita,luontoa,kallioa ja sammallikkoa. Eipä voi kunnioittavammin kertoa.Rakkaus kotiin,kotipihaan ja lähiympäristöön takaa sen, ettei juuri isommin kaipaa muualle. Oma koti on oma koti ! Ja kaunis Teidän tienoonne kyllä onkin - mitkä huikeat näköalat kalliolta - vau ! Kun vilkaisin kuvaanne,jossa istuitte nuotiopaikan vieressä koko perhe, niin ensimmäisenä silmieni verkkokalvoille välähti näky ja aivoille viesti/tunnekuva: aivan kuin Pieni talo Preerialla. Tuukka istuu puun alla hattu päässä,kuten ko.perheen isä ja lapset hyörii ympärillä. Vain se ohjelman isän valloittava nauru puuttui ! Jostakin sisältäni tämä tunne vain kumpusi heti,kun vilkaisin tuota kuvaa. Levollinen perheidylli kertakaikkiaan. Hyvää helatorstaita Marttilan preerialle!
Ihanaa yhteistä tekemistä ja olemista. Juuri tällaisista lapsille jää parhaita muistoja. Ei tarvitse olla mitään puuhamaita, eikä kalliita hilavitkuttimia. Jostain luin, että lapsilta kysyttäessä parhaat muistot oli juuri näitä yhteisiä retkiä, makkaran paistoa nuotiolla tai onkimista. Ei vaadita mitään ihmeellistä, pitää vain huomata, että hyvä on ihan lähellä! Ihanaa kesän alkua Olgan porukalle!
Kyllä teillä on upeat maisemat :) Mä oon tässä kovasti pähkäillyt kun on vähän turhan isoja kuusia ja mäntyjä tässä talon vieressä, että jos ne kaatuvat talon päälle...yksi jo kaatui pari vuotta sitten autotallin päälle, ilman isompi vahinkoja onneksi. En millään raaskisi kaadattaa näitä kauniita isoja puita, mutta vähän kyllä pelottaa... Naapuri hiillostaa kovasti kaatamaan ne. Onpa siinä pulma...
Tulipa niin selkärangasta muistoista vanha kappale: https://www.youtube.com/watch?v=OBzy8EFrFuI